Oi niitä aikoja

No ainakin se, että Kuusamossa oli aina pääsiäisenä lunta. Aina. Mitenkäs muutenkaan – parhaiden hiihtokelien aika, totta kai.

Naapurin tyttö (ilmeisesti ei yläkuvassa) oli minua pari vuotta vanhempi – ja muutenkin kaikin puolin selvää idoliaineista. Me oltiin paita ja peppu. Ainakin alkuun (olin kai vajaa 2-vuotias, kun ystävystyimme) minä taisin taaperonpylleröisenä olla enemmän se pepullani olija. Olimme kuin siskokset; ja tämä aina niin kekseliäs ja vauhdikas ”isosisko” taisi olla juuri se, joka minut lapsuuden hauskimpiin seikkailuihin vei. Eikä minulta tarvinnut kahdesti kysyä, että tehtäiskö-niin-ja näin. Minä lähdin innosta hihkuen mukaan ihan mihin vaan.

Ja oi niitä seikkailuja – Kuusamo oli oma iso leikkikenttämme. 

Mentiin Hotelli Kuusamoon ja teeskennetiin, että ollaan ranskalaisia turisteja. Juttelimme keskenämme sujuvasti ranskaksi:
”François Mitterand?”
”Ooooo François Mitterand!”
”Mitterand!”
”Aaaaa Mitterand!”

Feikki-ranskamme todennäköisesti meni läpi kaikilta.

Kerran naapurin tyttö oli ehdottanut, että leikitään rosvoja. No toki! Minä olin kai kolme ja hän viisi. Reippaina tyttöinä olimme ”murtautuneet” jonnekin läheiselle päiväkodille – ehkä päiväkodin leikkimökkiin? Joka tapauksessa, siellä oltiin sotkettu paikkoja ihan urakalla kai.
”Naapurin tyttö sanoi, että ei saa kertoa kenellekään. Mutta me leikittiin rosvoja päiväkodilla”, minä olin myöntänyt äidille lauantaisaunassa.

Äiti oli soittanut päiväkodille maanantaina – onko siellä tapahtunut viikonlopun aikaan jotain omituista? Joo joo, joku nuoriso on varmaan käynyt täällä sotkemassa. No, nuoriso joo; meidän 3- ja 5-vuotaat tytöt.

Hupsis. Aika yllättävää, että kummastakaan meistä ei tullut nuorisorikollista.

Check my permanentti.

Virvottiinkin, toki. Kuusamon vanhainkodille mentiin; parhaat massit mummeleilta ja silleen. Ala-asteikäisen vankkumattomalla itsevarmuudella siellä vanhusten oleskelutilassa vedettiin 45 minuutin pääsiäisshow lauluineen ja teatteriesityksineen. Kunnes yksi mummoista alkoi väittää kivenkovaa, että ystävä oli varastanut hänen kahvipannunsa – meinasi ihan käydä käsiksi. Jäi ehkä sellaiset keskisuuret traumat.

Aaa eikä se edes ollut ainoa kerta siellä vanhainkodilla – sinne kun oli niin kiva mennä salaa hiippailemaan. Kerran oltiin hiiviskelemässä siellä samassa oleskelutilassa, kun sinne alkoi tulla ihmistä sisään. Äkkiä piiloon sohvan taakse!

No kävi sitten niin, että salissa alkoikin jumalanpalvelus. Sohvan takana alkoi käydä aika pitkäksi. Päätettiin pokkana poistua. Noustiin ylös ja käveltiin pois.
”François Mitterand?”
”Ooooo François Mitterand!”
”Mitterand!”
”Aaaaa Mitterand!”

Kukaan ei varmasti voi olla vihainen ranskalaisille.