Okei virvovarvo vaan, mutta pliis tee se nopeasti!

Iik mä pelkään pääsiäisnoitia!

Punavuoressa kun ovikello soi, oven takana oli aina ystävä, pitsataksi tai tv-lupatarkastaja. Mutta täällä ”maalla” on kaikki toisin: oveen saattavat koputtaa kaikenmaailman keksinmyyjät, virpojat tai Halloween-keppostelijat (arvatkaa meinasinko saada halvauksen oven avatessani) sekä – mikä kuumottavinta – naapurit, jotka haluavat tulla kurkkimaan, miten remontti edistyy…

Hyvästi siis kaupunkianonyymiasuminen, täällä Kehä III:n ulkopuolella (ja nyt tarkoitetaan kolmossporan kehää) oveen avataan, kun siihen koputetaan.

Tänään on siis virvottu ja varvottu. En voi sille mitään, aina kun oveen koputetaan, alan hihkua ja yritän piiloutua kaakeliuunin taakse (sieltä ei näy ovelle). Joel saa mennä avaamaan. Reagoin samalla tavoin myös pitsakuskeihin.

Jotenkin tuntuu vaan ihan älyttömän kiusallisella, että ovella on Joku Vieras Ihminen. Ja sitten seistä pönötetään siinä kiusaantuneena, että virvonvarvontuoreeksterveekstulevaksvuodeks… Siis KUINKA pitkä voi loru olla, saisko siitä edes jonkin lyhennelmän…?

Lapsena virpominen oli Aivan Uskomattoman Mahtavaa. Sai pukeutua naamiaispukuun ja palkaksi sai kehuja ja karkkia. Siihen aikaan virpojille annettiin myös paljon paljon rahaa. Jolla luonnollisesti ostettiin karkkia. Panostimme pukeutumiseen huolella: meillä oli luudat ja pannut ja jopa luudanvarsiin kiinnitetyt mustat pehmolelukissat.

Lisäksi meillä oli OHJELMAA. Eihän meille pelkkä virpomisloru riittänyt, vaan me tuppauduttiin suoraan ihmisten olohuoneisiin ja laulettiin ja leikittiin ja esitettiin omia näytelmiä. Oi apua, kenenköhän idea sekin silloin oli? (minun)

Huh miten kiusallista SE varmasti oli. Anteeksi 25 vuoden takaiset naapurit Kuusamossa. Kiitos kuitenkin rahoista.

1