Kun koululaisen läksyissä kysytään, mikä on ihmisen pisin luu, voi tietysti naputtaa haun googleen.
Mutta voi myös ottaa kirjahyllystä esiin lasten tietokirjan. Hah miten se tuottaakin (lähinnä äidissä) sellaista jotain alkukantaista iloa, kun tiedon etsii joskus kirjan sivuilta eikä Wikipediasta.
Olemme tässä vuosien varrella silloin tällöin ostaneet kirjakaupoista erilaisia lasten tietokirjoja. Välillä on tullut hittejä, joskus myös huteja – esimerkiksi Tatu ja Patu eivät ole jostain syystä juurikaan (vielä?) uponneet meidän lapsiin. Joskus myös kirja ei ole alkuselailun jälkeen kiinnostanut, mutta siihen on palattu vuosia myöhemmin.
Lasten tietokirjat ovatkin ihanan pitkäaikaisia!
Itse ajattelen ihan ehdottomasti niin, että kun tällaisia tietokirjoja on lapsena luettu, samoja asioita voi olla sitten tulevaisuudessa helpompi koulussa oppia ja sisäistää. Läheskään kaikkea lastenkirjassa luettua lapsi ei tietysti muista (tai edes tajua), mutta uskon, että kyllä sieltä jotain pohjaa jää. Sellaista perustaa, jonka päälle sitten myöhempi oppiminen on helppo rakentaa, kun aihepiiri on entuudestaan tuttu.
Siksi pidän näitä tosi tärkeänä lastenlukemistona – ja lapset kun ovat tiedonhaluisia perusluonteeltaan!
Tässä meidän kirjahyllyn viisi eniten luettua lasten tietokirjaa:
1. Evoluutio – Jani Kaaro ja Väinö Heinonen
Tämä näistä ylivoimaisesti kaikkein luetuin, jostain syystä kirja on kiinnostanut valtavasti meidän lapsia ja sitä on luettu monenmonta kierrosta iltasatuna.
Kirja selittää hauskasti kuvitettuna mm. geenit, elämän synnyn ja ihmisen kehittymisen – suurimmaksi osaksi erittäin onnistuneen lapsentasoisesti, vaikka väliin etenkin sanankäyttöön on kyllä jäänyt vähän vaikeastiymmärrettävämpiäkin kohtia, joita ei ole ihan loppuun asti hoksattu viedä lasten tasolla ymmärrettäväksi.
Lasten mielipide: Kirjassa kiinnostavinta on Charles Darwinin tarina, dinosaurusaukeama ja se, miten joku väitti, että oli luonut ihmisen kakasta.
2. Mahtava eläinkirja – Tom Jackson ja Val Walerczuk
(suomentanut: Tommi Järvinen)
Kirjaston eläinkirjojen kanssa olemme huomanneet, että meidän perheen pienimmällä eläintieteilijällä on tarkka maku: hän haluaa eläintietokirjoihinsa oikeat kuvat eikä mitään söpösteltyjä kuvittajan näkemyksiä. No, poikkeuksiakin on, ja tämä Mahtava eläinkirja on juuri se poikkeus. Tämän kirjan kuvat ovat piirroksia, mutta niin valokuvantarkkoja että näitä lapsi ihailee mielellään.
Kirjassa on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan eläin sekä tietoja siitä ja sen käyttäytymisestä. Faktat on kivasti muotoiltu niin, että ne jäävät hyvin lapsen mieleen; kuten että sateella oranki käyttää isoa lehteä sateenvarjona tai että jääkarhun karvat eivät ole valkoisia vaan läpikuultavia, mutta näyttävät valkoisilta, kun valo heijastuu niihin.
Mahtava eläinkirja on kooltaankin aika mahtavan kokoinen, mikä näin aikuisen mielestä hankaloittaa lukemista. Mutta kai se mahtavuus pitää olla sitten koossakin.
Lasten mielipide: Tämä on kiva ja siinä saa tietää lisää eläimistä! Siinä on isoja hienoja kuvia ja ne on maailman mahtavimpia kuvia! Tää on paras kirja! (tämä kerrotaan hyppien) Muistan myös sen, että vesinokkaeläimestä on ensin luultu, että se on vain ommeltu erilaisista eläinten osista ja se olisi joku jekku.
3. Ällö eläinkirja – Emma Dodson & Daron Parton
(suomentanut: Iiris Kallio)
Lapset saivat tämän lahjaksi äidin ystävältä jo muutama vuosi sitten. Kirjaa lähestyttiin ensin vähän kurkistellen. Yääääk, miten ällöä! Ja äkkiä kirja takaisin piiloon hyllyyn. Kasvaessa ällöys on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän, ja nykyisin meillä saa kuulla erilaista knoppitietoa siitä, miten Karibialla hiekka koostuu papukaijakalan kakasta.
Kirja on tällainen luukku- ja läppäkirja, joka sopii pienemmän kanssa yhdessä kurkisteltavaksi tai vasta lukemaan opettelevalle sopiviksi pieniksi (ällö)lukupaloiksi. Joelilta erityishuomautus, että tämän kirjan kuvitus on ihan poikkeuksellisen taitavaa ja humoristista.
Lasten mielipide: Tää on tosi ällöttävä kirja, yäk! Ällöintä on zombie-hiiri, hidaslorin myrkylliset kyynärpäät ja räjähtävä muurahainen.
4. Maapallon elämää: ihminen – Heather Alexander ja Andrés Lozano
(suomentanut: Anna Kokko)
Tästä ihmiskehosta kertovasta kurkistuskirjasta povasimme hittiä jo noin 4-5 -vuotiaalle, mutta jotenkin kirja jäi meille kuitenkin hyllyyn parempia aikoja odottelemaan. No, nytpä se aika onkin sitten tullut, kun koululaisella on ympäristöopissa ihmiskehon toimintaa.
Tässä kirjassa on hienosti ”palasteltuna” keskeisimpiä tietoja ja sopivia kiinnostavia knoppeja: Kuinka monta luuta aikuisella on? Mikä on kehon kovin osa? Kuinka monta kertaa päivässä sydän lyö? Tätä on käytetty ”hakuteoksena” koululaisen läksyissä pal-jon.
Samaa sarjaa on näköjään suomennettu ainakin avaruus. Se voitaisiinkin ostaa seuraavaksi! Ja hitsi samalta tekijältä on näköjään myös muita vastaavia kurkistuskirjoja, mutta ainakaan äkkiseltään en löytänyt niitä suomennettuina.
Lasten mielipide: Luukkuja on kiva kurkistella. Kiinnostavinta on sydän ja keuhkot ja että se pieni luu ihmisen korvassa on pienin.
5. Näin toimii ihmeellinen ihmiskeho – John Farndon ja Tim Hutchinnson
(suomentanut: Tarja Kontro)
Tämä kirja on lähes läkähdyttävyyteen asti täynnä tietoa ihmiskehosta. Tämäkään ei ihan alkuun iskenyt meidän lapsiin – kirja on jotenkin aika sekava ulkoasultaan ja sekavuutta lisäävät vielä taitossivut – mutta tosi hyväksi näkisin tämän just näinä tulevina vuosina, kun koulussa myös opetellaan näitä asioita.
Heh jos en ihan väärin tulkitse (ja muista omilta kouluajoilta), niin tällaista kirjaa voisi käyttää ”lisäoppina” tai kertauskirjana tyyliin jonnekin yläasteelle tai lukioon asti. Melkein tästä voisi aikuisenakin opiskella, että miten joku homma ihmiskropassa oikein toimikaan. Siksi nostin tämän tänne lemppareihin: jos kerää lapselle pidempiaikaista ”tietokirjastoa”, tämä voisi olla sellaiseen kokoelmaan tosi hyvä kirja!
Lasten mielipide: Kirja on aika monimutkainen. Muistan, että siellä on pikkutyyppejä, jotka rakentavat kehotyömaata. Ja jos treenaa liikaa jotain kilpailua varten, lihakset voivat pettää ja häviääkin kilpailun.
Mitkä tietokirjat teillä on lemppareita ja minkä ikäisille lapsille? Kaikenlaiset tietokirjavinkit tervetulleita, kyllä näitä voisi olla vielä lisääkin meidän kotikirjastossa!
10
Pt
5.3.2021 at 15:59Meidän 6- ja 7 – vuotiaat tykkää eläin- ja dinoatlas sekä 100 asiaa -kirjoista. Myös Tietohippu- kirjat ja viimeksi kirjastosta löytynyt Kuinka suuri on suuri -vertailujen kirja on kiinnostanut kovasti.
krista
5.3.2021 at 16:32Jesh, kaikki kuulostaa sellaisilta, että menisi meilläkin! Nuo atlas-kirjat ovat (googlasin) kanneltaan tuttuja, ehkä kirjastosta ollut joskus lainassa! (menee jo sekaisin, että mitä luettu, kun kirjastosta kannetaan niin paljon kirjoja :D )
Tilia
5.3.2021 at 16:48Muistuttaisin vain näin kevätkylvöjen alla, että kaikki multa on madon kakkaa!
krista
7.3.2021 at 18:17Mindblown! Pitää päästä kertomaan pian Seelalle! (ehkä se jo tietääkin ja mä en tiennyt)
Tilia
8.3.2021 at 08:01Jäämme odottamaan matokompostipäivitystänne. Kierrätyskeskus kuulemma myy sopivia matoja ja opastaa muutenkin alkuun. Suht helppo lemmikki lapsiperheeseen ja tähän korona-aikaan! Onko mitään rentouttavampaa kuin matokompostin seurailu – akvaariot ovat niin last season. :)
Ida
5.3.2021 at 16:58Meillä on lintukirjat ja eläinkirjat olleet tykättyjä ja just mahdollisimman aidon näköisillä piirroksilla tai sitten valokuvilla.
Mä rakastin lapsena mammalassa just sellasia isoja tietokirjoja eläimistä. Papan kanssa aina selailin niitä. Ja ne on mammalassa nyt lastenlastenlapsia varten yhä! ❤
https://naissanelioissa.wordpress.com/2021/03/05/kuka-yhdistaa-opiskelut-ja-tyon/
krista
7.3.2021 at 18:18Ihanaa, että kirjat säilyy tuolla tavalla sukupolvelta toiselle <3 Joku lintukirja olisi kyllä kiva omistaa! Ämmin luona on sellainen yksi, jossa on linnun lauluja myös sellaisista napeista painamalla...
Tanja
6.3.2021 at 11:58Joulupukki toi kohta 5v täyttävälle Superluontokirjan (Otava). Siinä on hyvin tarkkoja kuvia ja kuvauksia eläinten ja luonnon toiminnoista. Veikkaan että muutaman vuoden päästä lapsi on enemmän kiinnostunut kirjasta, nyt ei vielä jaksa innostua. Luulisin että kouluikäiselle kirjasta saa matskua opiskeluun ja kyllä itsekin on oppinut täysin uusia juttuja kirjaa selaillessa.
krista
7.3.2021 at 18:20Oi, googlasin ja näyttää tosi hienolta! Kiitos vinkistä!
Paula
6.3.2021 at 18:41Meillä etenkin 3-vuotiaalle autofanille hitti on mun vanha autokoulun oppikirja 😂 7-vuotiaskin just teki siitä jotain tehtäviä. Että kannatti säästää.
krista
7.3.2021 at 18:21Hihi oi miten ihana <3 <3 <3 Todellakin kannatti säästää! :D