Ohut mutta lämmin mohairneule

Olipa muuten naurettavan helpot päättelyt mun tämänkertaisessa villaneuleprojektissa!

Tällainen yhden värin neule – plus lanka, joka aika monessa kohdassa mahdollisti päättelyn jo neuloessa… Haha oli siis pik-ka-sen eri skaalan päättelyprojekti kuin aiemmissa, eli mun vuoden takaisessa revontulineuleessa ja viime syksyn mattoneuleessa.

Ja tällainen siitä uusimmasta neuleesta sitten tuli:

Kahden massiivisen megakuvioneuleprojektin jälkeen halusin puikoilleni jotain ihan muuta.

Ei siksi, että olisin kyllästynyt värikkäisiin kuvioihin – ehei! Eikä edes sen takia, että olisin kaivannut helpompaa tai nopeampaa neulottavaa.

Vaan ihan siksi, että yksi ihminen ehtii käyttää kuitenkin vain aika rajallisen määrän paksuja kirjoneuleita. Mulla on nyt se revontulineule, joka on paksumpi kirjoneule, ja mattoneule vähän sitä ohuempi. Ja molemmat ovat mun silmään aivan ihania, eli sellaista ”teen VIELÄ hienomman” -fiilistä ei ole päässyt syntymään. Kun tekee kerralla täydelliset, ei tarvitse parantaa, haha!

Joten ajattelin ihan käyttötarpeen kannalta. Täällä kotona käytän pitkähihaisena tavallisesti merinovillakerrastoja ja tarvittaessa lisälämmikkeenä vanhoja kashmir-neuleita. Ajattelin, että juuri näille kashmir-neuleille voisi olla vielä kiva yksi lisävaihtoehto: joku kevyt, mutta lämmittävä neule. Ohut, ilmava ja lämmin.

Sitten silmä osui tähän 75 % mohairia, 25 % silkkiä sisältävään Drops Kid-Silk -lankaan sekä tähän ilmaiseen Autumn Days Jumper -ohjeeseen.

Jesh, tässä se on! Sopivasti erilainen kuin aiemmat! Ja paita, jolle tulee varmasti käyttöä.

Enkä mä tietysti ihan täysin ohjeen mukaan pystynyt tekemään tälläkään kertaa. Mulla on sellainen keskinkertainen esteettinen karsastus ainaoikeinneuleelle isolla pinnalla, joten sooloilin ohjeessa (vain!) sen verran, että neuloin tuon kaarrokekuvion jälkeisen suurimman pinta-alan sileänä neuleena. En ainaoikeana, niin kuin ohje olisi neuvonut. Enkä myöskään tehnyt niin piukasti istuvaa neuletta kuin ohjeessa (koska raskaus), vaan suosiolla kokoa isomman.

Pientä harmiakin oli. Nettikuvissa ja vielä kerälläkin väri oli upeanhehkeä curry, mutta kun aloin neuloa…

”NOOOOOOOUH! Tämähän on ihan BEIGE!!!!”

Meinasin jo heittää hanskat puikot tiskiin, enala. En mä halua mitään BEIGEÄ villapaitaa. Mutta jatkoin kuitenkin – heh kun ei muutakaan projektia ollut ja langat oli jo ostettu – ja ei tämä sitten onneksi ihan niin beige ole kuin pelkäsin.

Jossain vaiheessa neule sai työnimen aurinkoneule. Ja aika aurinkoiselta se näyttääkin!

Ai niin, olihan siellä toinenkin harmi! Jostain kumman syystä mulla näissä ”ylhäältä alaspäin” -suuntaan neulottavissa neuleissa helmasta ja hihansuista meinaa tulla välttämättä ihan lörppänät. Tässäkin ohjeessa neuletta piti leventää helmaa kohti. Tottelin kiltisti ohjetta, vaikka pelkäsin pahinta.

No, siitähän tuli ihan sellainen liehuvalörppöhelmainen A-linjainen mekko! Huokaus. En tykännyt yhtään. Tein sitten saman kuin mihin päädyin mattoneuleen kanssa: purin koko helman ja neuloin uusiksi omilla kavennuksilla.

Tällä kertaa purin neuletta jopa rintaan asti, joten aika ison työn tein uusiksi. Sitten vaihdoin pienemmät puikot siihen ja tein omilla aika reiluilla kavennuksilla uusiksi. Ja hihat myös.

Mutta oon tosi tyytyväinen, että tein sen. Nyt nimittäin tuli ihan just sopiva! Maha mahtuu neuleen sisään tällä hetkellä (rv 24) oikein hyvin, ja kasvaessaankin vielä luultavasti pitkään. Mutta silti malli ei ole liikaa ”raskausneule” eli se pysyy käytössä tuleviakin vuosia. Kertakäyttövaatteet kun eivät kiinnosta – kyllä nämä ainakin vähintään sellaiseen 20 vuoden käyttöön ovat tulossa!

Useampikin muuten kyseli neulomisen aikoihin Instassa, että miten näin ”takkuisen” langan neulominen sujuu. Noooh, hieman toki… takkuisesti.

Tai oikeastaan se neulominen ei vielä ollut mitään, mutta purkaminen… Jo tuolla alun kuvio-osassa totesin, että tällä langalla on parempi olla tekemättä virheitä. Silmukat nimittäin takkuuntuvat kiinni toisiinsa välittömästi. Kun silmukka on tehty, se sitten on siinä ja pysyy, haha.

Kuvaavaa on ehkä se, että kun päätin sitten todellakin purkaa sen helman, nappasin siitä puikot pois. Purin silmukka silmukalta ensin etukappaleen sinne rintaan asti (siinä meni monta tuntia, kun tavallisesti purkaminen tapahtuu vaan langasta vetämällä), ja sen jälkeen neuloin koko kappaleen noin puolivälistä alkaen uusiksi.

Ja kun sitten monta viikkoa myöhemmin aloin tehdä takakappaleelle samaa, totesin, että yksikään silmukka ei ollut lähtenyt juoksemaan – ne nököttivät siinä juuri tasan sennäköisinä kuin silloin, kun olin vetänyt puikon siitä pois. Ilman siis mitään apulankaa tai muuta systeemiä! Ja vaikka olin pyöritellyt monta viikkoa neuletta käsissäni toista puolta uudelleenneuloessa.

Että ainakaan tämä neule ei purkaannu kovin helpolla, haha.

Mutta tässä se nyt sitten on, valmiina, tadaa! Aurinkoneule!

Tämän jälkeen on iskenyt pieni henkinen neulomistyhjiö: uusi idea tai innostus ei ole vielä iskenyt. Vauvalle jotain? Joelille jämälankaneulepaita? Kaikkia näitä mun kolmen viimeisen neuleen värejä ja lankoja sekaisin, hmmm….? (Joel ei vielä ole kuullut tästä)

Ehkä joskus hyvä pitää pientä neulomistaukoakin. Vaikka leffan katsominen on kyllä hankalaa, kun ei ole puikoille tekemistä, ha. Äänikirjakin jäi kesken siihen, kun aurinkoneule valmistui!

28