Pitkän ajomatkan nestetasapainon master class (eli kuinka muutuin kastelukannusta kameliksi)

Olen joskus kirjoittanut, että pitkän automatkan onnistumisen salaisuus meillä on ollut sellaiset sopivat parin tunnin ajopyrähdykset. Sitten pysähdytään johokin Apsi-parkkiin leikkimään – ja sitten taas körötellään rauhassa seuraava parin tunnin pätkä hyvillä mielin.

Viime kesänä, kun olimme koronatilanteen takia siirtyneet jo omiin eväisiin ja matkapotan (sellainen mökille ostettu matkaveski) käyttöön, pysähtelimme syrjäisillä uimarannoilla ja nautimme kiireettömistä piknik-pysähdyksistä.

No niin, no niin.

Sanotaan nyt vaikka niin, että puitteet hieman muuttuvat, kun pakkasmittari näyttää miinus kahdeksantoista ja pepun jäätyminen kiinni matkapottaan on akuutti riski.

Tällöin pitkän ajomatkan onnistumisen keskeisimmäksi tekijäksi nousee nesteen kierto.

Do it like a pro – eli näin:

1. Optimaalinen ajoitus

Lähdetään heti matemaattiselle puolelle suunnittelussa. Meillä on kuskin elämäneliksiirinä tarjolla kofeiinia juomassa a (kahvi) ja juomassa b (cokis). Sitten meillä on kahdeksan tunnin aikajana sekä mielellään vain yksi pysähdyspaikka.

Yhtälöön vaikuttaa myös ennen ajamaan lähtöä nautitut aamukahviämpärilliset.

Kuinka kohdistaa kuskiin optimaalinen kofeiiniannostus tasaisesti koko matkan ajalle niin, että rakkoon kohdistuva paine pysyy hallittavissa ja että kofeiini ei kuitenkaan vaikuta seuraavan yön yöuniin asti?

Kuskin ja hänen henkilökohtaisen juoma-avustajansa on ennen matkaa selvitettävä yksilölliset arvot seuraaville parametreille: kofeiinitoleranssi, rakon tilavuus, hikoilun määrä, lantionpohjan lihasten voima, optimaalinen vireystilavakio sekä y-faktorina myös henkinen kantti.

Laskennassa tulee ottaa huomioon myös se, että pidättämisen epätoivoisuus on maksimissaan kohdassa, jossa pysähtymiseen on jäljellä viisi minuuttia.

2. Optimaalinen kohdistus

Toinen nesteytystasapainon tärkeä huomiosektori on kuskin henkilökohtaisen nesteytysteknikon vastuualuetta: kuinka ojentaa kylmä tai kuuma kofeiinipitoinen neste kuskille optimaalisessa kulmassa?

Nesteytysaparaatin yläpää on muodoltaan ympyrä ja siinä on hörppäyksen mahdollistava kätevä reikä – maallikkokielellä sitä voi kutsua kahvimukin kanneksi. Jotta kuskin ei tarvitse irrottaa silmiään ja keskittymistään maantiestä, nesteytysaparaatti on ojennettava kohti kuskia juuri oikeanlaisessa kulmassa juoman hörppäyslinjaan nähden.

Kun henkilökohtainen nesteytysteknikko oli vielä amatööritasolla, hän ojensi juoma-astian kuskille niin, että sen output-sektori oli vastaanottajan peukalon tyven kohdalla eli noin viisitoista astetta oikeasta suuntavektorista vastapäivään. Se kuitenkin johti siihen, että kuskin käden seuratessa luonnollista liikerataansa kohti nesteen sisäänmenoaukkoa, output-sektorin ja vastaanoauko välillä oli 3 cm kohdistusvirhe.

Tässä tilanteeessa kastastrofalisen ylimenovuodon välttämiseksi kuskin täytyi uudelleenkalibroida toimintalinja ja siihen tarvittiin 0,25 sekunnin katsekontakti kohti output-sektoria – maantien jääden näin vaille valvontaa potentiaalisesti kriittiseksi ajanmääreeksi.

Ongelma ratkaistiin huolellisella palvelumuotoilun uudistusmatriisihankkeella.

Uuden strategian keskiössä on nyt uudenlainen kohdistus, jossa fokusalueena toimii kuskin peukalon nivel. Henkilökohtainen nestetysteknikko ojentaa siis nesteytysaparaatin kohti kuskia niin, että hörppäysaukko kohdistuu suoraan kuskin peukalon nivelen yläpuolelle. Tällöin kuskin luontainen käden liikerata vie hörppäysaukon täydellisessä linjassa kuskin suun keskikohtaan.

Optimaalisen juoma a:n lämpötilan nesteytysteknikko puolestaan toteaa perinteisesti koemaistamalla.

3. Optimaalinen tyhjennys

Neste on nyt saatu tarkoituksenmukaisessa määrässä ja kulmassa kuskijärjestelmän sisäänmenoaukkoon.

Koska ajomatkan aikamääre kuitenkin ylittää kuskin virtsarakon tilavuusluokituksen (tähän vaikuttaa myös kahden lapsen synnyttäminen), tarvitaan kuitenkin myös poistotoimenpide. Se tapahtuu näissä olosuhteissa siis 18 asteen pakkasessa peppu paljaana maantien laidalla matkapottaan.

Näkösuoja toimitukselle muodostetaan sijoittamalla matkapotta kahden avatun auton oven väliin. Tuulen suunnan huomioiminen on suositeltavaa.

Ensisijainen akuutti riski toimituksessa on kuskin istuinkoskeutuspinnan jäätyminen kiinni nesteen loppusijoitusastiaan.

Tämän estämiseksi nesteytysteknikko on ennen lähtöä täyttänyt matkapotan vetämiseen tarkoitun vesisäiliön noin 65 asteisella vedellä. Tällöin lämmin vesi luovuttaa lämpöenergiansa potan istuinrenkaiseen ja sitä kautta kuskin takapuoleen.

Pyllistäessä paukkuvassa pakkassäässä peppu paljaana pönttöön tarvitaan fyysisen suorituskyvyn ja asianmukaisen varustelun lisäksi oikeanlainen mentaliteetti ns. ”ujo pissa” -ilmiön eliminoimiseksi. Jokainen sekunti nestetyhjennyksen viivettä lisää pakkasen vaurion ja yleisen nähdyksi tulemisen riskiä merkittävästi. Tätä taitoa hankkiessa voi käyttää mielikuvaharjoittelua, esimerkiksi ajatella olevansa avaruussukkulan kantoraketti, jonka on suihkutettava reaktiomassa kiertoradalle nousuun riittävällä paineella.

Ja sitten vaan – bon voyage!

 

PS. Ai miten lapset jaksaa? Selkä menosuuntaankin on varmaan ikävää ja jalat puutuu. Ahhhahaha. Lapset kuuntelevat ilomielin 29837283 äänikirjallista Ella ja kavereita sekä nukkuvat hyvät päiväunet siinä jossain välissä. Kahdeksan tunnin päästä perille päästessä korkeintaan marisevat, että oijoijoi, kun jäi juuri kirja niin hyvään kohtaan, onko ihan pakko nousta jo autosta…?

16