Pipohommia 2

Tämä on jatko-osa.

Ensimmäisen osan koukuttavaakin koukuttavampi cliffhanger jäi dallasmaisittain tähän:

Joelin piposta jäi siis yli heijastavaa lankaa.

Ja langastahan syntyy luonnollisesti uusi pipo. Jos siis syntyy.

Ajattelin neulaista itselleni sellaisen ihan-ihan-peruspipon. Tiedättehän. Kaksi oikein, kaksi nurin, joustinneuleella koko systeemi niin kuin Cousteaulla ikään (paitsi että menisi korville asti).

Silleen vähäeleisen yksinkertaisesti.

No niin. Lähdin siis neulomaan vähäeleisen yksinkertaista, mutta jotenkin puikoilta kuitenkin ihan epähuomiossa pääsi syntymään tällainen.

Vialliset puikot?

Ohje löytyi Kotilieden sivuilta täältä, ja koska mulla on taas ihan erilainen lanka kuin ohjeessa (perus), neuloin ensin liian kapean, sitten liian leveän, ja lopuksi vielä liian pitkän.

Jossain vaiheessa en jaksanut enää purkaa, vaan totesin, että tällainen tästä pitikin tulla.

Joel ei kertonut, että mulla on oksa päässä, koska ”se oli niin sympaattinen”. Okei?

Mahtuupahan päähän äitinutturan kanssakin.

Ja jos mietitte, että miksi otin kolmanneksi väriksi valkoisen, kerrottakoon, että meiltä kotoa löytyneet lisävärivaihtoehdot olivat valkoinen ja vaaleanhaaleanvioletti. Koit söivät muut langat maihinnousussaan vuonna 2014.

Totesin, että valkoinen sen pitikin olla.

Eli tuli pipo. Tällainen.

Mutta eihän se sitten tietenkään siihen(kään) lopu.

Sitten oli vielä loppukerä sitä valkoista lankaa. No, siitä on nyt tulossa villasukat, joiden piti olla lapsille. Kantapään tekeminen oli ihan tosi helppoa, kun mulla oli käytössä tietokoneen kaksi näyttöä ja kännykkä (kaikissa auki eri ohje) sekä vielä erillisillä välilehdillä YouTube-ohje sekä neuleohjemerkkisanasto.

Että ihan tosi helppoa oli, haha.

Ja sellainen ”note to self” vielä tähän, että  jos meinaat ajatella, että ”siinä ohjeessa on varmaan vaan virhe”, niin ei ole.

Eilen illalla joskus puolitaöin valmistui ensimmäinen sukka, mutta näköjään siitä tulikin mun omaa kokoa.

Mystisiä ovat puikkojen tiet.

16