Piilevän sisäisen myyntivalmentajani spontaani avautuminen

Hitsi mulla on varmaan sellainen torjuttu piilevä mielihalu toimia jonain myynti- tai markkinointivalmentajana, kun tasaisin väliajoin mielessä puhisee näitä tällaisia. Mutta siis ihan pakko taas kirjoittaa asiakkaan näkökulmasta tällainen ”ei näin!” -myyntitilanne. Tai pikemminkin ”voi kun olisitte tajunneet tehdä toisin!”.

Olin unelmointikatselemassa netistä erästä suurta hankintaa – niin suurta, että se ei hoidu omalla kukkarolla vaan hankintaan tarvitsisi jotain rahoitusratkaisua. Katselu oli vielä ihan sellaista ”mitäs jos joskus tulevaisuudessa” ja ”mitäs nämä nykyisin maksaisivat” -haaveilua, eli ikään kuin vaihtoehtoihin tutustumista.

Löysin yhden hyvän vaihtoehdon ja sivusto mainosti siihen sopivasti rahoitusmallia, joten klikkasin sinne. Menin jopa niin pitkälle, että huvikseni täytin rahoituslaskelman, ja… ei hitsi, ymmärsinkö nyt kaiken ihan oikein…? Diili oli yllättävän hyvä – tai ainakin ihan mahdollinen vaihtoehto meille – ja pähkäilin, että onko tämä tosiaan liian hyvää ollakseen totta. Ymmärränkö jotain väärin…?

Into oli siis jo vähän (paljon) noussut.

Vieressä oli chat-ruutu, spontaanisti klikkasin sitä. Selitin asiani ja kysyin rautalangasta vääntäen: toimiiko tämä siis näin? Vastaus oli ystävällinen, mutta hieman epämääräinen (henkilö ei ehkä ollut aiheeseen niin perehtynyt), mutta hänen mukaansa olin ymmärtänyt laskelman kyllä ihan oikein. ”Jos annat nimesi ja sähköpostiosoitteesi, rahoituksesta tarkemmin tietävä henkilö voi olla sinuun yhteydessä. Tämä ei tietysti sido mihinkään”, minulle viestitettiin.

Noooh. Painotin, että olen tosiaan vasta ihan vaihtoehtoja katselemassa, mutta voihan mulle laittaa viestiä. Annoin nimeni ja sähköpostiosoitteeni.

Kerroin asiasta silmiään pyörittelevälle realisti-Joelille (tai no olin hihkunut siinä väliaikaitietoja Joelille koko ajan) ja kerroin, että ”joku rahoitusihminen laittaa mulle varmaan ihan kohta viestiä, että mitä se sit oikeasti tarkoittaisi”. Joel muistutteli, että ”ei me just nyt olla siis ostamassa mitään”, jolle minä vastaavasti pyörittelin silmiäni. Tietäisitpä vaan! Ehkäpä kuule ostetaankin, jos tulee superhyvä tarjous!

Tsekkasin meiliäni useampia kertoja, roskapostikansiotakin. Ei mitään. Höh, no ei se sit laittanutkaan.

Kului päiviä. En tiedä, kuinka monta – ehkä vain kaksi tai kolme, mutta se tuntui pidemmältä, sillä into ehti jo  vesittyä.

Sitten tuli sähköposti (roskapostikansiosta tietysti löysin), jossa luki jokseenkin näin. ”Olit jättänyt yhteydenottopyynnön. Antaisitko puhelinnumerosi, niin voin soitella sinulle”, ja allekirjoituksena rahoitusasiantuntija.

Noooooooouh! Ei näin!

Ihan sellainen spontaani vastarinta kohosi: ensinnäkin en ollut jättänyt yhteydenottopyyntöä, olin vain kiltisti antanut meilini, kun sitä oli erikseen kysytty! (tosin olin odottanut yhteydenottoa silloin alkuun innolla, mutta eipä siitä sitten enempää) Ja toiseksi en aio soitella tässä kesäpäiviä viettäessä kenenkään kanssa, vaan olisin voinut vaan sitoumuksettaa ottaa meiliini lisätietoja tuosta rahoitusratkaisusta, että olisin voinut rauhassa tutustua ja saada vahvistuksen sille, että olinko varmasti ymmärtänyt kaiken oikein.

En siis todellakaan vastannut meiliin mitään. Se kauppa (unelmien utopiakauppa) jäi sitten siihen.

Mutta en malttanut olla kihisemätä Joelille (ja nyt tähän), että mitä siinä meilissä olisi pitänyt lukea. Millä tavalla tilanne voisikin olla nyt toinen? Täältä pesee nimittäin! Mulla on hyvin tarkasti mielessä, että mikä olisi saanut just minut koukuttumaan ja houkutella kohti ostopäätöstä.

Ensinnäkin parhaassa mahdollisessa myyntiskenaariossa meili olisi tullut mulle jo samana päivänä, mahdollisimman pian – silloin, kun se mun into oli syttynyt.

Toiseksikin sen mun chat-kontaktin olisi kannattanut ottaa ylös kaikki mun viestissä kertoma (mitä etsin ym.) ja välittää se sille rahoitusihmiselle niin, että siellä olisi ollut tasan tarkkaan tiedossa, että millainen asiakas mä olen ja mikä mulle on tärkeää.

Ei missään tapaukseessa vaan, että ”olit jättänyt yhteydenottopyynnön”. Koska en edes ollut!

Ja siinä viestissä olisi voinut lukea vaikka jotenkin näin:

”Hei,
Sain asiakaspalvelustamme Xxxxltä tiedon, että olit kysellyt Xxxxx:stä. Se onkin aivan erinomainen vaihtoehto, koska xxx xxxxx xxxx. Lisäksi siinä on xxx xxx xxx. Erityisesti jos sinulle on tärkeää xxxx xxxx xxx, niin sinua varmasti ilahduttaa, että tässä mallissa on otettu huomioon xxxx xxxx xxxxx. Testeissä on tullut tulos, että xxx xxxxx. Tämä on siis todella hyvä valinta! Värejä muuten on saatavilla xxxx ja xxxxx ja lisämaksusta vielä xxxx xxxx xxx.

Lisävarusteina on xxxx xxxx xxxxx, kannattaa tutustua niihin, jos haluaa räätälöidä xxx xxxx xxxx.

Oletko muuten tutustunut jo malliin Yyyyyy? Siinä on lisäksi yyyy yyyyy yyyy, mutta riippuu tietysti teidän tarpeesta, että yyy yyy yyy. Hinta tälle tulee yyyy yyyy yyyy enemmän, mutta esimerkiksi yyy yyyy yyy rahoitusratkaisulla kuukausikohtainen ero on vain yyyy.

Rahoitusratkaisut varmasti kiinnostavat, ohessa siis tarkka laskelma tästä mallista, jota olit katsellut. Olit siis ymmärtänyt ihan oikein, että xxx xxx xxx. Kuukausikohtainen summa on tosiaan vain xxxx xxxx, ja lisäksi kannattaa huomioida, että *rautalangasta vääntäen kaikki mahdollinen*.

Tutustu siis rauhassa laskelmaan, ja malleja xxxx ja yyyy pääset katsomaan esimerkiksi zzzzz:ssa ja qqqq:ssa. Mikä olisi sinulle helpoin paikka? Uskon, että nämä molemmat ovat erinomaisia vaihtoehtoja, koska *pari perustelua vielä tähän*, eli on ihan makuasia, kumpi näistä täyttää teidän tarpeenne parhaalla mahdollisella tavalla.

Jos sinulle tulee mieleen kysyttävää, ole ihmeessä yhteydessä *yhteystiedot*.”

Phuuuh.

Ja siis en siis missään tapauksessa sano, että jommassa kummassa työntekijässä olisi ollut mitään ”vikaa”, vaan vika oli siinä myynti(tai myymättömyys)prosessissa!

Mutta siis ihan oikeasti. Aijaijaijai. Mä olisin oikeasti ihan (sori kliseeilmaisu) ostohousut jalassa, jos muhun oltaisiin ”isketty” just tuolla oikealla hetkellä. Mutta nyt se ikään kuin meni ohi. Kyseinen malli toki edelleen kiinnostaa, mutta tyynnyin Joelin kanssa samalle linjalle, että ”ehkä sitten joskus, mutta ei nyt vielä”.

Nyt siis jatkan katselua. Ja Joel silmien pyörittelyä.

Mutta ei siis tullut meistä (vielä) sähköauton omistajia.

27