Tiedätte varmaan klassisen eron verbien ”kuulla” ja ”kuunnella” kanssa…?
Tapahtunutta puutalossa tiistai-iltana: Seela nukkuu, minä alan kirjoittaa bloggausta sisaruksista. Joel huikkaa menevänsä Silvan kanssa yläkertaan pinnasänkyä kokoamaan.
”Kiva!”, minä vastaan ja jatkan kirjoittamista.
Yläkerrasta kuuluu äherrystä ja Silvan leikkejä, välillä porakoneen (?) surinaa. Joel käy 2-3 kertaa alakerrassa hakemassa lisää työkaluja. Minä vilkaisen hommia ja jatkan kirjoittamista.
Valmista tuli, julkaisen tekstin! Samaan aikaan Joel ja Silva tulevat alakertaan.
”Mä meen nyt tuonne ulos sahaamaan, voiks sä jatkaa leikkejä Silvan kanssa?”, Joel kysyy.
”Totta kai!”
Menemme Silvan kanssa olohuoneeseen lukemaan kirjoja, Seela nukkuu edelleen.
”Mihin isi meni?”, Silva kysyy.
”Isi meni ulos sahaamaan”, minä vastaan.
”Mitä isi sahaa?”, Silva ihmettelee.
”Isi sahaa pinnasänkyä. Se tarkoittaa, että puu katkaistaan sahalla”, minä selostan.
Vieläpä näytän Silvalle sahan kuvan kirjasta.
”Tämä on saha. Siellä se isi sahaa ulkona.”
Kuluu yli puoli tuntia. Joel tulee sisälle, Silva säntää ovelle vastaan.
”Huh huh, olipa siinä yllättävän paljon sahaamista”, Joel huokaa.
Sulatan juuri kuulemaani useiden sekuntien ajan, kunnes:
”Hetkinen: SAHAAMASSA?!? Siis MITÄ sä oikein oot sahannut?!? Pinnasänkyhän kasataan RUUVIMEISSELILLÄ eikä SAHALLA, voi herranjestasmitäsäootTEHNYT!?”
”Mähän oon koko ajan puhunut sahaamisesta.”
”Joo, joo niin ootkin, mutta en mä oo kuunnellut. Siis MITÄ sä oot siellä sahannut…?!?!?”
*******
Okei loppu hyvin kaikki hyvin: Joel oli vaan macgyveroinut meille uuden nukkumajärjestelyn. Sahalla. Kas näin:
Tuntuu ihan näppärältä – itse asiassa hyvä vaan, että mä en ollut siellä mielipiteitäni (kysymättä) jakelemassa.
Ongelmahan meidän nukkumisjärjestelyssä on ollut se, että parisänky alkaa olla jo aika ahdas neljälle nukkujalle – etenkin kun sitä ei saa kummaltakaan puolelta kiinni seinään. Eli Silva tai Seela ei voi nukkua reunimmaisena ilman kaidetta, eikä lasten ole turvallista nukkua perhepedissä vierekkäin. Ratkaisuna ollaan ajateltu pinnasänkyä perhepedin ”sivuvaununa”. Mutta kakkosongelma tuossa on ollut se, että meidän sängyssä on tuollaiset puiset paksut reunat.
Mutta homma siis nyt toistaiseksi ratkaistu kierrätysryhmästä ostetulla vanhalla (20 euroa maksaneella!) pinnasängyllä. Niin ja sahalla.
Jatkossa meillä siis nukutaan näin:
Joel punaisella, Silva muumityynyn kohdalla, minä (ja Tikru) sinisellä ja Seela pinnasängyssä…n vieressä mun kainalossa. Näillä mennään.
Hampihoitaja (Ei varmistettu)
17.4.2014 at 15:08Tuohan näyttää todella kätevältä ratkaisulta! Mietenkin vasta, että miten te kaikki mahdutte yhteen sänkyyn. :D Miten teidän yöt on muuten sujuneet, onko Seelalla massuvaivat helpottuneet? En tiedä, tuleeko minusta sitten joskus myöhemmin äitinä perhepeti-ihmistä. Tuntuuko se miten luontevalta, että lapsi nukkuu samassa sängyssä? Mä varmaan heräilisin normaalia enemmän (jos ei lasketa vauvan normi yöherättelyjä) lapsen liikkeisiin. Mutta kai se on yhtä luontevaa kuin oman puolison vieressä nukkuminen. Ei oo vaan kokemusta (vielä). :)
Kristaliina
17.4.2014 at 16:42Joo, meille se tuntuu just nimenomaan luontevalta. Niin kuin oon ennenkin kirjoitellut, meillehän perhepeti ei ollut mikään itsestäänselvyys ennen Silvaa, vaan ihan pinnasänky ostettiin Silvalle jne. Mutta sitten käytännössä kuitenkin huomattiin, että het-ki-nen, mehän halutaankin nukkua kaikki samassa :) …eikä enää tästä järjestelystä luovuttaisi :)
Mutta nää on tosiaan näitä juttuja, jotka jokaisessa perheessä ratkaistaan omalla tavallaan. Jotkut lasten läsnäolosta häiriintyvät/eivät pysty nukkumaan ja silloin oma sänky on varmaan hyvä, kun taas meillä tuntuu että kaikista parhaat unet saadaan just kainalossa tuhisten :) Eli kovasti suosittelen tekemään sitten ratkaisun oman fiiliksen mukaan, muiden (mahdollista) painostamista kuuntelematta! Mekin ollaan aika monesti kuultu, kuinka kamala ratkaisu joidenkin mielestä tämä on – no, meille tämä on paras ja luontevin ratkaisu, vaikka jollekin toiselle ei olisikaan :)
Mä itse muuten ennen pelkäsin päällenukkumisen mahdollisuutta, mutta käytäntö on osoittanut, että siitä ei ole pelkoa. Kyllä sen lapsen läsnäolon kuitenkin koko ajan siinä tuntee ja muistaa…
Miski (Ei varmistettu)
17.4.2014 at 21:56Hei nyt on ihan pakko kysyä, että miten te olette ajatelleet tulevaisuuden tässä perhepeti-asiassa? Tarkoitan, että ihan lasten poismuuttoon asti ette siihen samaan sänkyyn luultavasti mahdu kuitenkaan ( :) ) niin oletteko vain ajatelleet, että aika hoitaa asian jotenkin vai onko teillä joku suunnitelma?
Ihan vain puhtaasta mielenkiinnosta kyselen, kiva kuulla myös näistä erilaisista ratkaisusta, kuin mitä omassa perheessä on :)
Vierailija (Ei varmistettu)
18.4.2014 at 12:28Meilla oli niin, etta ostettiin sivuvaunupinnis (BabyBay) jo ennen vauvan syntymaa imetyksen helpottamiseksi oisin. Vauva tosin oli niin huono nukkumaan etta ei pystynyt nukkumaan edes siina 30cm paassa minusta vaan jouduin ottamaan hanet ihan viereen joka yo. Vaikka nain saatiin edes vahan unta, en itse pystynyt rentoutumaan juuri ollenkaan ja unet jaivat jo senkin takia tosi huonoiksi. Nain jatkui seitseman kuukautta kunnes saimme pojan nukkumaan uuteen sankyynsa omaan huoneeseensa ja itsella unet parani heti. Myos pojan unet sen ikaisena parani samalla eika han enaa viihdy vieressamme ollenkaan kun joinain vaikeina oina ollaan sita kokeiltu. Eli nainkin voi olla ja meilla ei siis perhepeti toimi ollenkaan itselle eika pojalle, vaikka mies kylla pystyisi nukkumaan miten vain. Joskus olisi kylla kiva jos voitaisiin kaikki vaan jatkaa unia aamulla samassa sangyssa, mutta ei se ole vaan onnistunut.
Vierailija Emilja (Ei varmistettu)
17.4.2014 at 15:10Uu, toihan on tosi hyvä ratkaisu. Meillä on kans sängyssä suunnilleen samanlaiset reunat ja vauva tulossa. Mä olin jo vähän pähkäillytkin et mitenhän se pinnis saatais synkronoitua sängyn kanssa, ja luulenpa että päädytään tällaiseen. =)
Erka (Ei varmistettu)
17.4.2014 at 15:16Hih, näyttääpä kotoisalta! Meilläkin on samanlainen peittorulla pinnasängyn laitapuolella, että patjat pysyy tiukasti yhdessä. Ja samalla tavalla toi yksvuotias nukkuu mun kainalossa, pinnasänky toimii lähinnä putoamisen estäjänä meilläkin :) Mä en osaa nukkua, kun joskus aina yritän pitää ”vauvan” kauempana.
Mindeka
17.4.2014 at 15:20Meillä oli (ihan käsittämätöntä, mutta totta) sattumalta valmiiksi samankorkuinen pinnis ja oma sänky, joten nukuimme pitkään samalla järjestelyllä. (Vaikka todellisuudessa vauva olikin meidän sängyssä ja pinnis tyhjänä.)
Anna-Reetta
17.4.2014 at 15:38Mitä sille kalliille stokkan pinnikselle tapahtui? onko vieläkin pyykkien säilytyspaikkana? :D
Kristaliina
17.4.2014 at 15:41On! :D :D :D
Joo, mehän siis yritettiin mallata sitä ensin tuohon sivuvaunuksi, mutta eihän se hemmetti vie onnistunut yhtään sen soikean muodon takia… Nyt se seisoapönöttää (tiellä) yläkerrassa ja me harkitaan, että tuodaanko se alakertaan päiväsängyksi (niin kuin se Silvalla vähän aikaa oli) vai myydäänkö jo suosiolla pois… Onneksi nuo on sellaisia kapineita, että arvo niissä säilyy – eli että ei ihan kamalaa taloudellista menetystä varmaan koeta, vaikka sillä ei sen enempää käyttöä meillä ollutkaan…
maaritanneli
17.4.2014 at 16:57Minä jo lukiessa mietin, että siellä Se Joel nyt sahaa sitä stokkea palasiksi. Onneksi ei kuitenkaan. :)
Kristaliina
17.4.2014 at 17:01Huh voi apua :D Onneksi ei sentään, huh huh ois tullut kallista lautaa :D
Taija (Ei varmistettu)
17.4.2014 at 17:12Huh, ajattelin ihan samaa. Mielessäni jo toruin Kristaa: ”miksi sä et kuunnellut?!” :)
Vierailija (Ei varmistettu)
17.4.2014 at 15:56Miten se pinnis pysyy siinä? :O siis jos se nukkuessa lipuu pois tuon laidan päältä..?!
Kristaliina
17.4.2014 at 15:59Se on pultattu tuosta reunasta meidän sängynpohjaan kiinni useammasta kohdasta :) …ja on kyllä niin jykevästi kii, että on varmasti rutkasti tukevampi kuin se alkuperäinen pinnasänky :D
Hannakm (Ei varmistettu)
17.4.2014 at 16:33Näyttää hyvältä ratkaisulta :) Meille syntyi poika (Seelan kanssa samana päivänä) ja mietittiin myös miten nukkumiset sujuu. Tähän asti tytöt 4 ja 2 vee ovat nukkuneet lastenhuoneessa ja isompi yleensä joka yö tullut meidän sänkyyn. Pikkuveljen synnyttä pienempi isosiskoista on alkanut hipsiä itse yöllä meidän viereen mutta isompi tulee vasta aamulla. Käytännössä tarkoittaa sitä että nostan poitsun syönnin jälkeen omaan sänkyynsä (jolloin herää tiheämmin syömään/sylittelemään) tai sitten pidän hänet reunan puolella peittoni alla ja työnnän peiton reunan petarin ja rungon väliin pussiksi (enkä itse uskalla vaipua syvään uneen tuolloin mutta vauva nukkuu paremmin). Parhaimmillaan siis 5 henkeä 160 cm leveässä sängyssä! En ole hennonut vielä puuttua asiaan kun vielä totuttelua uuteen perheenjäseneen.
jannamaria
17.4.2014 at 16:40En pääse instagramiin kommentoimaan, joten pakko laittaa tänne… Teillä (tai kuvassa ainakin) näyttäisi olevan täysin samanlainen virkattu päiväpeitto kuin meilläkin :) Meidän peitto on rakkaan isoäitini tekemä ja toimittaa tällä hetkellä pehmusteen virkaa keinutuolissa, joka sekin on perintökalleus isoisoäitini (mamman) jäämistöstä.
Kristaliina
17.4.2014 at 16:51Sama täällä, isoäidin tekemä on ♥ Sen päällä on myös minut kuvattu vauvana, joten mulle oli tosi tärkeä saada se vauvakuvaan Seelallekin! Tällainen tunnearvoihminen kun olen… :)
Satsu (Ei varmistettu)
17.4.2014 at 17:01Ihan loistoratkaisu, meillä oli viime vuonna ihan sama ongelma. Ostettiin uusi sänky (ei siis vain tästä syystä), mutta sitten yksi kaveri pelotteli mut kertomalla, että vauva voi valahtii oman patjan ja meidän sängyn väliin… No ei valahtanut. Silti tuo teidän ratkaisu on pettämätön!
NooraK (Ei varmistettu)
17.4.2014 at 18:01Heiiii, ihan mahtava ratkaisu! Meidän perhe kasvoi myös nelihenkiseksi maanantaina ja eilen ekaa yötä oltiin kotona. Meilläkin on 2 v. tytär ja nyt uusi pieni tyttönen. Aamuyöstä oltiin kaikki neljä 180cm sängyllä, onhan se ihanaa mutta vähän ahdasta vaikka mahdutaankin. Sivuvaunu voisi tosiaan toimia vauvan kanssa, ainakin kun imetysrytmi alkaa muodostua. Taaperolla on kyllä oma sänky (samassa huoneessa) ja pinnasänkykin on vauvalle, mutta jotenkin tykkään perhepedistä ja vauvaa nyt vaan on niiiin helppo imettää kun se on vieressä.
Ihanaa seurata sun blogia ja teidän elämää, varsinkin kun ollaan kutakuinkin samanlaisessa tilanteessa! Niin sellainen hauska yhteensattuma, että siskollani on juuri samannimiset tyttäret kuin teillä. :)
Halla (Ei varmistettu)
17.4.2014 at 22:12Meillä on vastaavanlainen sänky ja pistettiin ihan vaan vauvan patjan paksuinen vaahtomuovi tuohon oman ja vauvan patjan väliin laidan päälle. Hyvin toimi sekin ratkaisu vaikka tuo näyttää vähän hifimmältä!
Tilia
17.4.2014 at 22:19Meillä oli muistaakseni iso kylpypyyhe rullalla. Oli helppo heittää pyykkiin tarvittaessa.
Tilia
17.4.2014 at 22:18Meillä on oltu myös sivuvaunuelämän kannattajia. Molemmilla vauvoilla se on toiminut alkukuukaudet ihanasti ja tilaa on ollut pedissä ainakin sivuvaunun puoleisten imetysvälien ajan enemmän. Vaan myöhemmin jouduttiin kyllä perhepedistä sitten luopumaan, kun lapset alkoivat kontata unissaan ja tippua laidattomasta sängystä pitkin yötä. :(
Turvallisuusintoilijana suosittelen tsekkaamaan tuon poistetun pinnavälin leveyden sivuvaunun jalkopäästä jo pikkuisen ennen kuin vauva alkaa liikkua ja pyöriä ja tukkimaan sen jotenkin. Ettei vaan pää mahdu siitä läpi, Silvankaan, koska voihan sinne tunkea sen päivälläkin leikeissä, jos on huonoa tuuria. Meillä oli yksi vanha ihana perintösänky käytössä ja toivon, ettei teidän tarvitse koskaan samalla lailla herätä keskellä yötä siihen, että lapsi on jumittanut päänsä tuollaisesta kolosta ulos sängystä nukkuessaan ja huutaa kuin palosireeni. Se oli karsea herätys kaikille osapuolille.
Toivotaan, että teidän Seelakin on rauhallinen nukkuja eikä mikään tuulimylly, niin saatte nauttia perhepedistä vielä pitkään.
Jasminxoxo (Ei varmistettu)
18.4.2014 at 11:55Voi miten hyvä idea!!
Meillä on kanssa tuollainen matala puinen sänky, jossa samanlaiset reunat. Vauva nukkuu mun vierellä, ei keskellä. Ja nyt se on alkanut pyörimään ja pinnis on vedetty ihan sänkyyn kiinni (pinniksen reunaa ei saa irt) ja se kolonen tukittu vauvan täkillä, eli pinnis on vain sängyn reunalla seinänä (ja mun yöpöytänä :D), ettei vauva kieri lattialle. Täytyykin näyttää heti tämä postaus miehelle, kun se vain saapuu kotiin! :)
Eea (Ei varmistettu)
28.4.2014 at 11:30Kiitos todella paljon tästä postauksesta! Tätä on pähkäilty yöt ja päivä, että miten tuo meidän sivuvaunusysteemi saahaan onnistumaan. Meillä on ollut ongelmana sen kans patjojen väliin tuleva rako ja nythä se ongelma ratkes :) Viime yö nukuttiin oikein hyvin, kun mun ei tarvinnut pelätä rakoa ja sain imetykset hoidettua ilman, että vauvaa tarvitsi edes liikauttaa. KIITOS! Siirrettiin vaan petaria mun puolelta sivummalle ja pinniksen patja siihe mun patjan päälle, kuten teillä.
Huh, kylläpä stressi helpotti!
-Eea ja neiti 6 viikkoa