”Jos me yritettäisiin kertoa, miten hyvin tällaiset ajomatkat kolmen lapsen kanssa meillä menee, kukaan ei varmasti edes uskoisi”, Joel totesi jossain Kuopion kohdilla.
Voi olla. Ne nimittäin menevät ihan satumaisen hyvin.
Perillä.
Viime vuosina olemme ajaaposotelleet Helsingin ja Sotkamon välin pokkana yhteen menoon. Tai no ei nyt ihan yhteen menoon: Visulahdessa ollaan moikattu Tyrannosaurus rexiä, ja välillä myös pysähdytty Kuopiossa leikkipuistossa tai kesällä pulahdettu uimassa jossain. Google mapsin mukaan 6,5 tunnin ajomatkaan on mennyt meillä systemaattisesti kahdeksan tuntia.
Ja viimeksi vauvan kanssa kymmenen tuntia, eli juuri se meidän tavallinen”plus kaks”.
Viimeksi vauvan kanssa oli kuitenkin ihan liian kuuma. Alkoi jo huoli pilkkiä vauvan hyvinvoinnin kannalta, ja lisäksi oli se pitkän tuntuinen myös kuskille (minä) näillä pumppauksenkeskeyttämillä öillä. Niinpä jo siinä viime reissun paluumatkalla ääneen todettiin, että ensi kerralla kyllä kokeillaan tätä yöpymispysähdyksen kanssa.
Eikä se yöpysähtyminen meille mitään uutta ole: sitä me tehtiin, kun isot tytöt eivät vielä olleet niin isoja. Pari kertaa yövyttiin Kuopiossa, ja kerran matkan puolivälissä Leppävirralla – silloin meillä muuten oli 1,5 vuotias taapero ja toinen tyyppi vasta vatsassa.
Joten päätettiin harpata tässä(kin) asiassa takaisin siihen vanhaan aikaan.
Matkalla.
Niinpä me varattiin Airbnb-majoitus Kuopiosta, näppärästi viitostien varrelta.
Ja kylläpä se olikin erilaista yllättävän monelta kannalta! Joel vältti isompien eväiden teon, kun syötiin lounas kotona ja maittava mikroillallinen (haha) perillä Kuopiossa. Ja yleisestikin tuntui ihan erilaiselta, kun tiesi, että matka päättyy siltä erää Kuopioon eikä ole vielä kolmen tunnin loppupuristus jäljellä.
Koko tyttökolmikko nukkui koko matkan Helsingistä Mikkeliin. Sitten pysähdyttiin. Mikkelin jälkeen vauva vielä jatkoi loppumatkankin unien maailmassa. Isommat siskot uppoutuivat äänikirjana Agnesin maailmaan.
Illalla puoli kymmenen aikoihin oltiin perillä Kuopiossa.
Me päätimme ajoittaa ”jaon” juuri näin: etenkin näin kesäisin tykkään eniten ajaa iltasella, kun ei ole enää niin kuuma. Kotoa lähdetiin puoli viideltä – sitä ennen ehdittiin viettää kotona kunnon kesäpäivä jätskikiskakäynteineen – ja puoli kymmeneltä illalla perillä Kuopiossa.
Ja sitten vielä pienempi kolmen tunnin ajorykäisy Kuopiosta Sotkamoon. Heti aamupalan jälkeen ennen kuin päivän kuumin aika taas alkaa.
Jepjep. Fail. Joku meistä nukkui kymmeneen. Se ei ollut vauva.
Joten kuumimpaan aikaan oltiin taas tien päällä (klo 12-15), mutta siitäkin selvittiin. Mutta oli kuuma.
Ensi kerralla joudun ehkä laittamaan herätyskellon soimaan, vaikka se erittäin nöyryyttävältä tuntuukin.
Takaisin palatessa tehdään varmasti sama: yövytään jossain Mikkelin tietämillä, jolloin matka jakautuu taas mallia 5+3 tuntia. Ja sitten vaan laita herät…
Okei mä mietin sitä herätyskellohommaa vielä.
45
Minde
2.8.2022 at 15:35Ihan mielenkiinnosta, oletteko missään vaiheessa harkinneet perheeseen toista kuskia? Ajatus sektiosta toipuvasta ja yösyötöistä väsyneesta kuskista tuntuu ainakin näin ulkopuolisesta aika kurjalta. Ei niinkään nyt vaan sillä ensimmäisellä synnytyksen jälkeisellä ajokerrallasi kyllä kauhistelin, huh! Tsemppiä kotimatkaan!
krista
2.8.2022 at 16:18Joelilla tosiaan ei ole ajokorttia ja ei varmaan ole ihan lähiaikoina tulossakaan 🙃 On siitä joskus ollut puhetta, mutta mun ajatus on, että mä en aio siihen mitenkään painostaa tai houkutella: se on Joelin oma asia, voi ajaa kortin jos haluaa mutta ei ole välttämätöntä. Mä itse asiassa en välttämättä haluaisi olla Joelin kyydissä 🤣 Tai oikeastaan kenenkään muunkaan. Mä oon niitä ihmisiä, jotka mieluiten ajaa itse 🙈 Tykkään ajamisesta ja varmasti mä ajaisin, vaikka Joelilla olisikin kortti. Se ehkä vaan monen korvaan (saan tästä Instaan paljon viestejä) kuulostaa kummalliselta, kun on näin päin. Jos ois mies aina ratin takana ja nainen ei koskaan, niin tuskin ropisisi Insta-viestejä niin paljon 😅
–
(en siis tarkoita sun viestiä vaan ihan sellaisia Instaan tulevia kauhisteluita, että miksi miehellä ei ole korttia)
–
Haha ja Joel meistä on se väsyneempi. Mä ”vaan” pumppaan kahdesti ja nukun muuten korvatulpilla 🙈 Joel hoitaa toistaiseksi öiden syötöt, hyssyttelyt ja valvomiset. Mä vaan jätän sille pumpatut pullot yöpöydälle 🙃 On todettu, että kaikki nukkuvat parhaiten sillä tavalla. Että ehkä meillä muutenkin on tällaisia ei-niin-perinteisiä työnjakoja 🙈
Lilah
2.8.2022 at 19:03Mä uskon ihan ongelmitta hyvin sujuvat matkat. Meillä tosin on menty toisinpäin: kun lapsia oli vain kaksi, ajeltiin aina ilman yöpymistä Lappiin. Kolmen-neljän kanssa alettiin yöpyä matkalla. Jotenkin siellä autossa matka isolla porukalla tuntuu pidemmältä. Ehkä kun jengiä on, mukaan mahtuu useampaa mielialaa ja breikki on tarpeen jotta kaikilla olisi kivaa.
Mä ajan myös mielellään mutta niin mieskin. Koska hän on pitkä, hän saa pitää tilavimman kuskinpaikan.
Lilja
2.8.2022 at 20:29Mekin körötellään aina usein Sotkamoon ja Kuopio on meidän vakkari ruokapaikka. Kyllä siinä matkalla usein miettii, että Suomi on pitkä maa, vaikka reissut myös yleensä hyvin sujuvatkin.😊
Oravanpyörässä oravaperhe
3.8.2022 at 19:08Uskon, vaikka kuulostaakin uskomattomalta!
Tää vaan toisaalta korostaa omaa epätoivoa, kun kaksi koululaista (joista toinen jo lähes teini) ei osaa olla rauhassa edes 1h matkoja. Mulla ei ole korttia, joten mies olettaa, että jotenkin maagisesti vaiennan kinastelevat ja keskeytyksettä protestoivat lapset. Mua oikeastaan hävettää, että tääkin asia on mennyt ihan metsään meillä…
Mutta anyway, olen iloinen teidän järjestelyistä- sekä reissu- että yötoimien osalta! 😊
Lilah
4.8.2022 at 19:24Meillä isojen sisarusten skismoihin on auttanut se, että eivät istu samalla penkkirivillä ainakaan koko matkaa.