Minulla on joskus (onneksi suht harvoin) huono taipumus jäädä vellomaan ikävissä ajatuksissa: joku on tehnyt jotain, sanonut jotain, ehkä sanonut jotain, mahdollisesti saattaa ajatella jotain… Pystyn käymään tuntikaupalla kuviteltuja väittelyitä pääni sisällä. Erityisesti aamuisin. Joskus olen jopa huomannut lietsoneeni itseni kiukkuiseksi jollekulle viattomalle ihmispololle, joka oikeasti ei ole sanonut yhtään mitään. Muualla siis kuin omassa mielikuvituksessani.
Omasta mielestänikin tämä on aika huvittavaa – paitsi tietysti juuri sillä hetkellä, kun vellon niissä ajatuksissani.
”Onneksi suht harvoin”, lisäsin sulkujen sisään tuonne ensimmäiseen lauseeseen. Tämä on nimittäin tapa, josta olen ihan tietoisesti vuosien varrella opetellut pois. Koska vaikka olo olisikin kurja (niin kuin nyt viimeisen viikon aikana kipeänä ollessa), siinä vellominen ei tee oloa yhtään paremmaksi. Päinvastoin.
*******
Tämä taipumus pompsahti kuitenkin taas pintaan raskaana ollessani. Syytettäköön nyt sitten vaikka hormoneja. Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja käytin ihan kohtuuttoman paljon yön pimeitä tunteja miettien, mitä uudet työkaverit mahtavatkaan oikeasti ajatella asiasta. (näin jälkikäteen ajateltuna luultavasti ihan hyvää – kyse oli siis vain oman pääni myllerryksestä ja ristiriitaisista tunteista)
Joel on ehkä maailman skeptisin kaikenmaailman ”nami nami pusi pusi katso peiliin ja sano että olen ihana” -tekniikoita kohtaan. Niinpä olin tosi-tosi yllättynyt, kun eräänä iltana Joel kysäisi, että olisinko kiinnostunut kuulemaan parista tekniikasta, joilla negatiivisen ajattelun voisi ehkä katkaista.
Oho. Tämän täytyy olla toimivaa, kun tuo mies sitä ehdottaa.
Erityisesti tykkäsin tästä – en tiedä, onko sille mitään oikeaa nimitystä, mutta täten nimeän sen itse buddhalaisten munkkien onnellisuustekniikaksi. *)
”Valitse joku sinulle tärkeä, läheinen ihminen. Tämä ihminen ei saa olla lähiperhettä, mutta esimerkiksi läheinen ystävä käy hyvin.
Ala keskittyneesti toivoa tälle ihmiselle kaikkea mahdollista onnellisuutta. Mieti, mitä kaikkia asioita toivoisit tämän ihmisen elämään. Mitkä asiat tekisivät hänet onnelliseksi. Toivo vilpittömästi. Älä anna muiden ajatusten pompsahdella päähäsi, vaan keskity miettimään tätä ihmistä mahdollisimman onnellisena.
Käytä tähän aikaa. Ensimmäisellä kerralla voit keskittyä vaikka ainoastaan tähän yhteen ihmiseen.
Seuraavalla kerralla aloita ensin tästä ensimmäisestä ihmisestä – luultavasti ajattelu tapahtuu nyt vähän nopeammin, koska olet jo viime kerralla miettinyt asiaa. Kun tämä ihminen on täysin onnellisena mielessäsi, valitse toinen sinulle tärkeä ihminen. Ja ala keskittyneesti toivoa hänelle kaikkea mahdollista onnellisuutta.
Vähitellen laajenna ihmisten valitsemista laajemmalle – mukana alkaa olla läheisten ihmisten lisäksi vaikkapa naapuri, työkaveri, kirjastontäti, kaupankassa…
Kunnes pystyt toivomaan hyvää jopa aivan tuntemattomille; sellaisille joita et ole edes koskaan tavannut.”
(okei siinä ollaan jo sitten sillä buddhalaismunkki-levelillä)
*******
Itse käytän tätä tekniikkaa usein unen saamiseen – tai vaikka uni ei tulisikaan, ainakin pystyn ajattelemaan sängyssä maatessani onnellisia, hyviä ajatuksia. Sekin monesti rentouttaa ja virkistää.
En siis missään nimessä ole vielä millään buddhalaismunkki-tasolla, mutta omille ystäville on todella helppo toivoa kaikkea hyvää. Siitä tulee itsellekin hyvä mieli.
Teija, Teija, Sanna, Heidi, Nita, Ilona, Vanessa, Johanna, sekä lapsuudenystävät Johanna, Titta, Sini, Mari, Riikka… Muun muassa. Tiedoksenne, että teille on ajateltu paljon onnellisia ajatuksia yön pimeinä tunteina puutalobabylandiassa.
*) Nimitys täysin hatusta vedetty, mutta käsittääkseni buddhalaiset munkit harjoittavat kai meditaatiossaan jotain vähän vastaavaa…
1
Salla & J 9kk (Ei varmistettu)
12.3.2013 at 10:21Hei kerro ne muutkin tekniikat!
Kristaliina
12.3.2013 at 10:29Hihii, joo – tulossa myös osat 2 (Joelilta) ja 3 (sellaiselta mindfullnes-luennoitsijalta, joka kävi kerran meidän duunissa). Just kirjoittelen jo kakkososaa luonnoksiin, jos vaan ton flunssaitkunaperon päikkärit (jesh! päikkärit! eka kerran moneen-moneen päivään päikkärit!) niin pitkään suvaitsee kestää… :)
Tommi K
12.3.2013 at 10:30*) Onkohan kyseessä Mettā bhāvanā – ystävällisyyden meditaatio?
Kristaliina
12.3.2013 at 10:37Oho vau, oisko sille joku oikea nimikin – ehkä? :) Joo meillä yön pimeinä tunteina tätä ei ole harjoitettu mitenkään minkään ns. oikean tekniikan mukaan, vaan ihan vaan… no: ajateltu :)
Lii
12.3.2013 at 10:43Heh, Caitlin Moran kirjoittaa noista päänsisäisistä dialogeista How to Be a Womanissa. Oli jollain tavalla lohdullista, etten sittenkään ole ainoa, joka niitä käy – silti, minustakin ne ovat pahimmillaan tuhoisia. Ainakin omalle mielenrauhalleni.
Hyvä idea tämä ystävällisyyden meditaatio! Mä olen myös kokeillut sitä, että ohjaan huomiota tietoisesti muualle sellaisissa tilanteissa, joissa sisäiset dialogit ovat iso riski. Esimerkiksi stressaantuneena kävelylenkki ei piristä, jos koko lenkin märehtii sitä, mitä joku voisi ehkä joskus sanoa. Äänikirjan kuuntelu katkaisee moisen jurnutuksen ja lenkiltä palaa mimmi, joka on kävellyt vihan pois (kuten mieheni sanoo. Mutta sanoo ihan ystävällisesti.)
Tommi K
12.3.2013 at 10:47Meneekös tämä nyt sinne bessewisseröinnin puolelle ? :)
Joo, kävin tuossa vuosi sitten sellaisen meditaatiokurssin Helsingin buddhalainen keskus Triratnassa, ja siellä tehtiin mm. tuota harjoitusta. Pidin kurssista, vaikkei meditoinnista tullutkaan mitään pysyvää harrastusta.
Tuolla lisää siitä harjoituksesta: http://www.triratna.fi/buddhalaisuus/meditaatioharjoitukset/
Kristaliina
12.3.2013 at 10:52Hehee hyvä kuulla, että en ole ainoa – koska kuulostaahan se jollain tavalla… …aika sekopäiseltä :D Heh kerran Joelin kanssa alkuaikoina kävi niin, että olin nähnyt jotain ikävää riitaunta ja jatkoin jotenkin siinä samassa mielentilassa aamun kotonani (ei siis asuttu yhdessä) ja murisin koko aamutoimien ajan siinä mielessäni. Ja kun Joel-parka pahaa-aavistamatta soitti mulle sinä aamuna, vastasin puhelimeen, että ”NO MITÄ NYT????!!!”.
Mulla kesti vähän aikaa tajuta, että ei se oikeasti ollutkaan riidellyt mun kanssa. Apua :D Piti ehkä vähän pyydellä anteeksi :)
Kristaliina
12.3.2013 at 10:56Ooo, kiitti Tommi – antaa tulla besserwisseröintiä vaan, kiinnostava linkki! :)
Mulle itselleni sana meditaatio kuulostaa jotenkin… …en tiedä, liian joltain. Hassua, vaikka olen astangajoogaakin paljon harrastanut – että miksi se meditaatio tuntuu jotenkin liian… joltain. Mutta sitten, kun sen (lähes) saman asian kuulee näin ”kantsii yrittää ajatella näin” -muodossa, niin se kuulostaakin ihan järkevältä. Hih hassua, näin sitä tulee huomanneeksi kai oman sisäisen epähippiytensä :)
Jenn-
12.3.2013 at 12:45Mä niiiin tiedän miltä susta tuntuu. Kiva kuulla, etten mä oo ainut joka tota tekee. Ja että toivoa on! :) Mä teen myöskin tota unijuttua.
ekoemo (Ei varmistettu)
12.3.2013 at 12:52Yks mun lempiaiheista! Metta-meditaatiosta tosiaan on kyse, mutta meditaatioksihan sitä ei ole pakko kutsua. ”Harjoitus”, ”mielikuvamatka”, mikä vaan toimii.. Yks tärkeä vaihe jäi tuosta alusta vaan pois: Ensin onnellisuutta ja hyvää toivotaan itselle – sitä kun on vaikea toivoa muille jos on itselleen tosi ankara.
Olen avannut mulle tapahtunutta meditaation ”mystisestä ihan tavalliseksi arjeksi” aukeamista postauksessani Läsnäolon tärpit: http://ekoemo.wordpress.com/2013/02/25/lasnaolon-tarpit/
Ja mettan harjoittamiseen löytyy tarkempia ohjeita täältä:
http://www.nirodha.fi/mettaharjoitus/
Nyt vaan kaikki onnellisuutta treenaamaan ja hyvää toivomaan :)
Marjia
12.3.2013 at 14:07Mä voisin lämpimästi suositella Anthony de Mellon kirjaa Havahtuminen. Kirja toimi minulla erittäin vapauttavasti.
Vierailija (Ei varmistettu)
12.3.2013 at 14:24Hei. Sulla on tosi hieno blogi ja söpö lapsi! Ihan hassua, että teidän tyttö on noin kuukauden vanhempi kun meidän poika (syntyi vappuna 12), vaikka periaatteessahan hänen olisi ”pitänyt” syntyä vasta kaksi viikkoa myöhemmin :)! Ota näistä nyt sitten selvää. Tykkään sun rempseestä ja rehellisestä tyylistä, mitä sitä nyt turhaan kaunistelemaan asioita.
Liisa enjaksakirjautua (Ei varmistettu)
12.3.2013 at 14:26Oi vitsi, en tiennyt että muutkin tekee tuota negaatioiden vatvomista ja paisuttelua. Luulin, että olen yksin.
Ja kiitos positiivisuusharjoituksesta, kokeilen sitä heti tänä iltana unta odottaessa. Olen myöskin liian menninkäinen ajattelemaan meditoivani, joten kiitos ettet kutsunut sitä siksi.
S-S
12.3.2013 at 14:51Oho. Osui ja upposi; olen nimittäin myös ihan samanlainen päänsisäinen kärhämöitsijä – jos siis en pysy ”valppaana”. Olen tietoisesti alkanut opettaa itseäni pois moisesta ja on aika hämmentävää huomata että olen käyttänyt mm. juuri tuota toisille hyvän ajattelua negatiivisuuden torjuntaan. Tietämättä siis lainkaan että kyseessä on jokin metodi tai ajattelematta että meditoin.
Tästä aiheesta täytyy opiskella lisää, kiitos keskustelunavauksesta ja myös muille kommentoijille jaetuista linkeistä!
teija r (Ei varmistettu)
12.3.2013 at 15:46Kiitti hei kiitti! Ilmankos kaikki on niin hyvin :)))
Ja loistoidea muuten! Täytyy ottaa käyttöön.
Devika Rani (Ei varmistettu)
13.3.2013 at 00:16Mielenkiintoista. Tunnistan itseni juuri vellojaksi. Voin murehtia ja ylianalysoida tilanteita ja ihmisten käyttäytymistä ties kuinka kauan.
Mulle ihan oikeasti järkyttävintä raskaana olossa ja nyt tuoreena äitinä on vanhojen ystävien häipyminen. Tunsin oloni äärettömän yksinäiseksi raskausaikana kotona ollessa (pahoinvoiva ja rättiväsynyt) enkä juuri kuullut enkä nähnyt ystäviäni. Pyysin heitä järkkäämään kalentereistaan tilaa tapaamiseen ennen synnytystä ja pyysin heitä myös järjestämään baby shower juhlat. Paria ihmistä lukuunottamatta kukaan ei viitsinyt edes vastata ko. viestiin. Olen vieläkin, 5kk myöhemmin, syvästi järkyttynyt ja katkera.
Itse tykkään Salaisuudesta. Pitäisikin ottaa kirja taas käteen ja kerätä taas positiivisia viboja ja yrittää unohtaa menneet (ja ne entiset kaverit). Ja keskittyä niihin muutamaan hyvään ystävään, jotka ovat olleet tukenamme tässä elämänmyllerryksessä. :) Voi kauhee mikä vuodatus. :D
SiniJnsn
13.3.2013 at 14:30Sinikin kiittää ja ottaa saman käyttöön <3
Cpop
13.3.2013 at 23:26Hm. Miten miusta tuntuu että miulla tuo kompastuu heti ensi askeleelle (joo joo, tiedän, tää on sitä negatiivista ajattelua:D), koska en tiedä onko minulla semmoista läheistä ystävää.
Mutta muuten kuullostaa aivan mahtavalta systeemiltä ja uskon syvästi että toimii (:
Dimmi (Ei varmistettu)
14.3.2013 at 11:35Ihana tekniikka! :) Täytyypä testata, kun on myös taipumusta tuohon märehtimiseen.. Ehkä se on naisilla joku synnynnäinen ominaisuus?
Saanen myös vinkata hyväksi havaitusta tekniikasta, se löytyy täältä:
Itse tekniikka löytyy jostain 11:15 kohdasta, mutta suosittelen katsomaan koko videon, se on loistava! Testattiin tuota joskus työkavereiden kanssa ja uskallan väittää, että toimii. Itse painiskelin tuolloin lapsettomuus/vauvakuume -ahdistuksen kanssa ja se, että yrittää silti löytää jokaisesta päivästä kolme positiivista asiaa, auttoi näkemään elämässä muita ihania asioita. Asioiden löytäminen oli myös päivä päivältä helpompaa eli edistystäkin tapahtui! :) Nykyään pienen lapsen äitinä on erittäin helppo löytää ne kolme asiaa päivässä :)
Devika Rani (Ei varmistettu)
16.3.2013 at 02:04Kiitos ihanasta ja kannustavasta viestistä! <3
Olet aivan oikeassa, että ystäväni ovat täysin erilaisessa elämäntilanteessa. Monet ovat vielä sinkkuja ja nekin jotka ovat parisuhteessa, niin lapsettomia. Löysin itseasiassa ensi vauva kerhosta uusia tuttuja, joiden kanssa olen tavannut nyt viikottain. Ihan mahtavaa saada vertaistukea! :)