Joululahjabakkanaalit. Muistan lapsuudesta valtavat lahjaröykkiöt – tosin olen nähnyt ne myös valokuvista, voi olla että muistot syntyvät myös siitä. Mutta uuuuuh, sitä huumaa! Osan lahjoista ohitin heti paperinrepimisen jälkeen; miksi ihmeessä sain lakanoita? Kun taas oli sitten ne ihanat! Parhaat! Toivotut! Uuuuuh Mirella-meikkipää!!! Tätä mä oon aina halunnut!!!
(lue: lelukuvaston saapumisesta asti – ja leikin sillä muistaakseni yhden ainoan kerran, lyhyesti silloinkin)
Heh tuon överimuiston rinnalla tuntuu jopa epäreilulta, että meidän lapsemme ovat saaneet vanhemmikseen tällaiset hemmetin ankeuttajat. Mutta eivätpä (vielä) tiedä paremmastakaan. Haha. Saas nähdä, miten pitkään tämäkin lumous nyt sitten kestää.
Mutta toistaiseksi olemme ottaneet sellaisen linjan, että niin pitkään kuin se on mahdollista, vältämme joulun lahjaöverit.
Miten se on sitten tapahtunut ja toteutunut?
Vaihtelevasti.
Suomi-jouluina olemme pyrkineet muistuttamaan läheisiämme yhden lahjan politiikasta. Lahjat lapsille ovat toki erittäin tervetulleita, mutta yksi lahja yhdeltä henkilöltä per yksi lapsi riittää. Ei silleen ”ostanpa tuon, ja sitten vielä tuon”. Vaan yksi lahja; mieluummin yksi harkittu kuin viisi summassa ostettua.
Ja ei: tämä ei ole täysin onnistunut. Tätä kuitenkin jatkossakin sitkeästi aiomme yrittää viedä läpi.
Täällä Espanjassa puolestaan tilanne on tietysti eri – kun siis kuusen alle tulee vain minun ja Joelin ostamat paketit. Varmasti yksi paketti per lapsi riittäisi hyvin siihenkin (ja nimenomaan sitä lapset ovat odottaneet), mutta jotenkin olen nyt sekä viime että tänä jouluna halunnut kuitenkin ehkä sit kuitenkin jotain muutakin kuusen alle.
Niinpä ”yhden lahjan politiikka” on sovellettu täällä Espanjassa muotoon ”yhden lelun politiikka”. Eli kuusen alta löytyi molemmille lapsille yhdet (ne toivotuimmat ja halutuimmat) lelulahjat. Lisäksi paketeissa oli yhdet ”pehmeät paketit” (glitter-paita ja -pöksyt) ja yhdet hiusjutut (toiselle krokotiilipinnit ja toiselle hiuspantasetti). Lisäksi tuli yksi kiva yhteinen puuhastelulahja ystäviltä.
Seitsemän lahjaa, vou! Kolme per lapsi ja yksi yhteinen.
Molemmat lapset olivat paketit kuusen alla nähdessään ihan sitä mieltä, että tuossa täytyy olla kyllä jotain äidille ja isillekin, kun on niiiii-iiiiin monta. Miten VOI olla noin monta, mitä IH-MET-TÄ…?
Mutta äiti ja isi eivät selvästikään olleet olleet tarpeeksi kilttejä :)
Ankea lapsuus? Vain yksi lelulahja, kun muut lapset saavat kymmeniä? Myönnän, että olen asian kanssa vähän ”kuulolla” – en halua, että omat lapset tuntevat oloaan yhtään… …huonommaksi tai jotain. Mutta nyt, kun Se Toivotuin lahja selvästi riittää, niin miksi tieten tahtoen opettamaan, että kuusen alla olisi leluja röykkiöittäin…? Materialismihuumaa ei välttämättä voi lasten kanssa kokonaan välttää, mutta ehkä sitä sentään voi lykätä vähän – ja opettaa olemaan onnellinen pienemmästä, ilman valtavaa tavaratulvaa.
Yhden jutun kuitenkin hoksasin meille tuleville vuosille: kuusen alla voisi jatkossa olla paketti koko perheelle. Jokin yhteinen juttu, vaikka peli tai joku muu yhteinen ajanviete joulun vapaapäiville.
Ja sitten ne toivotuimmat.
Tänä vuonna ne olivat Shimmer&Shine -paketti toiselle, ja Ryhmä Haun Toma-koira toiselle.
Ja arvatkaas mitä?
No tätä:
Ankean lapsuuden leluvinkki: hyödynnä myös pakettiin painetut kuvat leikkiin.
Haha meillä leikitään siis perinteisesti myös lahjojen pakkauksilla. Joskus leikellään jätskipaketitkin, jos niissä on kivoja kuvia. Mutta lapset ovat näistä aina ihan riemuissaan: leikkelemme siis pahvipakkaukset ihan päreiksi ja otamme niistä irti kaikki kuvat, jotka näyttävät kivoilta – ja ne ovat sitten leikeissä mukana. Niistä on tullut jo Ryhmä Haun hau-pädi (?) ja Shimmer&Shinen taikamatot.
Haha ehkä meidän lapset sit joskus aikuisena terapiassa käsittelevät näitäkin traumoja :D No, mä pyydän sitten anteeksi :D
Paketit päreiksi.
Onko kenelläkään muulla näin… …lahjasäännösteltyä? :D
PS. Ettei kenellekään jäisi epäselväksi: meillä oli siis ihana joulu. Ei oikeasti yhtään ankea. Koristeltiin kuusi, leivottiin pipareita, katsottiin Lumiukko, leikkilaulettiin joululauluja ja isi-joulupukki toi lahjat meidän joulupukkileikissä. Silva halusi olla tänä vuonna joulumuori ja Seela joulukissa. Lahjat olivat toivottuja ja lapset rakastavat niitä. Ihana, toivottavasti muistoissa kauniina säilyvä lapsuuden joulu <3
64
Karoliinan
28.12.2017 at 23:16Täällä kans yks lahjastressaaja! Onneks nyt sukulaiset kyseli lahjatoiveita niin niitä annettiin. Mm. Luistimet, pienelle vauvamuistokirja jne semmoista oikeesti hyödyllistä. Tavararöykkiöö voi vähentää ostamalla/pyytämällä lippuja hoploppiin, särkänniemeen, konserttiin yms! Saatiin ny lahjaks jokeri pokeri box showiin liput ja särkänniemeen. Aika on parempi lahja kun lelu koska yhteiset retket jää lapsen mieleen loppuiäksi! :)
krista
28.12.2017 at 23:41Kyllä, ja tuollaiset tekemislahjat eivät myöskään ja nurkkiin pyörimään ja pölyttymään – tosi hyviä lahjoja! Ja tosiaan tuo on tosi fiksua, että oikeasti antaa lahjatoiveet, parhaimmillaan just sellaiset, jotka pitäisi joka tapauksessa ostaa, kuten vaikka just luistimet.
Annis
29.12.2017 at 00:10Meillä oli jouluna iso joukko sukulaisia koolla, ja kuulin kyllä todella hämmentävän kommentin yhdeltä tädeistäni (jolla on itsellään kouluikäisiä lapsia.) Puhuimme tavaramääristä ja yleisesti mieluisista/epämieluisista lahjoista.
Lahjakortit, teatteriliput yms. jäävät heillä kuulemma aina käyttämättä?? En ymmärrä sitten yhtään. Vaiva on muka kiin suuri. Me saadaan ainakin lahjakortteja liikkeisiin missä käymme muutenkin, ja jos saadaan teatteriliput niin ihan varmasti lähdetään esitykseen vaikka Helsinkiin. Vaiva on niin paljon pienempi kuin lahjasta saatava nautinto.
Omasta mielestäni leluja kertyy lapsille muutenkin niin paljon ja lakanoita ja vaatteita on ”pakko” ostaa itsekin pitkin vuotta, mutta juuri elämykset, kulttuuri, leffat ja vastaavat ovat se mistä karsitaan ensimmäisenä kun rahat on tiukilla. Siksi niitä onkin niin ihana saada joululahjaksi. En useinkaan raaski näitä elämyksiä itse ostaa, ja jos lapsi saa rahaa, tulee sillä valitettavan usein hankittua jotain käytännöllisempää :/
En kyllä ymmärrä muutenkaan sitä että mikä tahansa lahja jäisi kokonaan käyttämättä. Selvät hutiostokset (eli esim. sama lelu löytyy jo kotoa) annetaan tai myydään eteenpäin tai palautetaan kauppaan. Vähälle käytölle jääneet kierrätetään kavereille ja jos nyt sattuisi tulemaan aikataulueste tai muu ”vakava” syy lahjakortin/lipun käyttämättä jättämiselle, se myydään pois.
Lahjakortin/elämyslahjan käyttämättä jättäminen loukkaa ainakin itseäni paljon enemmän kuin tavaran. Lahjan antaja on ajatellut että saaja voi mennä katsomaan mieleisensä esityksen tai ostaa mitä tahansa mieluista vaatetta tai tavaraa, mutta saaja ei jaksa nähdä sitä vaivaa. Tuontyyppiset lahjat on myös niin helppo muuttaa myymällä rahaksi että tekisi nyt edes sen mieluummin kun heittäisi pois.
Huh, tulipa paasattua 😅 anteeks, olin melko tuohtunut asiasta kun mekin on heidän lapsilleen annettu useita lahjakortteja ja lippuja 😐 Ei oltais annettu jos ois tiedetty.
Teidän joulu kuulostaa ihanalta! Ja pakettimäärä just sopivalta. :) hyvää vuoden vaihdetta ja uutta vuotta!
Marja
28.12.2017 at 23:17Jos mulla olisi lapsia toimisin juuri näin. Ihan parasta että lahojen määrä karsitaan minimiin. Itse muistan oman lapsuuden lahjavuoren, varmaan kolmisenkymmentä ellei enemmänkin. Ihan sairasta.
krista
28.12.2017 at 23:45Joo samoja määriä oli varmaan mullakin, ainakin muistikuvissa. Ja kuitenkin niistä vain muutama oli niitä ”parhaita”, sitten oli vaan… …kamaa. Tässä lahjavuoriasiassa tulee just mieleen se, että mitä ”ekstraa” se enää antaa, että sitä on paljon paljon paljon.
–
Esimerkiksi yksi joulu, Silva taisi olla just 2-vuotias silloin. Ensimmäinen paketti oli sukkapaketti sukulaiselta. No sehän alkoi leikkimään niillä, järjesteli ja oli aivan onnellinen! Se olisi ihan hyvin riittänyt tekemään sen lapsen onnelliseksi <3 Mutta sit kun lapsi oppii siihen "paljon on parempi" -maailmaan, siitä voi olla jopa hankala peruuttaa takaisin siihen yhteen tärkeimpään keskittymiseen... Tietysti usein se tulee muilta lapsilta esimerkin kautta, sitä ei välttämättä voi ikuisesti välttää. Mutta tosiaan: jos voi edes viivästää ja esimerkillään näyttää, että materian määrä ei ole se, mikä tuo sen onnen.
Torey
28.12.2017 at 23:53Meillä ei tähän asti ole ollut oikein mitään rajotuksia, mutta nyt kun löytyy leikkikeittiöt ja nukkekodit, kasa barbeja jne. niin lapset saivat sanoa mikä olisi se ykköslahja. Isompi toivoi Draculauraa ja pienempi Pipsa Possua. Ja ne he saivat. Tosin Pipsa hahmoja tuli kaksi pakettia ja Draculauralle yksi pienempi monsterikaveri, mutta ei siis älytöntä kasaa leluka. Lisäksi lapset sai pari lautapeliä ja elokuvaa, sekä askartelujuttuja.
Kesällähän kävi niin, että esikoinen pyysi YHTÄ Barbieta isopapaltaan ja sai sen. Tosin kaverisynttäreillä KOLMESTA paketista tuli barbeja, että niitä sitten oli. Mutta… Onneksi on myös pikkusisko joka tykkää barbeista, joten kyllä niillä leikitään! :D
krista
29.12.2017 at 22:58Tässä on muuten tosi hyvä pointti: alkuvaiheessa lapselle, jos siis entuudestaan leikkikaluja ei ole, on just noita leikkikeittiöiden, nukkekotien ym. hankintoja. Mutta sitten, kun leluja alkaa jo olla, ei kyse olekaan enää sellaisesta ”kivaa kehittävää virikettä lapselle” -jutusta, vaan se on vaan kamaa kamaa kamaa. Kun ei siis ole enää sitä tarvetta, siitä se rajoitusten tarvekin varmaan syntyy.
–
Mikä muuten on Draculaura? Liittyykö Monster Highin? Täytyypä googlata :)
Torey
30.12.2017 at 10:49Just näin!
Monster High juu. Joskus vuosia sitten kun näin ekat nuket, oli ajatus ”EI IKINÄ”. Vaan kappas kun esikoinen kasvoi ja tuli katsottua pari ohjelmaa niin mieli muuttui. :D Ihan hauska sarja, ja Darculaura ei oo niin hurjan näkönen, joten onneksi se on lemppari. :D
Piupali
28.12.2017 at 23:59Meillä on myös yhden päälahjan periaate. Se on jokin toivottu isompi/arvokkaampi lelu. Lisäksi ollaan annettu 1-2 muuta lahjaa per lapsi, ne ovat luokkaa pyjama tai päiväkotireppu.
Siihen päälle tulee tietysti kummien ja isovanhempien lahjoja. Tänä vuonna lahjoja taisi lopulta olla yhteensä 6-8 per lapsi. Minusta se on jo paljon. Meillä kun aattona jaettiin lahjoja, huudahti 3-vuotias toisen paketin kohdalla: ”Äiti, mä sain toisen, mulle on KAKS lahjaa!!!” <3
krista
29.12.2017 at 23:02Voi ihana <3 Hänelle olisi tosiaan se yksikin lahja riittänyt <3 Meillä oli hyvin sama sen suhteen; lapset toivoivat sitä yhtä, ja nuo muut olivat ihan silleen "vau, näin monta" -tasoa jo :) Olisi hyvinkin voitu mennä vain yhdellä paketilla, toisaalta ne glitter-vaatteet (sellaiset paljettikuviot, jotka vaihtavat kuviota kun niitä silittää toiseen suuntaan) oli ihan mielettömät yllärit ja niistä oltiin ihan riemuissaan :)
Anneli
29.12.2017 at 00:00Ihana kirjoitus. Meillä yhden lahjan politiikka toimii muuten oikein hyvin, paitsi (yllättäen…) molemmilla isovanhemmilla on vähän hankaluuksia sisäistää asia. Se miksi tämä oikeastaan ärsyttää minua eniten on se, että vaikka he tarkoittavat hyvää niin he oikeastaan tekevät karhunpalveluksen pienelle ihmiselle sillä hirveässä pakettikaaoksessa lapsen ilo uudesta lelusta vaihtuu äkkiä hämmennykseen ja keskittymiskyvyttömyyteen.
Meillä vietetään sukujoulua isomman porukan kesken, ja serkukset pitävät huolen siitä että tavara ja vilske eivät lopu kesken. Tänä jouluna kävi seuraavaa: lapsi sai yhden ensimmäisistä paketeistaan, ja istui alas tutkimaan sitä kiinnostuneesti. Muut aikuiset alkoivat huudella lapselle että älä nyt vielä istu, tule hakemaan lisää, jaetaanpa kaikki paketit ensin. Ensin kersa ei meinannut innostua mutta unohti sitten ensimmäisen pakettinsa ja lähti pyörimään lahjojen sekaan minkä jälkeen repi vain ihmeissään narun sieltä ja paperin täältä ja menetti sitten kiinnostuksensa. Ehkä peilaan nyt omia arvojani tässä, mutta luulen, että lapsi olisi saanut paljon enemmän joulumateriasta irti jos olisi saanut rauhassa vain nyhrystää sitä ekaa pakettiansa ilman muiden tyrkyttämistä.
Heh, tulipa synkkä purkaus. Ei se nyt ihan noin vakavaa ollut mutta siis kyllä, ymmärrän ehdottomasti lahjapolitiikkaanne. Enkä pidä sitä oikeastaan lapsen kannalta edes tylsänä vaan näen ehdottomasti asian niin että pienemmällä mutta harkitummalla tavaramäärällä tarjoaa itseasiassa lapselle suuremman ilon eikä todellakaan opeta mitään luterilaista tyytymisen eetosta. Tai mistäs sitä tietää, mutta terapiassa sitten tosiaan tavataan.
krista
29.12.2017 at 23:17Just näin – oh – just näin!!! Tavallaan tuossa ne aikuiset synnyttää sitä tavarahysteriaa, kun taas lapsi luontaisesti haluaisi (kenties, toki riippuu lapsesta) tutkailla sitä yhtä kiinnostavaa. Onkohan tässä taustalla jotain aikuisen omaa ostamis/tavaraintoa, jota tavallaan kanavoidaan siinä lapselle…? Mutta olen täsmälleen samaa mieltä; karhunpalvelus se on.
Ellliisa
29.12.2017 at 00:10Meilläkin hankittiin vain yksi lelujuttu per lapsi, ne kaikkein toivotuimmat. Lisäksi kaikille lapsille tuli paketti jossa oli yövaatteet+sukkia/alushousuja, siis semmosta mitä nyt ois pitänyt muutenkin hankkia. Ja kolmas paketti sisälsi kolmelle vanhimmalle omat kuksat ja otsalamput retkeilyä varten. Vauvalle riitti lelu- ja yövaatepaketit, tai niiden kääreet vaan. :D
Lisäksi kaikille lapsille yhteiseksi hankittiin lautapeli ja sähköhammasharja. Tässä on aika hyvä kuvaus siitä mitä meijän joululahjat yleensäkin on, yksi lelu tms, joku vaate tai vastaava sekä joku hyödyllinen käyttötavara tms.
Tämä toimii näin, kun niitä paketteja ei muualta kauheasti tule kuin meiltä vanhemmilta (ja hyvä niin, säästyypähän krääsältä).
Naks
29.12.2017 at 06:00Meilläkin on yhden lahjan politiikka, mutta jokainen isovanhempi taisi ostaa taas tuplat… Eli kumpikin lapsi (iältään 2 v 5 kk ja 11 kk) sai noin 15 pakettia, vaikka lahjanantajia on 10.
Ja kävi sukujoulussa vähän samoin kuin Anneli tuossa yllä kertoi: lapsi olisi halunnut keskittyä juuri avaamaansa lahjaan, mutta jouduttiin hoputtamaan että avaa nyt loputkin. ”Äiti, lue tämä kirja minulle!” Kulta meillä on vielä paljon lahjoja avaamatta… ”Äiti, kasataan tämä palapeli!” Mut kun nää kaikki pitää avata ja kello on jo aika paljon… Huoh. Kyllähän esikoinen sitten kiltisti avasi, mutta oli hämmentynyt ja mun sydän itki verta. Kuopus parkkeerasi väkisin setänsä syliin ekan lahjakirjan kanssa, isi ja äiti aukoi loput hänen paketit.
Onneksi suurin osa lahjoista ei sentään ollut leluja, vaan oli niitä kirjoja, vaatteita, luistimet jne.
Ja ens jouluna ollaan sitten pienemmällä porukalla ja avataan ne lahjat lasten tahtiin. Jos minun lapseni haluaa jouluaattona lukea kirjan tai kasata palapelin, niin en todellakaan halua sanoa, ettei ehdi kun pitää avata lisää lahjoja!?
strilla
29.12.2017 at 11:25Meillä kävi vähän samoin: Äitini hoputti avaamaan lahjoja (että saa siivota pois, ja oltiin sentään meillä), vaikka oltiin juuri lukemassa lahjaksi saatua kirjaa. Ihan hölmöä, eihän mikään estä avaamasta lahjoja monena päivänä. Näin ollaan tehtykin, ensimmäisenä jouluna onnistui erinomaisesti, kun ei lapsi edes vielä ymmärtänyt koko touhun päälle, silloin riitti lahjoja tapaniin asti (ja niitähän siis tulee aivan tajuttomasti, en ole jaksanut asiasta vääntää, vaikka mielestäni vähempikin riittäisi).
Mari
29.12.2017 at 06:37Meillä tuli pienimmälle lapselle liian monta lelulahjaa, joten lapsen ne avattua kääröstä, nappasin ne jemmaan. Yhtään ei tyttö muista, että jotain leluja hävisi. Ehkä vien ne kirppikselle tai annan joskus myöhemmin. Muut lapset meillä on koululaisia ja saivat vain toivomiaan juttuja, mutta olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Liika on liikaa.
Anna
29.12.2017 at 06:40Ulkomailla asumalla pystyy aika hyvin hallitsemaan lahjamäärää, kun postimaksut ovat kalliit eikä ole mitään järkeä lähetellä isoja asioita. Lasten pappa antaakin lahjat nykyään Elisa Kirjan lahjakortteina ja mummi neuloo pipot ja sukat (elleivät ole käymässä juuri joulun aikaan). Tai sitten osallistuvat jonkin ison, esim. uuden pyörän hankintaan. Tänä vuonna juuri lukemaan oppinut 6-vuotias sai aika monta kirjaa (mutta niitä en laske turhakkeiksi), yhden (toivomansa) Lego-paketin, yöpaidan, otsalampun ja lautapelin. 1-vuotias sai meiltä unilelun ja vauvojen värikynät, sukulaisilta yhden Duplo-paketin ja yhden perässä vedettävän puulelun. Molemmat sai mummin tekemät pipot, sukat ja hanskat. Tämä oli minusta just sopiva lahjamäärä eikä mitään yltiömaterialistista kulutusjuhlaa.
Ruukkukulta
29.12.2017 at 07:16Meillä on myös ollut yhden lahjan politiikkaa! Lapsi kuitenkin saa sukulaisiltakin paketteja, niin jos kaikki antaa yhden, siitä tulee jo helposti (melkein) kymmenen. Ja se on musta jo paljon.
Varsinkin kun tosiaan on niin, että niistä leluista yksi tai kaksi jää käyttöön ja muut laatikon pohjalle.
Nyt kuitenkin jatkossa lahjoja tullaan avaamaan niin, että myös muita lapsia on läsnä ja kyllähän siinä helposti tulee paha mieli, jos toiset saa kymmeniä lahjoja ja yksi vain muutaman. En oikein edes tiedä miten tämän ratkaisen, kun en todellakaan niihin kymmeniin lahjoihin haluaisi lähteä, vaan opettaa kiitollisuutta niistä muutamista.
Iina / Bebe au Lait
30.12.2017 at 18:08Just näin! Haluaisin opettaa oman 3-vuotiaan arvostamaan yhtäkin lahjaa, mutta mitäs, kun serkut saa 10 ja sukulaiset mun mulkoilusta huolimatta hokee, että kiltit lapset saa lahjoja. :/
krista
30.12.2017 at 19:06Uuuuh tuon olinkin jo ihan unohtanut, lue: mieleni torjunut :D ”Kiltit lapset saa lahjoja” > ”kiltteyden merkki on lahjaröykkiö” aaaargh! Mikä meitä aikuisia oikein vaivaa…?
–
Mähän en myöskään tykkää siitä, että tontut kurkkii ikkunasta ja jos on tuhma, niin ei saa lahjoja. Mun mielestä se on uhkailua, ja vaikka en uhkailusta (kröhöm) todellakaan ole vapaa itsekään, niin tuo on vielä jotenkin erityisen kurjaa uhkailua. Mutta se nyt tietysti on ihan aihe erikseen :)
Eevastiina
29.12.2017 at 07:24Viime vuonna lapset (3kpl) saivat koiran! Ja tänä vuonna toukokuulle varatun lahjabn Kreetalle. Lisäksi muutaman paketin kummeilta (elokuvalippuja, lahjakortti hoplopiin). Sekä koko perheelle vuoden strategiapelilautapeli.
Lasten mielestä paras joulu taaskin. Lisäksi vietimme joulua erämaamökillä Lapissa. Se taisi olla parasta kaikessa. Kiireettömyys ja kylmyys.
murina
29.12.2017 at 08:15Meillä lapset taisi saada 10 pakettia molemmat, puolet vaatteita, molemmille pari leffaa, lautapeli, askartelusetti… 5v taisi kolmesta paketista löytää leluja, mun mielestä erittäin kohtuullisesti siis. Itse olin molemmille hankkinut kaksi pakettia. Meillä on aina myös aikuisille pari pakettia, jotain tylsää vaatetta tai suklaata, mutta lapsille tärkeää just se että kaikille on JOTAIN. Oman perheen kanssa juhliessa helppo pitää lahjakasa kohtuullisena, mutta joinain vuosiana kun juhlittu serkkujen kanssa, niin onhan se vähän epäreilua kun lapset näkee että toiset saa puolet isomman kasan….
A
29.12.2017 at 08:37Meillä lapsi sai ja ei saanut liikaa lahjoja. Lähtökohta oli että lapsi sai joululahjatoivelistaan keksittyä viisi lahjatoivetta (pari isoa juttua ja sit loput pienempiä). Siis kotona kun vietettiin joulua aattona, niin pakettimäärä on aika maltillinen (me vanhemmat ostettiin lapselle yksi lelulahja ja yksi pehmeä paketti, ”joulupukki” sai kunnian tuota monta vuotta haaveillun kampauspään ja sitten isoäiti, mun sisarukset, isotäti ja lapsen kummit yksi lahja per naama). Hillittyä ja silti enemmän kuin tarpeeksi (vanhemmille kaksi pakettia per naama, ihan henk.koht. itse itselle ostettua, kun muuten lapselle tulee paha mieli ettei aikuiset saa lahjoja…ja tänä vuonna muuten saimme lapselta ihan itse tehdyn ja paketoidun paketin, tyttö väkersi sen kuusen alle joulukuun alkupäivinä ja ihana yllätys säilyi aattoon asti 100 euroa, auts).
A
29.12.2017 at 10:31Äh, viestistä lähti puolet pois (100 euroa auts ei liity lapsen lahjaan :D).
—
Eli se ylenpalttisuus tuli sit anoppilassa, jossa anoppi oli hankkinut vuoren lahjoja (pehmeitä vaatepaketteja alesta ja tottakai jokaikinen sukkapakettikin piti erikseen paketoida)…lapsen lahjatoivelistalta vielä kolme lelutoivetta (vaikka todellakin listasta sanottiin, että ei ole tarkoitus ostaa koko listaa, vaan yksi lahja per antaja). No mutta tää on tätä, kiva joulu oli silti vaikka kakkosjoulun pakettimäärää saisi mun puolesta karsia (ei se määrä…). Joo ja lapsi sai melkein kaiken toivelistaltaan (se yli sadan euron legohotelli jäi saamatta, mutta sitäkään ei kaivattu pahemmin :))
Nina
29.12.2017 at 08:45Meillä myös yritetään pitää lelulahjat mahdollisimman minimissä. Isovanhemmatkin hankkivat yhdet arvokkaammat lahjat mieluummin kuin paljon krääsää. Nyt esim. Legot ja muovailuvahajäätelöbaari olivat ne arvokkaimmat (kaikilla mittareilla) lahjat. Lisäksi paketeista löytyy tekemistä tylsiin hetkiin: palapelejä, puuhakirjoja, siirtotarrasettejä, paperinukkeja, leffalippuja. Näitä tekemispaketteja ei voi olla mielestäni liikaa ja ne tulevat varmasti kaikki meillä käyttöön, monet on tehty loppuun jo ennen kuin uusivuosi koittaa.
Omasta lapsuudesta muistan isot röykkiöt, lahjoja oli varmasti ihan älytön määrä MUTTA muistan, että pehmeitä paketteja oli hirveästi ja lisäksi olen saanut juurikin luistimia ja suksia yms. joita olisi varmasti hankittu joulusta huolimatta. Enkä kyllä muista että mitkään lelut olisivat jääneet leikkimättä. Joko olemme siskojen kanssa osanneet toivoa oikeasti kivoja juttuja tai sitten en vain muista niitä tavaroita, jotka olivat niitä sivuun jääviä.
Kun lapset kasvavat ja osaavat tehdä tarkempia (=järkeviä) toiveita, homma helpottuu. Niin itsellä ja sisaruksillakin koululaisena: toivottiin ”järkevä määrä” lahjoja, joita oikeasti haluttiin/tarvittiin ja ne yleensä saatiin. Esim: kännykkä, kalenteri, cd-levy, yöpuku, uusi vaatekerta. Mitä järkevämmän listan teki, sitä varmemmin listalta sai kaikki lahjat.
Triit
29.12.2017 at 08:52Lahjojen säännöstelypolitiikka todellakin. Meillä oli ajatuksena, ettemme vanhemmat olisi hankkineet lahjaa lainkaan vaan mielummin sitten ostaneet jossain muussa vaiheessa vuotta, jolloin sitä arvostettaisiin ehkä enemmän, jonkun lelun tms. No tämä ei nyt ihan onnistunut, kun äiti vähän innostui ja hankki ne toivotut lelulahjat, joita ei oltu älytty sukulaisille vinkata :D
Pieni ankeuttajasyyllisyys on kyllä itsellänikin, mutta ei niissä lahjaröykkiöissä ole oikein mitään järkeä. Muistan kun lapsenakin ihmetytti miksi sukulaislapsille oli pakattu sukat yms. selkeästi muutenkin ostettavat asiat lahjapaketteihon, jotta saatiin vielä enemmän paketteja (ja niitä varsinaoisia joululahjoja oli siis jo röykkiöt per lapsi). Olen myös kai sitten muiden kun omien lapsieni suhteen ankeuttaja kun ei ole tullut mieleenkään, että kummilapsille tms. Pitäisi olla enemmän kuin yksi lahja tai hankkia kummilapsen lisäksi hänen sisaruksilleen lahjoja.
Henna
29.12.2017 at 09:08Sori random-postaukseen kysäisy, mutta muistelen sinun aikoinaan kirjoittaneen jonkun verran lapsen silmälaseista. Kiinnostaisi lukea niitä, kun itsellä edessä. Onko joku aihesana, jolla löytyisi?
krista
29.12.2017 at 10:28Joo! Hakusanalla ”silmälasit” taotaa löytyä ainakin jotain, mutta tässä suora linkki siihe, mitä varmnaan tarkoitat: https://www.puutalobaby.fi/frozen-silmalasit-lapselle/ Ja täällä ekat lasit: https://www.puutalobaby.fi/silmalasisopoliini/
Lurre
29.12.2017 at 09:27Mekin harrastetaan lahjasäännöstelyä, ja etenkin siis lelujen osalta! Niistä kun täyttyy nurkat vähän liian nopeasti.
Paula
29.12.2017 at 09:31Pitää oikein miettiä, mitä meidän lapset sai. Mitenkään virallisesti ei olla mitään yhden lahjan politiikkaa lanseerattu, mutta se taitaa olla aika itsestäänselvää kaikille lähipiirissä. Lapsia lahjoo meidän lisäks täti, kummit ja isovanhemmat, joskus saattaa tulla joltain kaukasemmalta sukulaiselta jotain. 4-vuotias ja 9-kuinen ei kumpikaan vielä osaa oikein toivoa mitään, joten valistuneilla arvauksilla mentiin.
9-kuinen sai:
– nätit puupalikat (meiltä)
– vauvalelun
– vauvapulkan (meidän toivoma)
– palapelin
– 2 kirjaa
– bodyn
– lasten kupin
– muumilusikan
(- 1 kirjan mumulaan)
Näistä ei paljon voi karsia ja kaikki tulee varmasti käyttöön jossain vaiheessa.
4-vuotias sai:
– parkkitalon (meiltä)
– 2 pikkulegoa
– ryhmä hau -pelin ja -pehmon
– heijastinliivin
– kirjan
– muovailumassaa
– kupin
– lusikan
(- mumulaan kirjan)
Lisäksi saatiin pari peliä koko perheelle ja aikuiset saa meillä ihan kunnon lahjoja myöskin.
Ens jouluna aion toivoa kysyjiltä enempi aineettomia elämyksiä lapsille, koska tota tavaraa tosiaan kertyy turhan paljon, vaikka olis ihan kivaa ja tarpeellistakin.
Veema
29.12.2017 at 10:32Meillä kun esikoinen on uusperheen lapsi ja lahjoja tulee kolmen vanhemman sukulaiselta, niin vaikka yhden lahjan politiikassa pysytään hyvin, silti lahjoja on aika paljon. Mutta meilläkin pyritään siihen, että varsinaisia leluja tulis vaan yks tai korkeintaan kaks, muuten sitten erilaisia hyödyllisiä, mutta kivoja. Asioita, joita ei välttämättä muuten hankkisi, vaikka ovatkin käyttöesineitä. Esim uimista rakastava lapsi sai kylpyponchon ja se oli kyllä iso hitti.
Nyt kuopus on vielä niin pieni ettei ymmärrä (4kk), mutta me joudutaan pohtimaan sitä, miten tasata tuota eroa siinä, että toinen lapsi saa myös kolmannen vanhemman suvulta lahjoja. Ehkäpä niitä voi sitten availla lapsi jo ennen joulua tms. Onneksi meillä ikäero on niin iso, että vanhempikin lapsi jo itse miettii, että tuleeko pikkuveljelle paha mieli ja voisiko hän availla lahjoja salaa.
Ja kannatan tuota perheen yhteistä lahjaa. Meillä on aina joku peli yhteisenä lahjana ja se on esikoisesta tosi kiva perinne. Samoin myös vanhemmille hankitaan yksi lahja niin, että lapsi mukana hankkimassa. Se on hänestä ollut mukavaa ja tärkeää. Tänä vuonna lisäksi oli askarrellut meille lahjat salaa. Mä siis pidän tärkeänä myös sitä, että lapsi oppii saamisen lisäksi myös antamaan ja osana sitä myös aina olemme ottaneet lapsen mukaan miettimään perheenjäsenten ja sukulaisten lahjoja.
Lilja
29.12.2017 at 10:41Meillä on molempien tyttöjen synttärit juuri ennen joulua ja kumpikaan ei osaa enää joululahjoiksi toivoa mitään! Mutta aikalailla yhden lahjan politiikalla meilläkin. Tosin tätejä ja setiä ja muuta sukua on paljon niin kyllähän niitä lahjoja kertyy. Mutta lahjakortit Flamingoon, Hoploppiin tms.ovat olleet mieluisia. Kohta onkin sitten pojan synttärit ! Meillä on keskitytty juhlimaan joulukuu-alkuvuosi akselilla( me vanhemmat myös synnytty joulukuussa ja helmikuussa). 😊