Oi ei! Lapsi leikkasi vahingossa v-kirjaimen muotoisen aukon lempparimekkoonsa!
Mutta ei hätää!
Tuossa aamusella tuota kötöstäessä mietin, että onkohan tämä nykyäänkin edelleen ihan tavallinen tapa? Että kun jotain menee rikki, niin paikataan. Mulle se on jotenkin ihan itsestääselvyys, en ole oikeastaan tullut sitä ajatelleeksikaan. Ennen kuin nyt tuossa söhertäessä pälkähti mieleen, että tekevätköhän kaikki näin.
Mutta voisi kai kuvitella, että joku heittäisi vaan kylmästi roskiinkin…? Kuulostaa kyllä aika karulta, heittääköhän oikeasti…?
Itse en missään nimessä ole mikään paikkaajamestari. Jälki ei ole siistiä eikä tarvitsekaan olla. Omien kykyjen mukaan vaan. Kunhan vaan otan neulan ja langan ja jotenkin söherrän vastakkaiset puolet reiästä yhteen. Valmis!
Aina en kyllä välttämättä paikkaakaan. Tarkoitan siis: silloin käytän vaan pokkana reikäisenä. Esimerkiksi kainalossa saa reikä olla aika pitkään (vuosia?) ennen kuin saan tartuttua toimeen. Tänään mulla oli päällä yksi lempparipaidoista (täälläkin näkyy usein, sellainen keltainen pitkähkö), jossa oli kainalossa reikä ja selän puolelta puuttui yksi ”niitti”. Ja se niitti putosi siitä jo joskus ajalla ennen lapsia eli ei varsinaisesti ihan eilen. Mutta kun päällä on villatakki, niin kuka niitä näkee! Ja kotikäytössä menee vaatteet reikäisinäkin; tietysti paikkaamalla varmistaa sen, että reikä ei laajene.
Lapsilla ja itselläni vapaa-aikana ei mun mielestä paikattujen kohtien näkyminen haittaa yhtään mitään – työkäyttöön sentään itselleni valitsen tavallisesti sellaiset vaateet, että mahdolliset paikkauskohdat ovat ainoastaan tyyliin haaroissa tai kainaloissa; sellaisissa paikoissa, joita ei kukaan erikseen taivuttele kurkistelemaan. Toisalta esimerkiksi eräästä kasmir-villapaitaani joku ötökkä narskutteli muutama vuosi sitten reiän ihan suoraan näkyvälle paikalle etuosaan! Oi ei! Luulin, että paita on tuomittu kotikäyttöiseksi, mutta kappas: seuraavassa pesussa villa jotenkin ”möyhiytyi” niin, että paikkauskohtaa ei enää voi sieltä nähdä millään. Mahtavaa!
Paikataanko teillä? Tai mitä tehdään reikiintyneille vaatteille?
Terveisin nainen, jonka farkkujen haaraosa näyttää (sisältä päin) tältä:
Ihan hyvät housut vielä.
28
Liisukka
14.10.2018 at 18:18No joo! Paikkaan ja fiksaan ja ”kötöstän”. :D Levähtäneet trikoopaidat otan vähän sivusaumoista sisään ja kas, käyttöikä piteni, lastenvaatteiden reiät ja repeämät parilla pistolla, ulkovaatteisiin reiän päälle pala vedenkestävää liimapaikkaa, joihinkin lasten leggareihin ja/tai ohuisiin ulkofarkkuihin laitan kangasliimalla nurjalle puolelle jo heti uutena jostain pehmeästä jämäkankaasta polvien kohdalle vahvikkeet niin kestää helposti ulkoleikkejäkin taas pitkän pätkän pidemmälle. Ja ihan saan kicksejä tästä, säästyy rahaa pitkä penni ja pikkuisen luontoa! En voisi kuvitellakaan, että heittäisin roskiin!
krista
14.10.2018 at 18:27Joo sama, mäkin saan jotkut oudot kicksit! :D Mä ostin viime talvena Espanjasta basaarista sellaisia silitettäviä liimapaikkoja myös, just leggareiden polviin. Ne pysyi yllättävän hyvin, mutta harmi kyllä ko. silityspaikatut leggarit olivat siinä vaiheessa niin totaalihiuki (tyyliin 3 vuotta jatkuvassa käytössä käytetyt ja venyneet vaan lasten kasvaessa ”isommiksi”), että ne hyvin pian ratkeilivat sitten ihan kaikkialta. Mutta jatkossakin aion niitäkin käyttää, se oli helppo tapa korjata! Ja Seelan välikausiulkohaalariin repesi viime vuonna kontatessa pieni viilto; sitä olikin käyttänyt meidän lapset yhteensä jo yli kolme vuotta. Siihen lättäisin heijastinteipin pätkän, kun en muutakana keksinyt. Ja hyvin on toiminut :)
–
Vaikeampaa korjattavaa mä kerään myös aina mun äitiä odottelemaan, se kans tekee sitä ylpeydellä, just noita farkkujen haaroja. Ja se on IHANAA! Mä koen paljon enemmän iloa saadessani vanhat lempparifarkut takaisin paikattuina käyttöön kuin jos uudet ostaisin! Ja Joel opetteli käyttämään ompelukonetta ja paikkaamaan omia haaruksiaan myös, täällä: https://www.puutalobaby.fi/puolison-uusi-harrastus/
ppau
14.10.2018 at 18:23Ehdottomasti korjaan. Tuntuisi hölmöltä heittää pienen reiän tai parin takia pois muuten hyvä vaate. On toki myös reikäisiä vaatteita käytössä. Esim. kainaloissa olevat reiät ei haittaa t-paidassa jos muistaa käyttää hupparia siinä päällä. :D
Sukat on ainoat mitä en jaksa korjata, mutta niiden reiät yleensä huomaa vasta sitten kun ne on liian isot jo.
krista
14.10.2018 at 18:31Joo täsmälleen sama suhtautuminen sekä pieniin reikiin että kainaloreikiin! Tai jos ei käytä hupparia/villatakkia, niin yrittää muistaa olla nostelematta käsiä ylös :D Ja jos silti unohtaa ja nostelee käsiä, niin ne reiät näkyy, ja… …no, sittenhän vaan näkyy. Eihän ei oikeastaan haittaa yhtään mitään, vaikka joku sattuisi näkemäänkin. Inhimillistä vaan :)
–
Mä yleensä käytän sukat sit reikäisenäkin (heh kuten täällä tuli nähtyä: https://www.instagram.com/p/BoWDKYEHXYG/?taken-by=puutalobaby ) , PAITSI jos varvas tulee jatkuvasti ulos, se on ärrrrsyttävää :D
Salallaa
14.10.2018 at 22:38Tuli tästä kommentista mieleen toteamus, jonka olen esikoisella sanonut, kun harmitteli reikäisiä sukkia, että kaikki muu korjataan (tai ainakin jemmataan siihen paikkaan x, jossa oottaa kaikki muut korjattavat odottavat korjausta), mutta reikäisiä sukkia en korjaa. (Villasukat toki erijuttu)
Mut juu ei meillä tekstiilejä mene roskiin paitsi käyttökelvottomiksi kuluneet alusvaatteet, kaikki muu tekstili kiertää vähintään siivousrievuiksi, jos korjaaminen ei ole tarkoituksen mukaista (riepuja toki menee käytön jälkeen roskikseen).
SannaHa
14.10.2018 at 18:34<3 Paikataan! Ja muokataan esim housuista ja pitkähihaisista paidoista shortseja sekä
T-paitoja! Polvista rikkinäisistä housuista saa tehtyä myös kivoja hameita, paidoista mekkoja…
krista
14.10.2018 at 18:38Mahtavia! Luovuus käyttöön vaan!
Vierailija H
14.10.2018 at 18:41Lasten vaatteita korjaan, omia harvemmin (en toki konttaakaan uusia housuja kahdessa viikossa puhki, kuten lapset :D). Olin ministi ylpeä, kun nelivuotias totesi, että ”äiti näissä on reikä, ne pitää korjata”. Eikä niin, että pitää ostaa uudet. Lidlin silitettävät housupaikat on meidän perheen pelastus, tosin silityksen lisäksi myös ompelen ne, niin pysyvät varmasti.
krista
14.10.2018 at 18:48Heeeei mä hihkaisen heti alkuun, että ootko sä sama Vierailija H kuin joskus… since 2012 tai jotain? Susta ei ole kuulunut piiiiitkään aikaan, JEE että oot edelleen täällä :) Pakko oli päästä hihkaisemaan :D
–
Ja siis ihan mahtavaa tuo teidän lapsen tokaisu, osoittaa että lapsi on oppinut ajattelemaan automaattisesti noin <3 Lidlin paikkoja me ei olla testattukaan, meillä niitä basaarista ostettuja paikkoja Espanjasta... Mä oon kans miettinyt, että pitäisikö myös ommella reunoista, mä muistan että meidän äiti teki lapsena just niin <3 Että ehkä tuo paikkaustaipumuskin tosiaan periytyy :)
Vierailija H
14.10.2018 at 20:53Hihhih, kyllä vain, sama tyyppi :)
Edelleen aktiivinen lukija, mutta nykyään epäaktiivinen kommentoija. Meidän lapsethan on syntyneet samana vuonna ja kuopukset ihan tosi lähekkäin. Blogisi ja koko tämä yhteisö olivat tärkeää vertaistukea molempina vauvavuosina <3 Nyt arkihärdelleissä on kommentoinnit jääneet, mutta tosiaan, aktiivisesti edelleen lukijana mukana!
krista
14.10.2018 at 21:03Ihana, että olet! <3 Sä oot kans mulle jäänyt mieleen etenkin yhtenä niistä alkuaikojen supertärkeistä tyypeistä, jolta just sai sen vertaistuen ja oikeat sanat oikeaan aikaan <3 <3 <3 Jännä, miten tärkeäksi näin virtuaalisestikin toiset voi tulla!
Vierailija H
14.10.2018 at 22:44<3
Hanna
14.10.2018 at 18:56Ohuet juhlasukkikset on ainut mitä en paikkaa (paitsi varpaista ja haarasta tai jostain näkymättömästä (helman alle jäävä paikka)) 😅 miehenkin farkkuja kun aloin paikkaamaan, piteni niiden käyttöikä yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Se pienentää vaatteen hiilijalanjäljen puoleen siitä miksi se alunperin meinaa muodostua. Paikkaan ja korjaan sekä, että taloudellisista ja ekologisista syistä. Kyllä siitä semmosia omanlaisia viherpiiperokiksejä saa kun lemppariarkimekko viettää 6v synttäreitä pian. 😊
krista
14.10.2018 at 19:18Sukkikset kynsilakalla hei, klassikko! :)
–
Joo sama, mullakin sekä taloudelliset että ekologiset syyt: ensin varmaan ollut taloudellinen (kotoa opittu) ja myöhemmin tajunnut, että se on ekologistakin. Meillä kans vaatteet käytetään IHAN loppuun asti, mulla esimerkiksi nyt kotivaatteina päällä vuonna 2006 ostetut collegehousut sekä käytettynä kierrätysryhmästä n. vuonna 2012 ostettu puuvaillpaita, jonka oon värjännyt. Molemmat muuten ihan ehjiä ja hyviä, näitä ei ole tarvinnut kumpaakaan edes paikata vielä kertaakaan!
Hanna
14.10.2018 at 20:21Niin pitkään käytetään/jatkojalostetaan kun kankaassa vahvuutta riittää 😅 Meillä mennään hyvin minimivaatemäärillä (itselläni kolmet leggarit, kaksi mekkoa, yksi tunika, pari neuletakkia ja pri kotivaatekertaa (lasten 4ja6v käyttövaatteet mahtuu yhteen elfakoriin/lapsi) niin kierto vaatteilla on kuitenkin suhteellisen nopea ettei kerkeä kyllästymäänkää kun harva vaate kymmentä vuotta kestää lähes päivittäistä käyttöä. Jatkojalostetaan sitten kankaan hapristuessa kestotalouspapereiksi ja lopulta ”tosi likaseen siivoukseen”.
krista
14.10.2018 at 21:07Toi teidän vaatteiden määrä kuulostaa tosi hyvältä, pysyy ikään kuin homma hanskassa ja kuitenkin tuollakin jo vaihtelua saa! Meillä vaatetta on PALJON, etenkin mulla, mä joskus ennen lapsia olin tosi kova ostelija… Ostin lohduksi jne, mikä ei todellakaan ollut järkevää. Toisaalta nyt mulla on ihan valtavasti käyttövaatteita sieltä eli se vähentää tarvetta ostaa uutta. Yritän tehdä ”löytöjä” omasta vaatehuoneesta :)
Tilia
14.10.2018 at 20:02Sekä että korjataan ja ei korjata meillä. Lasten leggiensien suhteen olen menettänyt toivoni, niitä en rupea korjaamaan enää ollenkaan, korkeintaan ihan pieni reikä haaroissa parsitaan, mutta polviin ei auta mikään. Sukat samoin lähtee mäkeen, jos ovat rikki. Sukkaohusuja meillä ei onneksi käytä kukaan. Mutta muuten kyllä paikkaan, parsin ja korjaan ja teen vanhasta uutta. Ulkovaatteita viedään joskus myös vetoketjun vaihtoon oikealle ompelijalle. Mutta jos koon puolesta vaate on jo pian jäämässä pieneksi, en ala enää säätämään korjausten kanssa. Yllättävän moni kuitenkin on valmis korjaamaan, koska kaikki lasten ulkovaatteet, jotka olen laittanut roskalavaryhmään vetoketjun vaihtoa vaativana, ovat menneet heti kaupaksi. Omat vaatteet korjaan niin kauan kuin niitä pystyy korjaamaan, jopa aluspaidat, vaikka ne reiät ei näkyisikään käytössä. Rikkinäisiä vaatteita en oikein suvaitse lapsilla enkä aikuisilla meillä, jotenkin kotoa opittua sekin, että on vain laiskat kulkevat rikkinäisissä ja likaisissa vaatteissa, kunnon ihmiset parsivat ja pesevät! :) Ihan rupesi naurattamaan tuo tekstisi vuonna 2006 ostetuista koticollegehousuista – mulla on tosi vähän työvaatteitakaan, jotka olisi noin nuorta vuosikertaa – melkein kaikki on vanhempia!
krista
14.10.2018 at 21:19Ai hitsi tästä tuli mieleen, että mulla ois sen lempparihupparin vetskari vaihtoa vaille, mun piti viedä se ihan ompelijalle, mutta ÄH ei tässä ehdi enää ennen Espanjaa…. Ehkä mä vien sen siellä! Siis tän: https://www.puutalobaby.fi/kestavat-vaatteet/ Tästä on tuo k uvassa ollut reikä nyt laajentunut, en ole sitäkään korjannut – eli laiska rikkinäisissä vaatteissa hihi – mutta sen nyt voisin ainakin tehdä! Ha ja tuossa vuoden vanhassa postauksessa on myös nuo kengät, joista pohjat hajosi. Niitä oon myös käyttänyt myös koko tän kesän :D
Milla
14.10.2018 at 20:27Mä kyllä paikkaan, jos kohtuullisen uuteen ja hyväkuntoiseen vaatteeseen tulee reikä. Yleensä kuitenkin ostan vaatteeni käytettynä ja tuntuu, että usein reijän ilmaantuessa vaate on kulunut niin isolta alueelta jo niin ohueksi, että paikkaaminen ei elinikää pidentäisi enää juurikaan. Pari kertaa on niin käynyt että olen vaivalla korjannut vaatteen huomatakseni sen revenneen paikan vierestä seuraavalla käyttökerralla :/
krista
14.10.2018 at 21:09Joo meillä kävi just noin niiden lasten leggareiden kanssa, joihin kokeilin sellaisia silitettäviä paikkoja. Ne oli vaan niin läpihiuki, että ei siihen enää ollut mitään tehtävissä. Sama on nyt mun lemppariyöpaidassa – eihän se olekaan mulla ollut kuin vasta yläasteelta asti :D Käytän sitä nyt reikäisenä vielä hetken ja sitten jää muistoihin <3
Nellisi
14.10.2018 at 20:28Voihan krokotiilimekko! :D Hienosti paikattu. Minä olen surkea paikkaamaan, mutta paikkaan pääasiassa kyllä silti. Jos lasten vaate on jo jäämässä pieneksi tai on vaikka jotain ikilikaakin, niin sit menee miehelle pajaan rätiksi tai joskus roskiin. Mulle tuli nyt jo tän just 1 vuotta täyttäneen pojan kanssa yllärinä, et polvet meneekin rikki paaaljon nopeemmin kun tuolla likalla. Mut ostan melkein aina kirpparikamaa, joita en jaksa heti alkuun alkaa suojeleen, joten käytetään sit vaan loppuun eli rikkinäiseksi tai liian pieneksi.
–
Omissa vaatteissa harrastan parsimista vielä enemmän, koska esim collareita (ja oikeestaan mitä vain housuja) on tosi vaikea löytää pitkiin ja kapeisiin jalkoihin (varsinkin kun näihin yhdistää löllömasun :D). Enkä mitenkään rakasta shoppailla, niin korjattava on. :D Varsinkin omat vaatteet tulee kyllä lähes aina käytettyä ihan loppuun.
krista
14.10.2018 at 21:13Krokotiilimekkoa hienompaa ei olekaan – paitsi eräs tietty krokotiilihame <3 Molemmat on käytössä KOKO AJAN, aina kun vaan pesusta tulee, niin seuraavaksi päälle <3
Nellisi
15.10.2018 at 19:36Oon niin ilonen, että oon saanu tehtyä yhdestä krokotiilifanista niin iloisen. <3
Hanna
14.10.2018 at 20:30Paikkaan ja parsin. Lahjoiksi tekemissäni villasukissa eka parsinta kuuluu aina takuuseen, ja ainoat vaatteet, mitä en paikkaa ovat sellaiset, jotka ovat jo niin kauttaaltaan hiutuneet että paikka olisi paksuin kohta (esim. tyttäreni sukat. On hämmentävää, miten monensävyistä pinkkiä voi yksistä sukista löytyä, kun eri kohdat kuluvat eri tahtia…)
krista
14.10.2018 at 21:21Oi miten ihana takuu! <3
-
Joo meilläkin siinä vaiheessa luovutetaan, kun vaate on niin täyshiutunut, että sormi menee tyyliin läpi. Se loppusijoituspaikka on edelleen hakusessa, ehkä pitäisi viedä jonnekin lumpunkeräyseen... Nykyisin ne jää johonkin lojumaan, kun roskiin ei anna mun luonne heittää silloinkaan :D
Hanna
14.10.2018 at 23:22Harmittaa oikein, kun anopoi tykkää ostaa typykälle henkkamaukan kolmen euron kuteita, joista saumat aukeaa ekassa pesussa. Saa oikein erikseen miettiä, vaivautuako moista rättiä edes paikkaamaan, mutta täytyyhän sitä likan johonkin pukeutua, etenkin kun kasvaa kuin pavunvarsi. Vaatteet ovat pieniä muutamassa kuukaudessa, vaikka yrittäisi ostaa kasvunvaraa. 11 vuotta, toistaiseksi 170 cm ja niin hontelo varsi, että aikuisten mallit putoaa päältä. Mutta itse olin samanlainen…
Sanjay
15.10.2018 at 20:38H&M, lindex ja moni muu vaatekauppa kerää rikkinäisiä vaatteita tekstiilin keräykseen. En tiedä, paljonko ne voi käyttää mistäkin vaatteesta mutta ainakin osa menee uusiokäyttöön. :) Sinne vaan, ilmaiseksi saa viedä.
Veera
14.10.2018 at 20:40Paikkaan ja parsin, mutta kyllä toisinaan odottavat korjattavien vaatteiden kopassa aika kauan. Joskus jopa niin kauan että ovat sopivia jo seuraavalle lapselle. Lemppari vaatteet toki korjataan heti takaisin käyttöön. Välillä kun kaivan sen kopan esiin ährään, kötöstelen ja tuhisen kauan, mutta olen suunnattoman iloinen ja ylpeä kun urakka on valmis. Housujen polvet on koko ajan kaikilla lapsilla rikki eli niitä korjaillaan aika usein koska muuten ei olisi mitään jalkaan laitettavaa.
Anna
14.10.2018 at 20:50Jaa’a. No en heitä pois… Mutta tuota… Meillä on ompelukoneen ympärillä vyöhyke jossa on erinäisiä muovikasseja ja yksittäisiä vaatteita joita pitäisi paikata tai joita voi käyttää paikkausmateriaalina, tai kuninauhojen vaihtoa kaipaavia housuja yms. Pyhä tarkoitus on paikata, mutta mukamas ei koskaan ehdi. Vaikka ihan hyvin ehtisi. Haluaisin saada aikaan vaatteita joissa paikka on reteesti esillä ehkä jopa jotain kirkkaan väristä kangasta että varmasti näkyy. Peppimeininkiä. Mutta olen peruslaiska ja kun kaaos kasvaa koneen ympärillä liian suureksi niin sinne ei pääse ja kynnys vaan kasvaa. Jos joku ihan viikottain käytössä oleva vaate rätsähtää niin sen saan yleensä paikattua nopsemmin. Viimeksi tänään harmittelin ettei ole kangaspuita eikä tilaa sellaisille kun yöpaidan (jonka sain kun lähdin rippileirille joskus yli 15 vuotta sitten) kainaloon on ilmestynyt niin iso reikä ettei sitä
A
14.10.2018 at 21:07Korjaan jos nätisti saa korjattua ja yleensä saa (eniten oon vuosien mittaan nähnyt vaivaa miehen lempparikotivillatakin kanssa, sen hihansuihin neuloin uudet resorit kun hiutuivat niin ettei parsiminen enää onnistunut, siinä vaiheessa tuolla (H&M!) villatakilla taisi olla aktiivikäyttöä reilu 10 vuotta). Harvemmin mitään reikiä/viiltoja tulee (paitsi lapsen polviin), mutta hajonneita saumoja paikkaan useinkin. Lapsen polviin tulevat reiät paikkaan teknisissä vaatteissa liimattavalla nylonpaikalla (pysyy erittäin hyvin ja sydänmenmuotoinen on aina yhtä söpö lapsesta), sitten on silitettäviä paikkoja Lidlistä ja oonpa lempileggarit korjannut ihan tekemällä trikoosta paikan (niitä leggareita olikin vasta pari vuotta käytetty, onneksi olivat itsetehdyt ja kangasta löytyi vielä pikkupala jemmoista niin tuli tosi siisti paikkaus :D).
—
Parsimisen ja paikkaamisen lisäksi saa suurta iloa, jos pieneksi jäänyt tai rikkinäinen vaate jonka kangas on muuten kiva, saa uuden elämän. Esim. omista leggareista (haarat puhki) oon tehnyt lapselle housuja (unihousuja, leggareita), paidoista saa vaikka mitä tai sit omista haaroista rei’ittyneistä merinovillaleggareista oon tehnyt lapselle pipoa ja kauluria. Vauva-ajan harsot on meille olleet jo vuosia ”kestotalouspaperina” (vetelevät viimeisiään, selvästi 6 vuotta ja risat aktiivikäyttöä kuluttaa kangasta). Mies taas käyttää t-paitansa puhki (siis ihan kirjaimellisesti), ensin parempina teeppareita, sitten kotipaitoina ja sit kun ei enää t-paitoina ole käyttöä leikkelen ne pyörän pesu tms. räteiksi.
—
Mutta joo, on tässä ongelmansa, nimittäin kyllä ne vaatteet täälläkin korjauspinoon saattaa unohtua aika pitkäksi aikaa. Esim. tänään päättelin langat (noin parin minsan homma) lapselle ompelemasta paidasta, joka syntyi mulle pieneksi jääneestä…ainut vaan että olin ommellut valmiiksi jo useampi kk sitten…
Paula
14.10.2018 at 21:19En muista millon mulla ois reikääntyny oma vaate, ainakaan muu kuin sukka tai pikkarit. Sukat heitän pois ja pikkareita käytän niin pitkään ku peittää oikeet paikat ja pysyy jalassa :D lasten vaatteissa pienet reiät ei haittaa käytössä mut pieneks jäätyä laitan reikäsen kyllä pois. Paitsi jos on tosi kiva vaate, niin vien mun äidille korjattavaks :D ja parista reikäpolvihousuista leikkasin kesällä shortsit.
Laura/ iloa, eloa!
14.10.2018 at 22:09Parsitaan, vaikka juu, reikiintymisen ja parsimistapahtuman välillä on aika pitkä viive :D noi on sellasia tympeitä hommia, jotka mulla jää roikkumaan, ja vilistelen reikäisissä neuletakeissani. Raskausaikoina oon parsinut legginssejä varmaan miljoona kertaa, kun ne aina reikiintyi haaroista :D
MMinne
15.10.2018 at 08:31On muuten itselle täysin outo sana tuo hiuki, lienee jotain murretta? Ymmärsin kyllä mitä tarkoittaa, mutta itselle täysin uusi kyllä sanana. Aina oppii jotain uutta!:)
Viikonloppuna juuri paikkasin omaa paitaani, kun oli molemmista kainaloista saumat ratkenneet. Näytti kyllä saumoista useammasta kohtaa jo ohuelta, joten jännä nähdä, että miten paljon lisäaikaa sai. Tuli myös eilen puhdistettua grilli talvisäilöön ja mikäs siinä parempi kuin vanhoista vaatteista/lakanoista tehty rätti, kun sen voi rasvaisen nokisena heittää sitten suoraan roskiin!
Maukka
15.10.2018 at 09:15Kangaspaikka reiän kohdalla näyttäisi paremmalta. Mielellään joku värimaailmaan sopiva, kuten oranssi pyörylä.
Onneli Winter/Onnelin elämää
15.10.2018 at 09:40Todellakin parsin. Meillä lapsuudessa parsi mummi ja kun hänestä aika jätti alkoi äiti parsia ja opetti minutkin. Omat natiaiset korjauttavat kaikki reiät ”mamilla” mutta osin jo itsekin nypertävät mikä on hyvä.
On mielestäni kohtuutonta että rikkinäinen vaate heitetään pois jos sen voi korjata . Yhteiskunta kuluttaa tavaraa ihan hirmuiset määrät vaikka pärjättäisiin vähemmälläkin. Hyvä postaus <3
Anna A
15.10.2018 at 10:29Mä oon ihan ylihuono parsimaan (vaatteita tai villasukkia) mä vaan käytän niitä kunnes ne hajoaa päälle. Tytön leggarien polvet on melkein kaikki rei’illä. Meillä mies paikkaa ja parsii :D Myös mun äitini, eli anoppinsa vaatteita. Niin ja osaa silittää, mun kärsivällisyys ei riitä joten juhlavaatteet silittää mies!
Kun vaate on käyttökelvoton, se menee miehelle öljyrätiksi. Siinäpä sitä kiertokulkua… Toki lastenvaatteet menee ensin siskonlapsille/kirpparille. Mut yleensä noi öljyrättimatskut on niin hiutuneita, ettei niitä mikään paikkaus pelasta.
M-M
17.10.2018 at 20:34Paikkaan, kunnes huomaan, että helpommalla pääsee ompelemalla/ostamalla uudet. Housut/leggarit nykyään ostan mieluummin uutena, kun kirpparilta ei löydy oikeaa kokoa. Ja ne mitä löytyy, on jo niin kuluneet, ettei viitti ostaa (varsinkin poikien housut). Harmitti tosi paljon, kun kerran löysin ihanat turkoosit housut pojalle kirpparilta. Kotona huomasin, että polvessa reikä. Paikkasin, mutta oli niin kuluneet, että meni vierestä heti rikki.
krista
17.10.2018 at 20:41Mulle on nyt pari kertaa tullut kierrätysryhmästä vaatepaketin mukana just tuollaiset leggarit, joihin ei ole paikkaaminenkaan enää auttanut. Harmittaa kyllä!