Parasta juuri nyt: silkkimakuupussi

Sain äidiltäni kahdeksan vuotta sitten joululahjaksi jotain, josta en alkuun ollut kovinkaan vakuuttunut. Silkkimakuupussin. Äiti oli muistaakseni jollain matkallaan lueskellut lentokoneen ostoskatalogia ja innostunut. Hmm.

No, epäilyksistäni huolimatta otin seuraavalle reissulle silkkimakuupussin kuitenkin mukaan (puoliksi äidin mieliksi). Ja rakastuin.

Sen jälkeen en ole tehnyt yhtään reissua ilman tuota pussia. Se on ihana. Kun hostellin lakanoiden puhtaudesta ei ole muita takeita kuin että niitä ei ole pesty, on ihana pujahtaa omaan puhtaaseen (no okei riippuu matkan kestosta, että kuinka puhtaaseen) pussiin. Tai ainakin edes omaan likaan.

Silkkimakuupussi on yhtä aikaa lämmin ja vilpoinen. Täällä käytän sitä peittona ja ”turvakaapuna”, jonka pehmeyteen kietoudun öisin. Joku lipare löytyy usein silmille pimennykseksi; samoin kaulalle, jos aamuyön viileämmät hetket tuntuvat aiheuttavan kurkkuun karheutta.

Pussi joutui tällä kertaa pesuun kesken matkan, koska (kröhöm) sen yli juoksi aivan valtava torakka.

Silkkimakuupussin kuitenkin täytyy olla sataprosenttista silkkiä. Joelille vastaavanlaista etsiessämme olemme tehneet peräti kolme harhaostosta. Kaksi kertaa Vietnamissa ja kerran Kamputseassa. Vaikka materiaali kuinka vaikuttaisi olevan hyvää, käytössä sen huomaa heti ensimmäisenä yönä, jos se ei ole aitoa silkkiä. Hikoilusta. Silkkimakuupussin tärkein ominaisuus kun on se, että se ei hikoa kuumallakaan. Ei oikeasti yhtään.­

Lisäksi matkoilta ostetut harhaostokset ovat olleet aivan väärän mallisia. Liian lyhyitä. Makuupussissa täytyy olla väljyyttä pyöriä ja nukkua vapaasti – edes tajuamatta olevansa pussissa.

Yhden silkkimakuupussin muuten löysimme Joelille Suomestakin. Jos nyt oikein muistan, se oli jollain tavalla reilua kauppaa, Vietnamissa tyttöjen käsityönä tekemää (?) – ja googlailujen ja meilien jälkeen selvisi, että silloin (viitisen vuotta sitten) niitä silloin sai niinkin erikoisesta paikasta kuin Kiasman kaupasta.­ Se oli ihan yhtä täydellinen kuin minunkin pussini. Oh. Mutta Joel ”lainasi” sen kaverilleen eräälle pitkälle Intian-matkalle, ja… no, pussia ei ole sen jälkeen meillä päin enää näkynyt.

*******

Silkki on tietysti muutenkin tosi ihana kuuman sään vaatemateriaali. Mutta pakko myöntää – ainakin minulle itselleni se on aivan liian… yleellinen. Minulla on nytkin mukanani Vietnamista ostetut silkkihaaremihousut ja silkkitoppi, mutta materiaali ei pysy minun käytössäni hyvänä. Se rähjääntyy reissussa yhtä nopeasti kuin kantajansakin.

Mutta ah, miten ihanan kevyenhengittävä se on, ja kuivuu tässä kosteudessakin narulla hetkessä – toisin kuin useimmat muut materiaalit, joita ei saa kuiviksi millään. (myös bambuvaatteet ovat reissukäytössä ihania, mutta kuivuvat huomattavasti huonommin)

Oma lempireissuvaatemateriaalini on kuitenkin ohuenohut puuvilla. On vaatteita, joita käytän reissuilla vuodesta toiseen, ja ne tuntuvat vain kerta kerralta paranevan. Ei kai voi olla rakkaampia vaatteita kuin nuo minun kaksi ohuenohutta reissumekkoani (toinen tässä kuvassa narulla; toinen on se oranssi, joka minulla on päällä ihan jatkuvasti) – ne ostin Intiasta, muistaakseni Goalta Anjunan markkinoilta vuonna 2008. Ja jos saisin valita, en varmaan ikinä pukeutuisi mihinkään muihin kuin noihin. Toisin kuin moni muu hippimarkkinaostos, nuo kaksi ovat pysyneet kaikki nämä vuodet täysin hyvinä kovasta käytöstä huolimatta.

Tuossa narulla kuivumassa myös uusi reissuvaaterakkaus: tuo oranssi ohut pitkähihainen puuvillapaita. Ostin sen viime kesänä muistaakseni eurolla tai kahdella paikallisesta FB-kierrätysryhmästä. Väriltään se oli silloin sellainen tylsän beige. No, ei ole enää. Väristä tuli beigen pohjan ansiosta itse asiassa tosi jännän oranssi – tykkään.

Ööö niin joo että tällaisia kuulumisia reissuhutin pyykkinarulta tänään.

*******

Mutta hei tämän bloggauksen alkuperäinen (eksynyt) pointtihan oli siis se, että ajattelin, että ehkä tuollainen silkkimakuupussi voisi olla hyvä joululahjavinkki jollekin muullekin? Harmi kyllä ostopaikasta en osaa vinkata… ”Sleep in silk” luki muistaakseni oman pussini säilytyspussukan (joka on sittemmin hävinnyt – pussi kulkee nykyisin näppärästi puolen litran minigrip-pussissa) etiketissä. Hinta taisi olla aika suolainen: oman pussini hinta oli ollut kai jossain 50 euron tietämissä – ja se Joelille ostettu reilun kaupan pussukka taisi olla vähän alle 40 euroa… Mutta on tuo omani kyllä ollut ihan joka euron arvoinen!

Hmm, voisin itse asiassa hankkia tuollaisen joululahjaksi Joelillekin, jos jostain vaan löytyisi… Jos joku on sellaisia sattunut jostain bongaamaan (ja siis ehdottomasti sataprosenttista silkkiä!), ostopaikkavinkkejä otetaan jälleen kerran mielellään vastaan! (mahtavaa tämä puskaradio)