Operaatio huone kerrallaan: lasten makuuhuone

Kun viikonlopun ainoa ulkoilu on automatka koronatestiin, tulee tällaiselle vähän laiskemmallekin kodinhengettärelle sunnuntaina mieleen siivoaminen.

Operaatio huone kerrallaan siis jatkukoon!

Samalla tehtiin blogihistoriaa siirtymällä yläkerran makuuhuoneisiin. Edellisellä operaatiokierroksella (vuosi 2013) projekti-into nimittäin lopahti jo hyvissä ajoin ennen yläkertaan asti pääsyä.

Jos en ihan väärin muista, tätä yläkerran lasten makuuhuonetta ei ole blogissa koskaan kokonaisuudessaan esiteltykään.

Tämähän oli ensin koko perheen makuuhuone: kuvia aikaisemmasta näkyy mm. täällä ja täällä. Joskus pari vuotta sitten (kröhöm) aloitettiin pitkällinen projekti vaatehuonekaaoksen raivaamisesta aikuisten makuuhuoneeksi ja sillä tiellä tässä näköjään ollaan (kröhöm kröhöm) edelleen.

Vajaa vuosi sitten värjäsin ikivanhat verhot tuonne matalan osan eteen väliseinäksi (siitä täällä), ja siellä verhojen takana piileskelee nyt varastohyllykkö jälkikasvuineen – sitä voisin kuvata joskus ihan erikseen.

Verhoseinämän päällä on pieni hylly lasten taiteelle ja muille sekalaisille muistoille.

Koululainen tekee läksynsä tavallisesti keittiön pöydän äärellä, mutta lasten makuuhuoneeseen on kuitenkin myös puolispontaanisti ilmestynyt koululaisen oma lukunurkka.

Tuosta vanhasta vihreästä tutulta saadusta lipastosta/pikkupöydästä emme ole raaskineet luopua, vaikka välillä sille ei ole tuntunut löytyvän sopivaa paikkaa ja käyttötarkoitusta. Mutta nyt se palvelee tässä oikein hyvin! Se on meidän sisustukseen aika tumma, mutta meillä on ollut mielessä muutamia maalausideoita. Katsotaan, koska innostutaan hommin!

Koulunurkka tarvitsi vähän lisävaloa (etenkin kun tuo tumma vihreä jotenkin ihan syö valoa). Ikeasta löytyi tuohon aika kivasti sopiva lamppu; tykkään siitä, että tuo lampun johto on sininen, kuten tapetissa.

Koululaisella on tuolinaan Kasvihuoneilmiöstä ostettu tuoli – ihana tuoli (plussaa), jonka suhteen asiakaspalvelu meni ihan v*uralleen (miinusta), mutta joka hoidettiin myöhemmin hyvin (plussaa). Hyvä mieli lopulta, ja ihana tuoli!

Tarina aiemmin täällä.

Ja eskarilaiselle on tietysti myös oma pikkupöytä. Toistaiseksi se on tämä vanha mummini Singer – ja lapsi jo itse sitä sisusti siivoamisen jälkeen.

Kuvassa vilahtaa tuollainen pitsikankaan roipe, myös se kiinnitettiin tuohon eilen.

Lapset ovat toivoneet jonkinlaista prinsessankatosta sänkyynsä, ja minä löysin äitini kaapista tuollaisen vanhan kankaan. Nakutimme sen vaan nauloilla suoraan kiinni tuohon viistoon listaan, ja tadaa – prinsessankatos, olkaa hyvä!

Lapset olivat oikein tyytyväisiä.

Lisää pientä pinkkituunausta tapahtui myös sängyn toisessa päässä.

Meillä on pitkään pyörinyt täällä tuollainen isoäitini kutoma/solmima/virkkaama (?) huivi, jolle ei olla oikein löydetty mitään käyttöä. Se oli ennen valkoinen, mutta yritin värjätä sitä jollain värillä x. No, väri ei kunnolla tarttunut, ja siitä tuli tällainen haaleanvaaleanpunainen.

Eilen huonetta raivatessa pyörin se huivi käsissäni ja mietin, että vienkö tämän lasten roolivaatteisiin vai varastohyllylle huiveihin – kunnes silmät osuivat tuohon sängynpäätyyn.

Laitan sen tähän.

Joel sujautti sängyn päätyihin ruuvit, ja huivi niistä roikkumaan vaan.

Yläkertaan tarvittiin lelukori. Tuo vanha vauva-aikojen pyykkikori muuttui yläkerran barbikoriksi. Punainen pikkukeinutuoli puolestaan on bongattu kierrätysryhmästä. Se piti kunnostaa, mutta… no, ei olla kunnostettu.

Toinen seinämä puolestaan näyttää tältä.

Pikkuikkunan ikkunalaudasta on spontaanisti syntynyt pieni lasten kirjahylly.

Ikkunan toisella puolella on siis yläkerran kylppäri – tuosta voi siis mukavasti kurkkia, istuuko joku pöntöllä, ha. Me täällä ei tunneta käsitettä yksityisyys.

Oven päällä on esteettisenä yksityiskohtana varapyykkiteline, ja tuo pikkutuoli on mun lapsuuden ”koulutuoli”. Joskus 5-6 -vuotiaana halusin oman koululaisen pöydän, ja sain siihen käyttöön aikuisten yöpöydän ja tuon jakkaran. Ai, miten hienoa se oli!

Jakkarassa näkyy vieläkin mustina jälkimuistoina se, kun mulla oli myöhemmin tuolilla mankka. Kaksipesäinen. Sinne unohtui joskus paristot sisään, ne hapettuivat ja mustuivat, ja valuivat, ja… huonosti kävi. Tuo musta on siis jotain hiton akkunestettä 80-luvulta. Varmasti tosi terveellistä, ha. Mutta ehkä se ei enää siitä ketään vahingoita.

Yläkerrassa on myös tällainen pieni puuhella. Se on ihan käyttökunnossa – tai oli ainakin meidän tänne muuttaessa – mutta me ei olla sitä kertaakaan käytetty. Kaunis se kuitenkin on, toimii tavallisesti rojuröykkiön alapintana pikkupöytänä. Tähän me ollaan visioitu aikoinaan lasten hoitopöytää ja myöhemmin myös työpöytää. Mutta nyt tämä on kuitenkin ihan tällaisenaan.

Ja sitten se talon ainoa design-huonekalu, vanha Tapiovaaran Aslak-tuoli. Se on nykyisin täällä pianotuolina.

Sen tarina aiemmin täällä – se on siis ihan tää klassinen ”löysin remonttijätelavalta”. Oikeasti löysin!

Omaan makuun se on ollut aina liian musta, mutta yksi hyvä ominaisuus sillä on. Se on tuoli. Joten sillä voi istua, näppärää!

Takana vilahtelee myös Mithulta blogiyhteistyön yhteydessä (vuosi on ollut 2016) saatu rahi – siitä on ollut iloa meillä monessa huoneessa, nyt viimeisimpänä se on ollut täällä yläkerrassa. Sen päällä on kuulkaas pompittu!

Ja noista Joelin vanhoista tatameista tosiaan kolme on nykyisin täällä ylhäällä ja kaksi alakerrassa peiliseinän alla (näkyy mm. täällä).

Vielä katse kattoon – siellä kilisee uusi ”kattokruunu”. Juu siis muovia on.

Lapset toivoivat siis omaan makuuhuoneeseensa kattokruunua, ja tuollaisen bongasin jostain nettikaupasta jo viime keväänä. Oijoijoijoi! Värit sopivat niin hyvin yhteen tuon tapetin kanssa!

Kattoon asentaminen kesti kepeästi vuoden. Mutta hei, siinä se nyt on!

Tämä lasten makuuhuone on muuten tällä hetkellä varmaan meidän koko talon väljin huone!

Huoneen muodon ansiosta tuohon keskelle jää aika paljon tyhjää aluetta, jossa on tilaa pyörähdellä ja tanssahdella.

Tässä väljyydessä on toki myös huonot puolensa: tyhjällä tilalla on meidän talossa paha taipumus täyttyä.

Nytkin tästä siivottiin pois röykkiöittäin eteisestä ylösroudattuja talvivaatteita, luistimia, puolityhjiä imuroitavia säilytyspussia, sekalaisia matkakestokasseja viimeisen vuodena ajalta ja arviolta 598 barbia.

Mutta nyt on taas hetken siisti ja väljä huone, ihanaa!

 

 

PS. Aiemmat ”operaatio huone kerrallaan” -sarjan jutut:

Vuonna 2020-2021
Operaatio huone kerrallaan:  keittiö
Operaatio huone kerrallaan: eteinen
Operaatio huone kerrallaan: pikkuveski
Operaatio huone kerrallaan: olohuone
Operaatio huone kerrallaan: kodinhoitohuone ja kylpyhuone

Vuonna 2013
Operaatio huone kerrallaan: keittiö vm. 2013
Operaatio huone kerrallaan: olohuone vm. 2013
Operaatio huone kerrallaan: kirjasto vm. 2013 (nykyisin leikkihuone)
Operaatio huone kerrallaan: pikkuveski vm. 2013

11