Meillähän ei ole Joelin kanssa tapana ostaa toisillemme ”rutiinilahjoja”. Siis syntymäpäivinä, jouluina tai vuosipäivinä ja niin edelleen.
Sitäkin mielettömämmäksi homman tekee se, jos lahjan joskus saa. Todellinen yllärilahja! Mitä IHMETTÄ?!?! Sä oot ostanut mulla LAHJAN, eikä, miten, miksi, enkestä!!!! <3 <3 <3
Niin kävi äsken.
Tulin alakertaan päikkäreiltä (ah!) ja Joel pyysi menemään takaisin eteisen päin. Pyörin siinä eteisessä hölmönä (etsin silmilläni kylppärin kaapiston valokiskoa, jonka pitäisi saapua tällä viikolla) enkä huomannut mitään erityistä. Joelin piti tulla ihan näyttämään. Tuossa. Ja kyllä: naulakossa roikkui tämä.
Enkestä enkestä enkestä. Ihana.
Tarinan tausta: joskus kevättalvella olin surrut, että reilut kymmenen vuotta palvellut lempparikevättakkini (oranssi lyhyt villakangastakki, näkyy mm. täällä) on totaaliromahdustilassa. Vuori on ollut säpäleinä jo vuosikausia, ja nyt sitten toinen kainalokin on ratkennut niin, että hihasta on jo melkein neljäsosa irti. Olin ajatellut (ja ajattelen vieläkin) ensi syksyä varten korjauttaa sen Katariinalla.
No. Tyyliin samana päivänä tai seuraavana Joelia vastaan oli kävellyt nainen, jolla oli päällään just mun näköinen takki. Joel oli pysäyttänyt naisen ja kysynyt, että mistä se takki on ostettu; ja ei ollut jättänyt naista hämmennyksen valtaan (mun eka ajatus) vaan oli kuulemma ihan selittänyt, että haluaisi ostaa samanlaisen vaimolleen. Nainen oli kertonut, että takki on Zarasta – sattumoisin niin on muuten tuo mun aiempi lempparitakkinikin.
Joel klikkasi itsensä nettiin. Ja kun ei löytänyt takkia Zaran nettikaupasta, tilasi se sitten eBaysta.
Vau.
Ihana iso huppu!
Joel nauroi lahjan olevan ”tuplasti myöhästynyt”. Myyjä oli espanjalainen ja toimituksessa kesti – niinpä lahja ei ehtinyt syntymäpäivään mennessä (ei Joel sitä varsinaisesti ollut synttäreihin aikonut ajoittaakaan vaan ois antanut heti sen saapuessa), eikä myöskään kalseiden kelien aikana. Eli takki ei tietenkään nyt ole ihan nyt tuohon ulkona olevaan melkeikesäsäähän; kuljin siellä äsken lyhythihaisessa.
Mutta se ei haittaa. Lahja on ihana. Täydellinen. Tuleenhan niitä talvia hei!
Koon Joel oli katsonut mun vanhoista Zaran takeista, S. Mutta mitä sanotte: onko tuo minulle liian iso?
Mun ensivaikutelma oli, että on. Mutta onko sittenkään; ehkä tuon mallin kuuluukin olla tuollainen suora ja aavistuksen a-linjainen eikä mikään tyköistyvä makkarankuori…? Mahtuupahan sitten villapaitaakin alle.
Sivulta.
Ehkä sen ”liian iso” -vaikutelman tekivät etenkin nuo hihat; ne kun ainakin ovat liian pitkät.
Mutta se ei haittaa, koska ne voi lyhentää – jesh! Katariinaaaaa-aaaa-aaa? :)
Ensi syksyn ja talven seuraavaan vähintään kymmenen vuoden lempparitakki siis löytynyt.
Rakastan. Sekä miestä että tuota takkia. Tuossa järjestyksessä nyt kuitenkin.
67
jennilee
4.5.2016 at 17:15Onpa kiva takki! Ja mun silmään näyttää ihan oikean kokoiselta, noita hihoja lukuun ottamatta. :)
krista
4.5.2016 at 22:32Kiitos! Mulla oli tosiaan itsellä ”voih, liian iso” -ensivaikutelma, mutta nyt tarkemmin pähkäiltyäni esimerkiksi nuo olkapääthän istuvat ihan hyvin. Varmaan nuo hihat muuttavat koko ilmeen, kun ne saa sopiviksi!
Piipo79
4.5.2016 at 17:22Hihat lyhyeksi ni se on passeli! Muuttaa takin heti kun hihat oikeen pituset! Nimim. kokemusta on :-)
krista
4.5.2016 at 22:36Kiva kuulla! Joo, mä veikkaan samaa – hihat sopiviksi siis! <3
Liisa
4.5.2016 at 18:38Hieno takki! Eikä ollenkaan liian iso (kun hihat lyhentää). Nyt sulla on se varmaan vain sen lyhythihaisen päällä muutenkin, eikö? Talven jääpuikkomyrskyssä sinne pitää mahtua myös paksu neule ilman, että alkaa tuntua ahtaalta.
krista
4.5.2016 at 22:38Itse asiassa mulla oli vieläpä vain hihaton toppi siellä alla! Eli oikeassa olet! Hrrr ”talven jääpuikkomyrskyssä” – HUH onneksi ne on taas hetkeksi (ehkä) takanapäin!
Morango
4.5.2016 at 20:52Ihana! Eikä kyllä ole yhtään liian iso. Minustakin sen kuuluu olla tuollainen rento ja A-linjainen :). Itsellä on ollut tapana ostaa aina hyvin nafti koko ja nyt manaan kaikki makkarankuoritakkini suohon x)
krista
4.5.2016 at 22:47Kiitos! Hahaa, mullakin on ollut taipumus makkarankuoriostoihin :D Sit tulee akuutti ”onko tää liian iso?” -pelko, jos onkin malli löysempi :)
Kuide
4.5.2016 at 21:24Mulla on sama takki harmaana minkä vein just pesulaan talven jäljiltä. Käytin sitä nyt toista talvea ja rakastan edelleen! Kuuluu olla just vähän väljä ☺️ Ainoo miinus minkä tuut syksyllä huomaamaan on että se ei pidä tuulta ollenkaan! Varsinkin toi muhkea huppu mikä näyttää hämäävän lämpimältä päästää kaiken viiman läpi 😳
krista
4.5.2016 at 22:49Oho, yllättävää – näin lämpimällä säällä kokeillessa etenkin tuli olo, että tää on varmaan TOSI lämmin. Nooh, mahtuupa alle sitten vaatetta ainakin! :)
Heidi
4.5.2016 at 22:48Uhuuu, onpa ihana! Mahtavaa että Joel osaa lukea sun mielihalut :D
krista
4.5.2016 at 22:50Kiitos! Ja joo, olin kyllä aika ilahtunut tästä <3
coxia94
5.5.2016 at 16:39Tosi ihanan näkönen takki! 😍
Musta on tosi hämmentävää ajatus, että jollekin voi olla liian PITKÄT hihat takissa, kun itselleni kaikissa naisten takeissa hihat on liian lyhyet. 😂 Mulla onkin sit miesten takkeja aika monta, naisten takkeja jonkun verran semmosina ”no tää näyttää tosi hyvältä, voin pitää sitä jos tiiän et ei tarvii olla ulkona kauan/laittamalla tarpeeks pitkävartiset hanskat” 😀 Mutta mä oonkin tämmönen apina kun oon periny ruumiinrakenteeni isältä, joka on myös pitkäraajainen. Vaikka maalivahdillehan se on oikein hyödyllinen ominaisuus, takkeja/pitkähihaisia hankkiessa vaan haasteellista…
Tiuhti
6.5.2016 at 15:36Oi, kylläpä on ihana takki. ^^ Tollanen tosi pehmeen ja lämpimän näköinen. Ja sopii kyllä hyvin sulle! :) Yllätyslahjat on kyllä niitä kaikista mieluisimpia, kun ei osaa ennalta odottaa. Pointsit miehellesi. Näyttää olevan hyvin samalla aaltopituudella kanssasi. :)