Miten se onkin niin hassun mieltälämmittävää, kun seuraava sukupolvi ihastuu johonkin samaan kuin itse aikoinaan?
Laatikosta löytyy äidin vanhat barbie- tai poniaarteet. Äidin lemppariunikaveri hakeutuu lapsen kainaloon. Äidin magneettipenaali on lapsen mielestä aivan ihana ja hän ottaa sen käyttöön kouluun. Äidin kesämekko, jonka jokainen pyörähdys kertoo muiston lapsuusmummilakesistä, on lapselle ihan juuri täydellisen sopiva.
Pelataan sitä peliä, jota minä lapsuudessani pelasin. Luetaan sitä kirjaa, jota minä lapsuudessani luin tai jota äitini luki minulle.
En edes ihan tavoita sanaa sille tunteelle. Ehkä nostalgia, omien lapsuusmuistojen aktivoituminen, sukupolvien ketju, lämpimät muistonläikähdykset, tavaroiden säilymisen ja kiertämisen palkitsevuus, aarteiden löytämisen ilo. Jotain sellaista.
Täältä ämmin luona löytyy aina aarteita. Joka kulmalla, joka kaapissa!
Tässä oli meidän lankalauantain noidat:
Ja tässä eräät toiset noidat yli 30 vuotta sitten.
Löydätkö kaksi samaa asiaa?
Itse asiassa jos olisi ihan lavastamaan lähtenyt, täältä olisi löytynyt lisääkin, nuo huivit ainakin. Tuo turkoosi-vihreä-puna-kukallinen mekko on Helsingissä mulla kesämekoissa.
Tuo mun etuhiuksien permanentti on kyllä kerrassaan jotain ihan upeaa. Sen nostalgiaa en kuitenkaan liiemmälti kaipaa.
Lapset jo kyllä kyselivät, että millainen on permanentti.
8
Onneli Winter/onnelin elämää
5.4.2021 at 16:21Pannu ja kissa ;) juu kyllä tuo nostalgia vain on kivaa. Seuraava hetki tulee kun lapset ovat nuoria aikuisia ja herkistytyt muistoihin niin he tulevat mukaan ja heillä on ihan omat muistot sinun lapsuustavaroista, se on ihanaa jatkumoa <3
krista
7.4.2021 at 16:35Kyllä! Ja yksi hauska juttu tuossa oli, että pystyin täsmälleen näyttämään lapsille, että mistä löytyy pannu ja mistä kissa – vaikka siis en tässä osoitteessa ole itse koskaan asunut. Mutta silmä oppii havainnoimaan lapsuudesta ”omat” asiat ja pystyin heti vinkkaamaan, että mitä noidilla vois olla <3
-
Ja oi, kuulostaa ihanalta, lapsuusmuistojen seuraava askel <3
Karina
6.4.2021 at 09:56Ihanat noidat – kummassakin kuvassa :)
Mulla päällimmäisenä tulee mieleen mun vanhat barbien vaatteet ja legot, jotka oli myös mun lapsilla käytössä. Muutama pehmolelukin säilynyt käyttökelpoisena sen…. öööh… muutaman vuosikymmenen. Tytär on lisäksi perinyt muutaman mekon. Äiti toi mulle Pariisista 1981 kaksi kaunista mekkoa, jotka on yhä aivan käyttökelpoisia ja muodissa, just johonkin hienompiin juhliin. Säilytetään ne sitten seuraaville polville taas :) Sitten mulla on yksi mekko, jonka itse muistan ostaneeni ysiluokan joulujuhliin Iso Roobertinkadun (Ison Roobertinkadun?) Mexxistä ja se oli iiiiiiiiihana sillon (pinkki röyhelö mustan tykoistuvan pikkumekon päälle neulottu). Teini sitä jo sovitti, mutta ei kelpaa :D
krista
7.4.2021 at 16:38Joo multa kans on periytynyt lapsille jo barbit ja ponit, ja röykkiöt pehmoleluja. Yllättävän hyvin ovat säilyneet! Osassa on ”välissä olleen käyttäjän” elämän merkkejä, vähän on ottanut joku pehmolelu esimerkiksi osumaa. Mutta kuuluu asiaan, elämän merkkejä <3
-
Me löydettiin mun äidiltä myös kasa mun kesävaatteita ala-asteen ajoilta - tosi hienojakin, yksi sellainen neonväri-musta hame-shortsiyhdistelmä ainakin menee lapsilla käyttöön ens kesänä! Heh mä olen perinut tämän "mitään en heitä pois vaan kaikki säilytän" -ominaisuuteni edellisiltä polvilta, ja näin niitä aarteita syntyy <3