Onnellisuustekniikka 1

Minulla on joskus (onneksi suht harvoin) huono taipumus jäädä vellomaan ikävissä ajatuksissa: joku on tehnyt jotain, sanonut jotain, ehkä sanonut jotain, mahdollisesti saattaa ajatella jotain… Pystyn käymään tuntikaupalla kuviteltuja väittelyitä pääni sisällä. Erityisesti aamuisin. Joskus olen jopa huomannut lietsoneeni itseni kiukkuiseksi jollekulle viattomalle ihmispololle, joka oikeasti ei ole sanonut yhtään mitään. Muualla siis kuin omassa mielikuvituksessani.

Omasta mielestänikin tämä on aika huvittavaa – paitsi tietysti juuri sillä hetkellä, kun vellon niissä ajatuksissani.

”Onneksi suht harvoin”, lisäsin sulkujen sisään tuonne ensimmäiseen lauseeseen. Tämä on nimittäin tapa, josta olen ihan tietoisesti vuosien varrella opetellut pois. Koska vaikka olo olisikin kurja (niin kuin nyt viimeisen viikon aikana kipeänä ollessa), siinä vellominen ei tee oloa yhtään paremmaksi. Päinvastoin.

*******

Tämä taipumus pompsahti kuitenkin taas pintaan raskaana ollessani. Syytettäköön nyt sitten vaikka hormoneja. Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja käytin ihan kohtuuttoman paljon yön pimeitä tunteja miettien, mitä uudet työkaverit mahtavatkaan oikeasti ajatella asiasta. (näin jälkikäteen ajateltuna luultavasti ihan hyvää – kyse oli siis vain oman pääni myllerryksestä ja ristiriitaisista tunteista)

Joel on ehkä maailman skeptisin kaikenmaailman ”nami nami pusi pusi katso peiliin ja sano että olen ihana” -tekniikoita kohtaan. Niinpä olin tosi-tosi yllättynyt, kun eräänä iltana Joel kysäisi, että olisinko kiinnostunut kuulemaan parista tekniikasta, joilla negatiivisen ajattelun voisi ehkä katkaista.

Oho. Tämän täytyy olla toimivaa, kun tuo mies sitä ehdottaa.

Erityisesti tykkäsin tästä – en tiedä, onko sille mitään oikeaa nimitystä, mutta täten nimeän sen itse buddhalaisten munkkien onnellisuustekniikaksi. *)

 

”Valitse joku sinulle tärkeä, läheinen ihminen. Tämä ihminen ei saa olla lähiperhettä, mutta esimerkiksi läheinen ystävä käy hyvin.

Ala keskittyneesti toivoa tälle ihmiselle kaikkea mahdollista onnellisuutta. Mieti, mitä kaikkia asioita toivoisit tämän ihmisen elämään. Mitkä asiat tekisivät hänet onnelliseksi. Toivo vilpittömästi. Älä anna muiden ajatusten pompsahdella päähäsi, vaan keskity miettimään tätä ihmistä mahdollisimman onnellisena.

Käytä tähän aikaa. Ensimmäisellä kerralla voit keskittyä vaikka ainoastaan tähän yhteen ihmiseen.

Seuraavalla kerralla aloita ensin tästä ensimmäisestä ihmisestä – luultavasti ajattelu tapahtuu nyt vähän nopeammin, koska olet jo viime kerralla miettinyt asiaa. Kun tämä ihminen on täysin onnellisena mielessäsi, valitse toinen sinulle tärkeä ihminen. Ja ala keskittyneesti toivoa hänelle kaikkea mahdollista onnellisuutta.

Vähitellen laajenna ihmisten valitsemista laajemmalle – mukana alkaa olla läheisten ihmisten lisäksi vaikkapa naapuri, työkaveri, kirjastontäti, kaupankassa…

Kunnes pystyt toivomaan hyvää jopa aivan tuntemattomille; sellaisille joita et ole edes koskaan tavannut.”

(okei siinä ollaan jo sitten sillä buddhalaismunkki-levelillä)

*******

Itse käytän tätä tekniikkaa usein unen saamiseen – tai vaikka uni ei tulisikaan, ainakin pystyn ajattelemaan sängyssä maatessani onnellisia, hyviä ajatuksia. Sekin monesti rentouttaa ja virkistää.

En siis missään nimessä ole vielä millään buddhalaismunkki-tasolla, mutta omille ystäville on todella helppo toivoa kaikkea hyvää. Siitä tulee itsellekin hyvä mieli.

Teija, Teija, Sanna, Heidi, Nita, Ilona, Vanessa, Johanna, sekä lapsuudenystävät Johanna, Titta, Sini, Mari, Riikka… Muun muassa. Tiedoksenne, että teille on ajateltu paljon onnellisia ajatuksia yön pimeinä tunteina puutalobabylandiassa.

 

 

*) Nimitys täysin hatusta vedetty, mutta käsittääkseni buddhalaiset munkit harjoittavat kai meditaatiossaan jotain vähän vastaavaa…

 

 

1