Ha ha, silloin et ole ollut kahden pienen lapsen äiti.
Mulla ois tarjolla täällä ainakin yks eilinen, tämän aamunkin saa. Ja oikeastaan ihan kaikki päivät Joelin kesälomaan asti. Halvalla lähtis. Ilmaseks? Anyone? Pliis?
”Päivääkään en vaihtais pois”
Posted on 31.5.2014
nooruska (Ei varmistettu)
1.6.2014 at 15:01Mä niin tiedän tunteen! Mulla on sun kanssa samana päivänä syntynyt kuopus (oltiin muuten samaan aikaan kättärilläkin) ja ens viikolla 2 v täyttävä esikoinen. Ja komppaan tosi kovin tota yhtä kommentoijaa, joka kertoi, että välillä 3/3 on itkenyt, kun mies tulee töistä kotiin. Mutta nyt tuntuu jo, että tää on vähän helpottanut kun 2 kk tulee kohta pienimmälle mittariin. Ja enää 19 arkipäivää miehen kesälomaan – ei niin, että jotenkin niitä laskisin… :)
Kristaliina
1.6.2014 at 21:59Meillä ei ole 3/3 itkenyt yhtä aikaa – ööö niin joo koska mä itkin vasta siinä vaiheessa, kun Joel oli ollut tunnin kotona ja paineet laukesi lasten nukahdettua. Eli kyllä, samaa menoa täälläkin.
Mulla ei tosiaan ole vielä alkanut helpottaa, tää on ehkä se pahin kohta, kun sain lällärinä niin pehmeän laskun, kun mun äiti oli täällä sen kolme viikkoa. Nyt vasta on se ”arkitodellisúus lävähtää kasvoille” -vaihe, helppoa tämä vielä tähän asti oli…
Täällä todellakin kans lasketaan päiviä kesälomaan!
Anomuumi (Ei varmistettu)
1.6.2014 at 19:33Just tämän takia me jäädään yhteen lapseen. En tarkota tätä silleen ”hullu, mitäs teit”, vaan että minä en JUMALAUTA uskalla tehdä toista vaikka haluaisinkin, ja sissejä olette te, jotka siitä selviätte (ja tehän selviätte).