Paluushokissa

Karoliinan

Nyt on kyllä mun mielestä ollut poikkeuksellusen kylmä ja talventuntuinen kevät. Edes lasitetulle parvekkeelle ei ole päässyt kuin kerran tänä vuonna jäätymättä. Viime vuonna oli jo kuukauden pidetty joka päivä parvekkeen ovea auki ja siivottu kesäkuntoon. Kyllä tää tästä kun oikeesti alkaa vihertää! Muutama viikko viel!

A

No mulla on tämän ”kevään” (takatalven) suhteen vähän samanlaiset fiilikset, ja takana siis kokonaan Hkissä vietetty talvi. Siis että sheibaa sää on ja älyttömän kylmää. Ei tämä talvi musta ole Helsingissä erityisen ikävä ole ollut, siis aurinko on paistanutkin (ja kevät lupaili saapua jossain vaiheessa viekotellen), lapsen mielestä noin niinkuin turhan vähän lunta (sitä on ollutkin marraskuuta lukuunottamatta tosi vähän). Eli talvi oli musta varsin perus, jopa helppokin…mutta nyt tää kevään saapuminen, voi argh. Oltiin pääsiäisen aikaan Turussa ja siellä tuli valtavia lumikuuroja, siis Turussa huhtikuussa…ajettiin Helsinkiin ja matkalle mahtui viisi lumikuuroa. Siis huhtikuun puolivälissä. Juuri nyt ulkona paistaa ihanan näköisesti aurinko, mutta kumminkin se vaan huijaa, oon ihan varma että tuolla on luihin ja ytimiin menevän kylmä.
—
Mä en siis erityisesti kaipaa lämpimään ja aurinkoon talvikuukausina, mutta huhtikuussa on oltava Helsingissä kevät. On, on (mieluusti jo maaliskuussa). Siis jos mä haluisin palella vielä tähän aikaan vuodesta niin mä asuisin pohjoissuomessa (siellä sentään on lunta ja ihan valtavasti valoa), täällä on just nyt vaan harmaata ja pölyä (kiitti autoilijat!). Joo-o, että lievää pessimismiä on ilmassa…

Tilia

Valoahan on jo ihan mielettömästi. Eilenkin pihasaunaan mennessä aivan valoisaa vielä ja lasten nukkumaanmenoaikaan voi lukea sängyssä vielä akkaria ilman lamppua (eikä lapsi jää edes kiinni siitä niin kuin talvella). Valoisaa on jo yli puolet vuorokaudesta, toista se oli talvella!

Ja mitä kevääseen tulee, minään keväänä ei ole näin paljon ollut punarinnan helinää. Peipot ihan kirkuu aamuisin, pellot on täynnä joutsenien ja kurkien torvien pauhua… Kukkapenkki putkahtaa täyteen heti, kun saadaan se lämmin päivä, tulppaanit ja krookukset pilkottaa jo, talventähdet kukkii jo näilläkin Helsinkiä paljon pohjoisemmilla leveyksillä.

Nastakengät ja monot on viety varastoon ja naapurin mies vaihtaa jo kesärenkaita (ei ihan vielä kannattaisi). Ikkunalaudat on taimia täynnä ja vappuun on alle kaksi viikkoa. On sitä huonompiakin vuodenaikoja Suomessa. :)

Heidi

Joo, mä niiiiiin ymmärrän tuon tunteen kun palasin silloin Intiasta 2 ja puolen kuukauden jälkeen. Jotenki kaikki Suomessa tuntui vieraalta, sää ja ruuhkat ärsyttivät, ruoka oli p*skaa ja kauhea angsti-pilvi leijui pään yläpuolella. Kesti kyllä useita viikkoja ennen kun totuin taas siihen vanhaan tuttuun elämään, mutta ei se lopulta ollut yhtä autuutta kuin ennen…

Jp ja kirppu

Tunnen ton tuskan, ihan vaan koska odotan kovasti lämmintä kevättä. Tää lumiloskakakka kelivaihe on jatkunut ihan poikkeuksellisen pitkään. Viime vuonna samaan aikaan olin kollari päällä tekemässä pihahommia ja kukkia kukki jo. Nyt joka toinen päivä on satanut lunta ja lapset kulkee raihnaantuneissa toppapuvuissa, koska kylmä. (ja kirppu tais silti vilustua).

Tammikuuhun asti selvisin kepeästi asennemuutoksella. Tajusin, että valoa riittää oikeastaan ihan kivasti marraskuuhun. Sitten ah ihana joulu. Mut sitten alkoi piiiiiiitkä kevät kera influenssojen ja norojen(ammattini huono puoli). Ja tuntuu että se ilmasto vain jämähti.. No josko se toukokuu toisi kevään? 😊😄

Mervi

Noooh…ei siihen kai koskaan täysin totu (sori ;)) Muutimme miehen kanssa Suomeen kohta jo 10 vuotta (??) sitten, ja joka kevät se kirpaisee. Ne sukulaisten ja kaverien kuvat maaliskuisesta Madridista. +20 ja aurinkoa. Ja me täällä Suomessa -10 ja räntää. Mutta siis se kevät on kyllä pahin. Muun vuotta Suomessa on ihan kivaa. Jotenkin kummasti edes loka-marraskuu ei ole meille niin paha kun se maalis-huhtikuu.

Mutta ainahan se on mielessä, Espanja siis. Ja kyllä meillä on ainakin aina pieni portti auki sille ajatukselle, että sinne palaisimme. Vaikkakaan en millään haluaisi jättää omaa unelmatyötäni Suomessa ja hyviä suomalaisia päiväkoteja ja kouluja.

A-L

Minä muutin Espanjaan alunperin vuodeksi. Kun paluupäivä alkoi lähestyä tunsin niin suurta haikeutta, kipua, surua ja ikävää joka kerta, kun ajattelin, että tälläkään plazalla en kohta enää nuo café con lecheä, en nää näitä epätodellisen pinkkejä kukkia kotimatkalla, en kuule uima-altaan kutsuvaa solinaa pensasaitojen takaa, en tunne polttavaa aurinkoa naamalla helmikuussa, en näe nauravia ja laulavia ja kitaraa soittavia nuoria olusilla keskellä päivää nauttimassa elämâstä. Kun tajusin, että mikään ei estä minua jäämästä, tein päätöksen jäädä pysyvästi tänne. Nyt 9-vuotta myöhemmin tajuan miten tärkeää on tehdä sitä mistä tykkää ja asua siellä missä tuntuu hyvältä.Nyt minulla on oma keittiön ikkuna josta ripustaa pyykkiä, parveke täynnä kukkia, espanjalaisia ystäviä joiden kanssa juoda lasi viiniä vaikka keskellä päivää, oma leikkipuisto jonne mennä omien lasten kanssa nauttimaan leudoista ja lämpimistä illoista ja pimeät, mutta lämpimät kesäyöt rannalla. En tiedä miltä tuntuisi palata Suomeen. Ajatus vuodesta Suomessa on houkutteleva, mutta en tiedä miten selviäisin pimeässä. En voi siis kun toivoa pikaista paranemista sinne teille <3 Pian varmasti helpottaa! Jos ei, niin reppu selkäân ja takaisin, España odottaa teitä täällä!

Aino

Aa, älä nyt sano! Meinaa paluupaniikki tässä kasvaa, vaikka noin kokonaisuudessaan ollaan varmaan positiivisen puolella tuntemusten kanssa. Hyvä, että vastapainoksi annoit ton Lähiömutsin postauslinkin. Se rauhoitti kummasti (metä, ah, metsä!).

Toisaalta, minä olen ehkä juuri tuo ihmistyyppi, joka ei suhtaudu intohimoisesti säähän puoleen tai toiseen. Helmi kyllä taitaa olla toista maata, kun usein ulos lähtiesämme hän voi huokaista kuinka ihana aurinko on. Olen itse asiassa innoissani pläräillyt välikausihaalari-mallistoja netissä- ja kodin tapetteja – vaikka tiedän, ettemme ehkä koskaan raaski uutena ostaa juuri sellaisia mistä tykkäämme. Omin voimin tapetoinnista puhumattakaan! Tapeteista muuten miellytti eniten Art Deco -aiheiset ja haalareista Reiman 70-luvun vintage malliset – ja jotenkin ne Miomaon coolit tupsuhaalaritkin. Ja totta kai pinnailit nämä kaikki Pnterest-tilileni. Rami aina kiusoitellen kutsuukin minua hipsteriksi ja ajoittain saan hieman kiinni siitä mielikuvasta, mitä hän sillä tarkoittaa kohdallani :D.

Mutta nyt tärkeimpään kysymykseen: Pärjätäänkö me kevät-kesätuulitakeillamme kun viikon päästä saavumme Suomeen?! Nuo lumiläiskäkuvat saivat minut havahtumaan. Olin jo asentoitunut, että metsästän haalareita vasta kesällä/alkusyksystä.

Ja hei, mennään yhdessä sitten Haltialaan! Meidän kodin läheltä on sinne suora bussiyhteys. Tai no, suora ja suora, kyllä siinä semmosen reilun 20min joutuu kävelemään bussimatkan jälkeen, jotta ollaan kunnolla landella :).

MIMA

Nyt on kyllä ihan pakko kommentoida, kun elonne kuulostaa niin ankealta ja mieleeni välähti ajatus, että ei minnekään Espanjaan vaan muuttakaa tänne Pohjois-Suomeen :) Talvi on pitkä. Ja kylmä. Ja pimeä. Mutta mikä ero Etelä-Suomen talveen on, niin täällä sijainti ja sääolot mahdollistaa aktiivisen elämän myös talvella. Ei ole sitä pelkkää kuukausikaupalla kestävää sohjossa raahustamista ja leikkipuistoissa seisoskelua.

Itsekin aina pohjoisessa asuneena on oman lapsuuden ja nykyisen lapsiperhe-elon välissä pitkä tylsä talviaika, mutta nyt lasten myötä talvethan on ihan huippuaikaa täällä. Voi luistella, hiihtää, laskea mäkeä, lasketella, retkeillä jne. loputtomiin. Pimeys ei haittaa, koska lapset rakastaa taskulamppuja iltaleikeissä ja lumi tarjoaa loputtonat määrät leikkimahdollisuuksia ihan omassa pihassa. Ja kyllä nykyajan ulkoiluvaatteet on niin mahtavia 80-luvun vehkeisiin verrattuna, ettei ulkona kyllä palele, kun on pukeutunut oikein (muistetaan säänmukainen pukeutuminen myös siellä etelässä). Ja kun ulkona on niin paljon tekemistä aina, myös aikuisilla, ei liikkeessä kyllä palele.

Että terveiset vaan täältä Kainuusta! Me täällä nautitaan edelleen valkoisista hangista ja auringosta. Pilkki- ja hiihtokelit järvien jäällä on nyt aivan parhaimmillaan ja hanget kantaa pihoilla ja metsissä. Ihan parasta aikaa tämä huhtikuu :) Ja mikä onni asua Suomessa, jossa oikeesti voi valita ja elää neljää erilaista ja aitoa vuodenaikaa pelkän 8kk kestävän välikauden ja kesän sijaan :)