(Onnistuneen) aamulähdön anantomia

Joskus ne myös ihan oikeasti onnistuvat. Ne aamulähdöt siis. Viime lähtöhärdellipostaukseen tuli muutama tosi hyvä vinkki, ja välillä ne aamulähdöt toimivat meilläkin ihan häkellyttävän hyvin – kerrotaanpa siis välillä (heh) niistä onnistumisistakin!

Disclaimer: väitän kyllä, että onnistumisen todennäköisyys on aika random. Riippuu siitä, millaisella tuulella itse kukainenkin herää. Mutta voihan sitä aina kuvitella, että joskus joku oma tekeminenkin vaikuttaa.

Tässä kuvaus meidän onnistuneesta arkiaamusta ja meidän perheen aamujen onnistumisen avaimet.

Reput valmiina lähtöön.

Kello soi tavallisesti meillä 7.15, itse herään usein jo seitsemän pintaan ilman kelloa – ja en siksi, että olisin jo riittävän levännyt vaan sellaisesta nukun-koiranunta-stressiheräämissyystä, hah. Mutta siinä 7.15-7.30 aikoihin alamme siis herätellä lapsia – ulkona ovesta ollaan tavallisesti tasan kello kahdeksan. Vaikka aamut voivat tuntua itsestä joskus loputtoman hitailta, on tuo aikasuoritus itse asiassa näin tarkasteltuna aika hyvä: puolessa tunnissa sängystä jo ulkoilmaan!

1. Hoputuksen välttäminen heti aamusta

Ensimmäinen akuutin kriisin lähde koetaan usein siinä, jos lapsia yritetään ”väkisin” saada vauhtiin suoraan sängystä. Heräämisen pitää olla aikataulusyistä toki aika ripeä, mutta yritämme siinä olla mukamas niin kuin ei valtavaa kiirettä olisikaan. Vähän halataan ja höpötellään, ja sit ”kuka avaa verhot?”, ”kuka on eka veskissä?”, ”hei mitkäs vaatteet sä tänään valitset” -tyyppisesti yritetään motivoida lapset innostumaan itse haluamaan nousta sängystä ja suuntaamaan aamutoimiin. ”Nyt oikeasti HETI ylös sängystä” on tietysti joskus se plan x, mutta sillä on kyllä todella suuri epäonnistumisprosentti.

Mutta on tosiaan erittäin random, että onko joku (jo tässä vaiheessa) känkkäränkkänä vai ei.

2. Vaatteiden valinta itse

Tästä puhuttiin viimeksi kommenteissa – joillain onnistumisen avaimena on vanhempien tekemä vaatevalinta (edellisenä iltana), ja meillä puolestaan tasan toisin päin: jos meillä haluaa saada taistelun heti aamusta käyntiin, niin sen saa yrittämällä tarjota lapselle joitain vaatteita (jotka eivät tietenkään kelpaa). Mutta tässä(kin) suhteessa lapset ovat selvästi erilaisia.

Meidän lapset ovat selviä fiilispukeutujia, eli aamulla lapsi voi haluta pukeutua esimerkiksi kissamaisesti (mustiin) tai pupumaisesti (valkoisiin) tai miten nyt vaan. Aikuinen voi toki tehdä ehdotuksia esimerkiksi mustien leggareiden, mustaraidallisten leggareiden ja harmaiden leggareiden välillä -mutta kissalle ei sit niinku todellakaan tarjota punaisia leggareita hei. Ei kissat ole punaisia, ÄITI! (toruvalla äänellä)

Joten pick your fights -tyyppisesti lapset valitsevat itse aamulla vaattensa. Reunaehdot menevät, että ne täytyy olla tieytysti puhtaista tai puolipuhtaista, ja aikuinen voi myös määrittää, että ”tänään leggareiden pitää olla tuollaiset paksummat ja hihat pitkät”. Mutta kesämekon saa kyllä joskus pukea, jos laittaa alle pitkähihaisen paidan.

3. Aamupala hoidossa

Aijaijai, että siirtyminen tähän helpotti elämää! Tämä käytäntö aloitettiin (muistaakseni) viime keväänä, kun pidensimme vähän hoitopäiviä. Hoidossa syöty aamupala ei lyhennä aamua pelkästään sillä ajalla, mikä yhden leivän nakertamiseen kuluu – vaan se samalla eliminoi myös arviolta 294713 aamukränän riskikohtaa ”lisää voita”:sta olohuoneeseen leikkimään livistämiseseen (ja siitä seuraavaan leikinlopettamiskriisiin) asti.

4. Makuuhuoneesta (kylppärin jälkeen) suoraan eteiseen

Liittyen jonkin verran edelliseen, eli tämäkin ”alanpa tässä leikkimään” -riskien minimointia siis. Meillä tämä riski kasvaa heti, jos lapsi lähtee edes hakemaan omaa hoitoon lähtevää leluansa olkkarista; parempi on, että aikuinen hakee ja lapsi pysyy tiukasti eteisessä eikä aamulla edes käy talon muissa huoneissa.

5. Vaatteet pukemisasennossa eteisessä

Olen hyväksynyt sen, että emme ole ”illalla valmiiksi” -ihmisiä. Sehän on tietysti se yleisin lapsiperheiden aamuvinkki ja toimiva käytäntö; mutta itseäni koko ajatus itseeni kohdistuvana lähinnä vaan ahdistaa. Illalla on omat härdellinsä ja sen jälkeen haluan vain kaatua nukkumaan tai vaihtoehtoisesti valvoa rentoutuen ja huokaista päivästä selviytymistä – eijeijeijeijei en ala siinä etsimään jotain hanskoja ja pipoja aamuksi valmiiksi. Sillä ajalla EN EN EN siivoa (kuten moni tekee) tai siinä iltakymmenen jälkeen tee enää mitään muutakaan ”järkevää”. Mä nukun tai rentoudun, piste. Terveisin arjen anarkisti.

Mutta sitten taas aamulla se toimii meillä.

Jos siis aamun ensimmäiset kohdat siellä kylppäriosastolla ovat menneet sujuvasti, minä pääsen paria minuuttia ennen muuta perhettä alakertaan. Silloin laitan molempien lapsien haalarit valmiiksi lattialle ja siihen viereen ”pukemisasentoon” kaikki tarvittavat vaatteet. Siitä kun lapset tulevat portaita pitkin alakertaan, he tavallaan kävelevät suoraan haalareihinsa eivätkä edes hoksaa, että tässä voisi nyt alkaa tehdä muutakin kuin pukea.

Tervetuloa alakertaan, astu tästä suoraan haalareihisi.

6. Mahdollisimman vähän muistettavaa tavaraa reppuun

Vaihtovaatteet meillä ovat tytöillä hoidossa; lisäksi reppujen pohjilla lojuu kyllä satunnaisia yksittäisiä varan-vara-kappaleita, mutta niitä en sieltä edes mitenkään tarkistele. Hoitoreppuun tarvitsee laittaa aamulla vain unilelu ja se päivän oma vapaavalintainen lelu (mielellään sama kuin edellisenä päivänä), ja lisäksi nyt näillä keleillä laitan sinne vielä molemmille merinovillakerrastot. Hoitoon viedessä sujautan ne repuista haalareiden lahkeisiin tarjolle, jos ulkoilukellonaikaan on sellainen keli, että ne on hyvä laittaa.

Näillä eväin välillä saadaan ihan onnistuneitakin aamuja. Sellaisen jälkeen on olo kyllä ihan… että vau. Jos sekä aamu että hoidosta haku sujuu yhtä hienosti saman päivän aikana, onkin ehkä syytä laittaa lotto sille päivälle vetämään :)

Sattuneista syistä en koskaan lottoa.

Erään (toisenlaisen) aamun aamulähdön anatomia aiemmin täällä.

Eteisemme kipupiste – toisaalta tässä on myös ainekset onnistumiseen eli nuo lokerikot. Mutta käytännössä kaikki on sullottu vaan läjään tuohon päälle ja alemmat lokerot ovat lähes tyhjät. Jostain täytyisi löytää varmaan aikaa tämän järjestämiseen.

 

PS. Hyviä vinkkejä tulikin jo muutama täällä. Esimerkiksi tuo Tilian idea hanskojen ”parittamisesta” pyykkipojalla on tosi hyvä; siihen voisi tosiaan askarrellapaskarrella jonkun kiva jutun! Samoin tuo ”aina muutama ylimääräinen ekstravaate” on käytännön kannalta erittäin toimiva.

Jakakaa ihmeessä muutkin hyvät vinkkinne! Millä eväin teillä saadaan arkiaamut sujumaan?

20