• ”Mulla tulee verta (nenästä)”

    Heräsin aamulla – kuten joka aamu – limakalvot kuivina ja toinen sierain tukossa. Raskausajan ja kuivan sisäilman iloja. Hamusin unentokkurassa nenäliinaa sängyn laidalta, niistin ja laitoin liinan takaisin laidalle. Mutta het-ki-nen,…

  • Luistelu mielessä? Tärkeä turvallisuusvinkki

    Aloitetaan omista virheistä. Se on aina hyvä lähtökohta, ha. Meidän lapset aloittivat aikoinaan ensimmäiset luistelutreeninsä pyöräilykypärät päässä. Sanotaan nyt vaikka niin, että ei kovin fiksua. Toki sekin kypärä kolahduksilta suojaa, mutta jäähän kolahtaessaan…

  • Vuoden ekat

    Meidän perheen joululomailu jatkuu. Viikonpäivät ovat menettäneet jo pitkän aikaa sitten merkityksensä ja päivät täyttää ihana tyhjyys.…

  • Nt-ultran uutisia – hyviä sellaisia

    Olen näköjään ottanut tavaksi ultraajan pöydällä tärisemisen, kyyneleet valuen. Varsinaiseksi itkuksi sitä ei kai voi kutsua, nyyhkytys puuttuu. Enemmänkin sellaista tunteenpurkausvapinaa ja muistutus siitä, miksi ei olisi tänäkään aamuna kannattanut laittaa…

  • Hitaasti kohti joulua

    Tänä vuonna me ollaan laskeuduttu kohti joulua hitaasti, kiireettä. Tämä ei tule yllärinä: en ole mitenkään joulusiivousihminen. Useimmiten meillä se on ollut sitä, että aatonaattona tehdään perusraivaus, sitten sammutetaan valot ja…

  • Raskauspasta (ja vähän uunifetapastakin)

    Pahoinvointi on alkanut ehkä vähän helpottaa. Ehkä. Vähän. Lämpimän ruoan kanssa on edelleen ongelmia – suurimpana osana päivistä saan syötyä vain yhtä ainoaa ruokaa. Raskauspastaa.…

  • Jää

    Mökkijärvi oli jäätynyt. Tällaisessa harmaassa jäässä – ei vielä lumisessa – on jotain mystistä. Maisema on ikään kuin pysähtynyt. Jää on laittanut sen viimeisen pisteen veden pinnan loputtomalle muutokselle, valojen väreilyille,…

  • Kynäote

    Mainitaan nyt heti alkuun, että on varmasti olemassa joku yksi ja oikea kynäote, johon kaikkien pitäisi pyrkiä. No niin, nyt se on sanottu. Itselläni sitä ei ole, ja sanotaan nyt niin,…

  • Rv 11 kynnyksellä – ultrakuulumisia

    Ensimmäiseksi ultraajan näytölle ilmestyivät villisti sätkivät pikkujalat. Toiseksi Joelin puhelin pärähti soimaan. Noooouh! Äänettömälle! Kesti se ikuisuudelta tuntuva tyypillinen 2 sekuntia, kun puhelimensa äänet päälle unohtanut kännykänomistaja epätoivoisena yrittää hamuta puhelinta…