Joskus reissulla löytää niin täydelliseen paikkaan, että edes sen nimeä ei halua sanoa ääneen. Ettei taian lumous jotenkin raukeaisi.
Nyt me ollaan siellä.
Tämä on meidän paratiisipaikkamme. Olimme täällä neljä vuotta sitten, ja siitä lähtien mielessä on kummitellut haave päästä joskus takaisin. Tämä on se paikka, jota ajattelemme, kun olemme sanoneet, että ”pieni sähkötön paratiisisaari kaukana kaikesta”.
Matkustimme tänne ensin seitsemän tuntia paikallisella rämisevällä, kolisevalla ja poukkoilevalla bussilla. Sitten yövyttiin Intia-tasoisessa kämähostellissa, seuraavana aamuna vielä long tail boatilla parin tunnin matka.
Mutta täällä me nyt ollaan. Pienellä saarella Burman rajalla. Koh Changilla.
(tätä ei saa sekoittaa siihen toiseen, isompaan Koh Changiin)
Nyt ollaan alkeellisissa olosuhteissa. Koh Kradanin (sähköllinen ja tuulettimella varustettu) bambuhutti ei ollut tähän verrattuna mitään. Vessa ”vedetään” kaatamalla sankosta vettä päälle, lavuaareja sun muita ”kylpyhuoneessa” ei ole. Bambuhutti on viihtyisä, mutta… no: onhan se tietysti tosi… …primitiivinen. Menee varmasti muutama päivä ennen kuin totumme (tai pakenemme).
Sähköjä ei ole saatikka wifiä – tietokonetta ei saa siis ladata edes ravintolassa (jossa on aurinkopaneeleista kerättyä sähköä pari tuntia illassa), eli koneet tässä vähitellen hyytyvät ja tietoliikenneyhteydet katkeavat. En itse asiassa edes tiedä, löydänkö koko saarelta wifi-paikkaa, josta pääsisin tämänkään jutun lähettämään.
Miten tätä nyt sitten kuvaisi? Täydellistä.
Apua, koneen akku sanoo 13 prosenttia – täytyy sulkea. Ja katsoa, josko jossain vaiheessa pääsisin tämän lähettämään.
Onnellisia terveisiä paratiisista!
PS. Kahden päivän kyselyn jälkeen sain konetta ladattua ja jopa jonkinlaisen wifi-yhteyden – ne mahdollistivat tämän bloggauksen, jea! Kuvia en juuri nyt ehdi (akkua ei riitä) saada ladattua, tsekatkaa Instagram!
1
eepu (Ei varmistettu)
8.12.2013 at 18:02Olen seuraillut monia blogeja, mutta ei ne sentäs koskaan ole uniin tulleet. Nyt tuli :) Näin unta että teidän vauvan nimeksi tuli Alva.
Ihanaa lomaa teille kaikille! Itselläni samanikäinen tyttö kuin Silva.
Katie
8.12.2013 at 23:49Kuulostaa unelmalta! (No, vähän aikaa. Ei sitä sähköttömyyttä länsimainen ihminen kauaa kestä.) Meillä oli about samanlainen unelmapaikka Mosambikissa, vaikkakin vain kolme tuntia jeepillä lähimmältä lentokentältä savimajakylien ja viidakon läpi. Tahtoo takaisin!
Satu / Kurkistus (Ei varmistettu)
9.12.2013 at 00:19Kuulostaa ihanalta! :)
Devika Rani (Ei varmistettu)
9.12.2013 at 22:11Mä en kykenisi olla päivääkään noin primitiivisissä oloissa. :P
Ihania kuvia Instagramissa! :)
MelissaL (Ei varmistettu)
30.12.2013 at 11:10Ihania reissupostauksia! Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta nyt oli pakko palata tänne vähän taakse päin. Kiinnostaa siis tuo sinun syömispolitiikka reissussa, uskalsitko syödä siellä ihan kaikkea? Olen itsekin raskaana ja neuvolasta tuli massiivinen lista ”vältettävistä ruoka-aineista” ja lähinnä mietin listerian riskiä maailmalla. Toki neuvolan listat ovat melkoista ylisuojelua eli maalaisjärjellä. :) ja meillä siis myös miehen kanssa Thaimaan matka tässä talvella. Olisi kiva kuulla vähän näkemyksiäsi ja kokemuksiasi, oletko syönyt esimerkiksi ruokia mihin tulee kananmunaa? Ainakin melko yleisessä/suositussa ruuassa pad thai on kananmuna, ja rakastan itse kyseistä ruokaa ja olen miettinyt sitäkin että uskaltaako sitä syödä ainakaan kananmunalla… Pienoista jännitystä tässä siis ilmassa. :) teiltä olen kyllä hurjasti saanut rohkeutta, kun olette olleet siellä Silvan kanssa. On itsellekin muodostunut pieni haavekuva, että pikkuisenkin kanssa voisi lähteä pienelle lomalle ulkomaille. :) kiitos vastauksestasi jo etukäteen ja oikein hyvää uutta vuotta!