Tilanne 1: vastasyntynyt vauva. Nukkuu täysin tyytyväisenä erillisessä pinnasängyssä.
Tilanne 2: isompi vauva. Onhan tää perhepeti nyt niin ihana, iho iholla ja silleen.
Tilanne 3: taapero. Ai missä hän nukkuu? No tietysti äidin päällä.
Joel yritti eilen illalla varovasti siirtää taaperoa pois minun päältäni. Tyynen ulkokuoren alta paljastuu pieni tyytymätön villipeto: ”Grauaoaaaaaargh!”, hän ilmaisee tahtonsa ja viuhtoo hurjistuneena pieniä käsiään ja jalkojaan. ”Et muuten jätkä vie mua pois äidin luota!”
Tässä vaiheessa yövalvomisia voisin toki olla ihmisäitiraunio – onhan tässä jo 1,5 vuotta nukuttu maksimissaan parin tunnin pätkissä. Mutta hassusti sitä vaan jaksaa. Ja oikeastaan enemmän nauttii kuin kärsii.
Aina sanotaan, että yövalvomiset voivat olla nelikymppisellä äidillä vaikempia kuin nuorempana. Mulla se ei ole ollut ollenkaan niin. Kahden pienen lapsen kanssa se oli ihan älyttömän paljon raskaampaa. Iso osa sitä jaksamista on just se (mistä oon maininnut niiii-iiiin monesti), että tietää, miten ohikiitävän nopeaa tämä ajankulu on. Eli kömpelösti ilmaistuna ehkä just se kokemus tekeekin pätkäyöstä helpompaa.
Oikeastaan yöimetyksetkään eivät tunnu ollenkaan rasittavilta – aiempien lapsien kanssa tässä vaiheessa olin jo lopettanut tai lopettamassa imetystä, mutta nyt ei tunnu siltä ollenkaan. Mutta rehellisesti sanottuna on toki joskus tämänkin äidin yössä sellaisia hikisiä yöpaidankaulanaukonraastamisen tunteja, joissa pienet kädet vain repivät ja raastavat kaikkialta niin kuin villipeto. Sitäkin jaksaa aikansa, mutta tuntikausia jatkuessa on joskus iskenyt sellainen tuskastuminen. Siis kuinka paljon tällä tyypillä on näitä raastavia käsiä!?!
Yleensä olen päässyt niistä tuskastumisen hetkistä yli tökkimällä Joelin hereille ja supattamalla ”mä menen vessaan”. Vaikka ei olisi edes vessahätä. Mutta se tarjoaa sellaisen armollisen pienen hetken oman henkilökohtaisen tilan (haha).
Takaisin sänkyyn palatessa sätkimistilanne on tavallisesti vähän muuttunut, otan taaperon rinnalle ja sitten (toivottavasti) nukutaan.
Yöimetyksiä ajattelin jatkaa niin pitkään kuin se taaperosta ja äidistä hyvältä tuntuu.
Näistä yöllisistä halipäällekkäinnukkumishetkistä saan valtavan määrän rakkautta ja voimaa.
Anna
31.10.2023 at 15:23Kas kun just sattumalta tänään vaihdoin makuuhuoneen järjestystä vastaamaan vauvalle suunnittelemaani (heh heh, kun äiti suunnittelee niin vauva voi päättääkin jotain ihan muuta) nukkumajärjestelyä.
Tähän asti vauva on nukutettu omaan pinnasänkyyn ja ehkä kerran illalla uudestaan nukutettu sinne herättyään, mutta kun minä olen tullut nukkumaan niin olen seuraavasta herätyksestä ottanut vauvan meidän väliin. Meidän vauva vaan sattuu olemaan aika herkkäunista sorttia ja luulen, että ainakin osa yön herätyksistä voi tulla ihan siitä, että minä käännän kylkeä väärällä hetkellä.
Nyt pistettiin koko huone ihan päälaelleen, että saatiin järjestettyä pinnasängystä sivuvaunu ja toivottavasti tästedes vauva viettää koko yön omassa sängyssä. ja minä ”kömmin” siihen sänkyjen välille imettämään yöllä. Ja minä saan oman nukkumatilani takaisin, koska minä olen levoton nukkuja ja välillä on ihan painajaismaista jos joku estää liikkumisen joko henkisesti tai fyysisesti. Se on vaan jotain ihan todella ahdistavaa. En siis ikimaailmassa pystyisi nukkumaan noin kun te tuossa kuvassa :’D
krista
31.10.2023 at 18:01Toi sivuvaunujärjestely on kyllä näppärä! Meillä oli kans aikoinaan sivuvaunu leventämässä nukkumistilaa silloin, kun oli kaksi taaperoa vieressä, yksi keskellä ja toinen sivuvaunussa. Nyt myös laitettaisiin sellainen, mutta tuohon ullakkomakkariin ei mahdu leveyssuunnassa… Mutta siinä sivuvaunussa tosiaan ois jotenkin kaikki hyvät puolet: lähellä ja sit kuitenkin hyvällä tsägällä saa vähän tilaa :)
Anna
1.11.2023 at 08:17Kuulumiset ensimmäisen yön jälkeen sivuvaunulla.
Vauva heräsi tissille kolmesti ja sen lisäksi kahdesti nukahti kun laittoi vaan käden päälle. Tämä verrattuna viimeaikaiseen trenndiin 6-7 herätystä, joista 5-6 tarvitsee tissin rauhoittuakseen tämä oli ihan huippumenestys. Nukuin kerran kaksituntia putkeen ja kerran kolme!
krista
2.11.2023 at 13:55Kuulostaa superhyvältä! Toivottavasti hyvä putki on jatkunut – mulla on aina mielessä se, että ”kolme samanlaista tapahtumista = uusi rutiini”. Eli kolmella onnistuneella yöllä on tapahtunut jo ihmeitä! (haha meillä oli viime yönä tosi huono yö)
Lotta
2.11.2023 at 16:14Ennen vauvan tuloa ajattelin etten missään nimessä uskaltaisi nukkua perhepedissä. Aluksi hän nukkuikin pinnasängyssä. Mutta jo viikon ikäisenä ilmaisi äänekkäästi ettei saa nostaa pois vierestä imetyksen jälkeen. Eiköhän sitten nukuta samassa sängyssä niin kauan kun se kaikkien mielestä on kivaa.