Pieni väläys vielä viime jouluaatolta.
Lapset nukkuvat päiväunia; on luvattu, että herätessä joululahjat odottavat kuusen alla. Ihan viime hetkellä huomataan, että ISO Suomesta tullut paketti on paketoimatta. Okei, äkkiä vaan tämä paperiin. Otan käteeni vasta Kiina-basaarista ostetun joululahjapaperin, avaan rullan, ja…
…tässähän on aivan liian vähän tätä paperia tässä rullassa, ei tämä mitenkään riitä!
Kääk, lapset heräävät hetkellä millä hyvänsä, Joel kiiruhtaa auttamaan.
Leikkelemme paperista täsmäpaloja, otamme mukaan paketointipeliin myös keittiöstä löytyneen paperikassin. Leikkelemme teippejä, ojennamme. Lapset heräävät millä tahansa sekunnilla. Ota sä tästä. Kato hei jos laitetaan näin. Okei hyvä. Tää toimii. Äh teipin pää taas hukassa. Hei tää laitetaan kato tähän. Hyvä, jesh. Mä leikkaan tästä tällaisen palan. Saanko tosta teipin? Hyvä. Kiitos, kato tää menee hyvin näin. Pidätkö tosta kiinni? Kiitti! Kato, miten hyvä.
Sukulainen seuraa äherrystämme. Toteaa:
”Tuossa on teillä käynnissä hyvä esimerkki toimivasta avioliitosta.”
Totta.
Olisi voinut pinna kiristyä. Miksi tää ei ole paketoitu jo? Miten sä ostit tällaisen paperin? Etkö yhtään katsonut sitä käärettä? Mitä sä siinä sekoilet, oot vaan tiellä. Ainako tää on mun tehtävä? Tai mitä nyt vaan.
Mutta miksi ihmeessä? Kun kaikki kuitenkin sujuu paremmin, kun tehdään sovussa yhteistyötä.
Tadaa! Täydellinen paketti! Se saatiin kuin saatiinkin kuusen alle juuri ennen kuin lapset heräsivät.
…ja huomasiko lapsi, että VAHTITORNISSA oli vähän (kröhöm) erikoisempi paketti…?
Niinpä. Ei todellakaan.
35
Tilde
7.1.2019 at 14:43Tiedän just tuon tunteen! Me paketoitiin Ikean leikkikeittiö Hesariin. Onneksi ei olla vaihdettu digilehtitilaukseen!
krista
7.1.2019 at 15:11Haha joo mä kans itse asiassa ensimmäiseksi ajattelin sanomalehtiä (niistähän saa vieläpä aika hienoja paketteja!), mutta oltiin siellä Malagan vuokratalossa, eikä siellä tietysti ollut mitään sellaista… Sit seuraavaksi katselin serviettejä ja jopa pyyheliinoja, mutta onneksi sentään löytyi lopulta se paperipussi :D
–
Joo kyllä perinteinen Hesari tulee joskus tarpeeseen :D
Ninneri
7.1.2019 at 15:01Haha mä voin niin kuvitella et omassa suhteessa toi tilanne ei todellakaan olis hoitunut noin :D Meillä homma olis menny varmaan jotenkin niin että puoliso viihdyttäis muksuja huoneessaan kun ne herää ja mä hoitaisin pikapaketoinnin jotenkuten sillä aikaa. Mielessäni todennäköisesti ärisisin ”Miksi tää ei ole paketoitu jo? Miten sä ostit tällaisen paperin? Etkö yhtään katsonut sitä käärettä? Ainako tää on mun tehtävä? :D
krista
7.1.2019 at 15:12No mutta hei tiimityötä tuokin! (ja MIELESSÄ ärinää ei lasketa :D )
Tilia
7.1.2019 at 16:16Olisin kääräissyt lakanaan ja rusetti päälle! Meillä kääritään muutenkin lahjat yleensä huiveihin, kangaskasseihin, joululiinoihin yms. niin ei tule jätettä. Pussilakana vielä helpompi. :)
Japanissahan tuo liinaan paketointi on ihan taidetta, tunnetaan nimellä furosiki.
krista
7.1.2019 at 20:57Ooo näppärää, mahtava idea! Tai no siis just meidän tapauksessa ei ois ehkä toivonut, koska talon pussilakanat oli käytössä (toki jos ois pakannut käytettyyn :D ) eikä ehkä rusettiakaan ois löytynyt (paitsi tyynyliinasta ehkä?), mutta muuten toi käyttötekstiileihin paketointi ihan huippuhieno idea!
Sa
7.1.2019 at 23:55Samaa olisin ehdottanut, pyyhe, lakana, pöytäliina tai huivi…
Niinpä niin
7.1.2019 at 18:00Meillä meni isoon pakettiin 4 paperirullan jämät 😂 ei haitannut vajaa vuosikastakaan
krista
7.1.2019 at 20:59Sehän on vain hienon värikästä! <3 Ja joo, ei meilläkää 4-vuotias edes huomannut mitään erikoista paketissa - vain sen, että mitä mitä mitä sisällä on, oisko VAHTITORNI :D <3
Onneli Winter/onnelin elämää
8.1.2019 at 08:18Harva lapsi katsoo pakettia ”sillä silmällä”…yleensä katse on ”saako repiä auki jo”. Meillä aikuisilla on tarve tehdä ja ehkäpä saadakin kauniita paketteja, kauneus on puoli ruokaa. Tästä tarinasta taas tosiasioina kertoo että parisuhteenne toimii kriisitilanteissa hyvin…. ainakin kun on teippiä käsillä <3 Mukavaa viikkoa sinne!
krista
9.1.2019 at 22:03Haha tämä oli loistava lopetus: ”ainakin kun on teippiä käsillä!” :D Mutta siis tosi osuva, voin hyvin kuvitella, että ois pinna kiristynyt ilman sitä teippiä :D