Oli kuuma, laitoin päälle bikinit. Oho. Oho niin monella eri tasolla.
Okei alaosa oli tiukka. Yläosa oli… kerrassaan sopimaton. Ja se siihen väliin jäävä osuus… oho.
Olen laiha tyttö levinneessä keskivartalossa.
Vieläkään ei vaan TUNNU siltä, miltä valokuvat näyttävät (peilikuva nyt valehtelee anyway). Painan edelleen Ne Yhdeksän Kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Ei vaan TUNNU siltä. Tuntuu ihan hyvältä. Ei ehkä näytä, mutta tuntuu.
Ihmettelin ääneen asiaa Joelille : ennen painoindeksi näytti alipainoa ja silti muutaman kilon painonnousun tunsi heti öllöttävänä olona keskivartalolla. Nyt keskivartalo näyttää TUOLTA (oikeasti se on varmaan ihan normaali teini-iän ylittännen naisen keskivartalo) ja silti tuntuu hyvältä.
”No, sehän on sitten ihan täydellistä”, Joel totesi.
Hmm no niin onkin. Niin olivat myös Joelin tänäKIN aamuna aamupalaksi paistamat kardemummaohukaiset. Feta-oliivitäytteellä. Mmm.
2
Vierailija (Ei varmistettu)
28.7.2012 at 15:52Same here! Tosi oho! Täällä tuli bikineille ei, kokouikkarille kyllä.
T. 4-kk pikkumiehen äiti
Vierailija (Ei varmistettu)
28.7.2012 at 16:42Minä pidin kovasti itsestäni n. kuukausi synnytyksen jälkeen (palasin suht vanhoihin mittoihini) aina sinne noin puoleen vuoteen saakka, nyt olen alkanut epäillä jonkinlaista minäkuvan-häiriötä (??). Peiliin kun kattoo, näen vain vatsaavatsaa ja lisää vatsaa. Paino on silti 7kg vähemmän kuin koskaan ennen lasta ja ihmiset ympärillä sanoo, että olen kovin laiha. Nyt vain mietin, millä pääsen eroon tästä ongelmasta. Että miten nähdä itsensä sellaisena, kuin on tai miten muut näkee? En pitänyt itseäni koskaan ennen lastakaan mitenkään isona, ja silloin tosiaan olin isompi kuin nyt :/
uusi lukija (Ei varmistettu)
28.7.2012 at 18:44Tuttu tunne… mulla tuli raskauskiloja n.20, jotka olivat kaikki kadonneet noin puolessa vuodessa. Eli olin takaisin lähtöpainossa, joka oli normaalipainon alarajoilla (ja olen edelleen). Mutta ei, kroppa ei tod näytä samalta. Imetys vei ”kaikki mehut” pepusta & tisseistä ja raskaus venytti vatsan ihan uusiin mittakaavoihin. Ja SIITÄ HUOLIMATTA mulla on onnellisempi olo tässä kropassa kuin koskaan aiemmin siinä ”entisessä kropassa”. ”Parhaimmillaan” yli kolmekymppisenäkin olin alipainon puolella reilusti alle 50 kilossa, mutta paljon onnettomampi (mmutoin) kuin juuri nyt. Mulle tää kroppa/ulkonäkö ei ole enää(?) mikään ”main issue” elämässä. Se toimi niinkuin pitikin raskaudessa, synnytyksessä, imetyksessä – se oli tärkeintä. Edelleen huolehdin kyllä ulkonäöestäni, mutta en itke kadonnutta timmiä vyötäröä tai muuta ”menettämääni”. Mitä sainkaan sen tilalle, tuon ihanan pienen (nyt 1,5-vuotiaan) poikasen <3
Vierailija (Ei varmistettu)
29.7.2012 at 12:20Sä myös näytät hyvältä, todella ja oikeasti, joka paikasta. Saa miehes olla onnellinen.
Kristaliina
29.7.2012 at 20:48Joo, vika on TOTTA KAI bikineissä – tuo punainen tekee jotenkin tuollaisen oudon optisen harhan tuohon navan seuduille! :D
Kaikkein tärkeintähän tässä ruumiinkuva-asiassa varmaan on just se, että on hyvä olo siinä omassa kropassa. (niin kuin jo tuolla kk synnytyksen jälkeisessä tekstissäkin hehkutin) Saattaa tietysti olla, että mäkin jossain vaiheessa tuosta mahasta ahdistun, mutta nyt se ei vaan jotenkin haittaa yhtään.
Samaa mieltä kuin Uusi lukija: kroppa toimii nyt tärkeimmässä tehtävässään eli nyt ei tosiaan nuo visuaaliset seikat tunnu enää niin tärkeiltä…
Mietin muuten just tänään aamuimetyksellä sitä, miten kummallista mun mielestä (s0ri jos loukkaan jotain – saa perustella oman näkemyksensä, jos on eri mieltä!), että joku ei halua imettää siksi, että rinnat menevät pilalle. Täh? Nyt ainakin musta jotenkin tuntuu, että tähänhän ne rinnat on tarkoitettu, tätä varten ne ovat olemassa. Ennen ne ovat olleet vaan koristeena :D
Vierailija: Oi kiitos! Joel kyllä muistaakin ihan jatkuvasti kehua (vaikka musta tuntuukin, että se kyllä vähän huijaa :D) ja ihastella – hmm silläkin on muuten varmaan iso osa siihen, että tuntuu ihan hyvältä, vaikka ei siltä varsinaisesti näytäkään :)
Peanut
29.7.2012 at 22:07Mä en ole edes kokeillut bikineitä vielä. Ne näytti jotenkin aika hyvältä silloin loppuraskaudessa, kun yläosassa oli kerrankin jotain täytettä, joten turha mennä sorkkimaan sitä mielikuvaa. :) Tänään sen sijaan pakkasin sivuun kasan äitiysvaatteita, kun totesin, ettei siitä joustovyötäröstä ole enää juuri hyötyä tämän tyhjän vatsapussukan kanssa.
Olen muutenkin kovin hämmentynyt siitä, että minkä mallinen tämä kroppa nykyään on. En ole mielestäni enää niin kovin erikokoinen, kuin ennen raskautta, mutta vaatteet sanoo toisin. Kaikki vaatteet kiristää rintojen kohdalta ja pyllystä, olen ihan varma, että mun kylkiluut on pysyvästi siirtyneet sivummalle ja vatsa… No, tällä hetkellä mietin lähinnä, että häviääköhän tuo tumma viiru koskaan.
Imettämisestä sen verran, että musta on myös huippua, että rinnat on tarpeellisessa käytössä, mutta samalla olen vähän väsynyt siihen, että niillä on niin VALTAVA rooli, ihan siis kirjaimellisesti. Kun on elänyt vuosikaudet pienirintaisena eikä ole juuri kiinnittänyt kyseisiin rauhasiin mitään huomiota, niin tää toinen ääripää on ollut pienoinen järkytys. Eli siinä mielessä odotan sitä aikaa, kun omat rinnat ei enää esiinny kahvipöytäkeskusteluissa, rajoita pukeutumista tai lähestulkoon hukuta omaa lasta, jos syöntiväli on venynyt himpun verran pidemmäksi.
Tessa ja Kain (Ei varmistettu)
30.7.2012 at 07:24Mun lapsen isä sanoi mulle tuossa toissailtana, että mun pitäis laihtua vähintään se 50 kg, että meidän suhteesta tulisi yhtään mitään. En tiedä, 30-kiloisena ei ehkä mistään muusta tulisi yhtään mitään. Siis tokihan tuota ylipainoa on, mutta hämmästyin sitä, että juuri hän arvostelee. 20 kiloa voisin ehkä laihduttaa, olen myös 177 senttiä pitkä. Mutta kuten sanoit, ei kilot tällä hetkellä tunnu miltään. Paitsi nuo Kainin isän 70 kiloa aion laihduttaa tässä ihan just.
Fetabileet elokuun 15 päivä? Se ois Kainin 6kk synttäri. Jos ollaan löydetty uus asunto siihen mennessä.
Kristaliina
30.7.2012 at 13:25Törkeää! Siis tuo, mitä Tessan (tuleva entinen?) mies sanoi… Sanoa nyt puolivuotiaan vauvan äidille tuollaista! Tilannetta yhtään tuntematta tuo vaikuttaa jopa vähän sellaiselta ”lyön-sinne-mihin-kuvittelen-sattuvan-kipeimmin” -kommentilta… Pöh! Totta kai ylipainon taltuttaminen on hyvä asia ja kumppaniaan voi mun mielestä varovasti (noissa asioissa muuten pitää olla tosi tarkkana) tsempata asiassa, mutta eihän sitä nyt NOIN voi sanoa! Etenkin jos laihtuminen ei sillä hetkellä tosiaankaan ole kumppanilla se päällimmäisin asia mielen päällä. Törkeää.
Noiden painoasioiden muutenkin pitää lähteä omasta lujasta motivaatiosta – ei siitä muuten saa palkkioksi kuin vääristyneen suhteen ruokaan & liikuntaan.
Peanut: Tsihihi joo, tutulta kuulostaa! Monet viimekesäiset topit näyttää ihan törkeiltä nyt, kun tuo etuvarustus pursuaa kaula-aukosta ulos – ennen pienirintaisena pystyi käyttämään isojakin kaula-aukkoja eikä ne näyttäneet mitenkään… …no, viidakon tähtösiltä tai jotain :)
Samoin täällä vaatteet siis todistavat, että ruumis on jotenkin erilainen kuin ennen: aloin esim. laittaa päälle sellaista kivaa pussimaista minihametta. Hmm, aika piukalta tuntuu, ajattelin, mutta päälle meni. Ja kun vilkaisin peiliin: IIK, näytin sellaiselta stereotypia-tosi-tv-brittiteiniltä matkalla yökerhoon Vähän Liian Kaikkea -vaatteissaan. Hui! :D
Bikinitoppi harkinnassa täälläkin! Ehkä tämän kesän pärjää kuitenkin näillä vanhoilla (mulla on bikineitä… …no, PALJON), kun ei tässä julkisesti varmaan kamalasti tule biksuiltua. Ja ehkä ens kesään mennessä se vatsa on taas erilaisessa kunnossa. (he he, ei ole kovin todennäköistä tällä nykyruokavaliolla..)
…mutta vauva tarvitsee ihanaa ihanaa rasvaista maitoa! :)
Ja fetabileet, joo! :) Mulla on tuolloin 15. päivä illalla menoa kaupungissa, mutta päivällä käy!
ps. Hihi, oi kiitos Miitu :) …vaikka et tainnut tuon sanoessasi olla nähnyt vielä sitä ”Päivän asu” -kuvaa :D
Tessa ja Kain (Ei varmistettu)
30.7.2012 at 15:32Juu, nimenomaan aamupäivää/päivää ajattelinkin, ovat vauvatkin pirteimmillään.
Ja tuosta Simon kommentista vielä, että tais nimenomaan olla semmoinen kommentti, minkä hän arvasi satuttavan eniten. Oli kesken ihan muusta asiasta johtuvaa riitaa. Sitä paitsi, mulle ei jäänyt raskaudesta edes yhtään kiloa – taidan peräti olla pari kiloa kevyempi kuin vuosi sitten. Olen aina ollut pyöreä, reilut 80 kiloa – mutta kuten mainitsin, olen myös sen 177 senttiä pitkä, eli en tiedä, ei se mua ole koskaan pahemmin vaivannut. Eikä Simoakaan, silloin ennen kun muut asiat olivat kunnossa. Ärsyttävää.
Tottakai toisen sanomiset harmittaa, mutta pitää silti ajatella ensisijaisesti vauvaa. Viime kuussa minä en syönyt tarpeeksi, kun oli niin kuuma – Kain laihtui saman tien yli puoli kiloa ja joutui aloittamaan soseiden maistelun kuukautta aiemmin kuin suunniteltu.
Miitu (Ei varmistettu)
30.7.2012 at 17:33Näin kyllä. Ja näin siitä mm. sun kadehdittavan ihanat hiukset :)
Mulla on tainnu kyllä jäädä tää maha lopullisesti ”ehkä sit ens kesänä” -kuntoon tai ainaki ”sit, ku ei tarvi enää koko ajan kanniskella” -kuntoon. Synnytyksen jälkeen maha katos turvotuksen mukana noin puolestoista viikos (no eipä se 30 viikolle ehtiny kovin paljon kasvaakaa), vain palatakseen takasi tytön olles jotain 4-5 kk, kun syödä ehti päivisin käytännös vaan leipää, ja selkä kenos maha pullistettuna nyt vaan sai parhaiten tuettua erilaiset kantoasentovariaatiot.
Tuo on kyllä käsittämätöntä, miten toisen painoa voidaan käyttää aseena. On tuota tullu ny joskus hellästi miehelle kommentoitua, ja hän minulle, mutta pointtina on ollu nimen omaan huoli toisen voinnista. Voimia uuteen vaiheeseen!