Välillä Sotkamo-Helsinki kuultua:
Ennen lähtöä: ”Ei haittaa, vaikka ajaminen menee myöhään. Siellähän on hyvä ajokeli ja koko loppumatkan Helsingin-päässä on hyvä valaistu motari.”
*******
”No tää sataa varmaan vaan tässä Kajaanissa. Kun me käännytään Kajaanista etelään, se varmaan loppuu.”
(ei lopu)
*******
”Nää on jotain kuuroja vaan, kun ei näitä edes sadetutkassa näy.”
(ei ole)
*******
”Hei me tultiin jo Kuopioon!”
(ei tultu, vielä 80 km matkaa)
*******
”Tästä Kuopiosta alkaa varmaan se valaistu motari Helsinkiin asti!”
(ei ala)
”Tää on sadetutkan mukaan viimeinen sadekuuro!”
(ei ollut)
*******
”Tän rekan takana on tosi kiva ajaa, se ajaa niin tasaisesti!”
*******
Etupenkkiläinen:”mmmmhhhmmmeeeitsemän (puhuu epäselvästi) kilometria Mikkeliin.”
Optimisti: ”Seitsemän enää!”
Etupenkkiläinen: ”NELJÄKYMMENTÄseitsemän.”
*******
”No Mikkelistä se valaistu motari alkaa!”
(ei ala)
*******
”Tuo edellä ajava rekka johdattaa meidät turvallisesti kotiin!”
*******
”Kato! Katulamput! Nyt se valaistu motari alkaa!”
(lamppuja jatkuu noin sadan metrin verran)
*******
”Ei sada enää yhtään niin paljon kuin silloin, kun ei nähty yhtään eteemme!”
*******
”Tosi hyvä, että on tuo äänikirja ja siellä nuo 3817391 osaa Pupu Tupunaa.”
*******
”Kun ajaa tän rekan perässä, ei tarvitse koko ajan pelata pitkien valojen kanssa!”
*******
”No nyt Heinolan jälkeen on varmaan katulamput loppuajan!”
(ei ole)
Tiedoksenne. Motari ei ala Kuopiosta. Eikä Mikkelistä. Katulamput alkavat about Vantaan kohdilta.
Puolilta öin oltiin kotona. Mutta turvallisesti, mikä on aina pääasia.
35
Milla
24.9.2018 at 09:48Pöljän koulu, pienenä aina naureskeltiin tätä kun Kuopioon ajettiin 😁 T. Pohjois-Savolainen Kiuruvedeltä, nykyisin Kuhmossa.
krista
24.9.2018 at 09:49Tää jotenkin jaksaa huvittaa ihan joka kerran <3 Mun mielestä siinä on just jotenkin jotain suloisenhuvittavaa, silleen positiivisella tavalla. Ja Pöljän koulun toisessa päässä on Pöljän päiväkoti - vähän niin kuin "valmentavana" :)
MarjaH
24.9.2018 at 12:09Ne alkaa Keravalta :) t. Mäntsäläläinen
.
Onneksi pääsitte turvallisesti kotiin! Se on varmaan synkkä tie syksysateessa, itse oon ajanut vaan kesällä.
krista
24.9.2018 at 12:40No hei eikös Kerava olekin vähän niin kuin Vantaata jo – ja Vantaa puolestaan käytännössä jo Helsinkiä? :) Tältä ainakin ajaessa tuntui, eli kun siellä asti oli pitkän pimeyden jälkeen, niin tuntui, että jesh kohta kotona! Kehä III:n kyltit kun tuli näkyviin, niin piti ääneen tuulettaa, että vih-doin-kin :D
–
Joo pimeys ja sade tekivät kyllä matkasta pitkän tuntuisen! Menomatkalla oli tosi hyvä ajosää, silloin oli ihan erilaista ajaa. Päivällä olisi parasta ajaa, mutta tällaisella viikonloppureissulla oikeastaan pakko ajaa iltaa myöten, että ehtii edes vähän perilläkin olla. Mutta kivaa oli kyllä käydä!
Anna
24.9.2018 at 19:00Tuo rekkojen perässä ajelu on oikeasti aika mukavaa. Ei tarvitse kaahottaa kovaa vauhtia ja juurikin tuo pitkillä pelaaminen jää pois ja voi vielä uskotella itselleen että kun on kevyt pikkuauto niin rekan imussa ajaessa saisi vetoapua ja voisi ehkä säästää vähän bensaa (en tiedä pitääkö paikkansa enkä edes halua tietää, koska on hauska elää siinä uskossa). Mutta toki saderäimeellä ja kurakelillä on aika rasittavaa kun rekka pöllyttää vettä ja rapaa niin että lasia saa pestä jatkuvasti. Ja joku on syyllistämässä kun etummainen ei ohita rekkaa, mutta aina voi jättää sen verran väliä että hätäisemmät pääsevät puikkaamaan ensin minun ja rekan väliin ja siitä sitten sopivassa paikassa rekan ohi. Tämä ihannetilanteessa. Yleensä kaahottavat pää punaisena molempien ohi paikassa joss apuolet ohituksesta suoritetaan keltaisen viivan kohdalla. Tästä huolimatta peukutan rekkojen perässä rauhassa ajelua.