Meiltä kotoa ämmin luo Sotkamoon on 591 km. Google Mapsin mukaan ajaminen näiden kahden pisteen välillä kestää 6 tuntia 27 minuuttia. Meillä se kesti yhdeksän tuntia. Ja se oli vieläpä erittäin hyvin.
Matkat jaksotettiin ja ajoitettiin näin:
Helsingistä Sotkamoon perjantaina ja lauantaina:
Helsinki – Varkaus tyttöjen päiväuniaikaan n. klo 15-18. (3h)
Varkaudessa pysähdys, päivällinen ja iltapalatarvikkeiden osto.
Varkaus – Kuopio n. klo 19-20. (1h)
Yöpyminen Kuopiossa.
Hotelliaamiainen.
Kuopio – Sotkamo n. klo 10-13 (3h, kun otettiin ”oikoreitti”, haha)
yhteensä: 5 hh plus 3h
Sotkamosta Helsinkiin maanantaina
Sotkamo-Kuopio klo 13-16 (3h)
Kuopiossa pysähdys, välipala ja tytöt päiväunille.
Kuopio-Lahti tyttöjen nukkuessa päiväunia klo 16.30-19.30 (3h)
Lahdessa pysähdys ja päivällinen
Lahti-Helsinki klo 20.30-21.30 (1 h)
yhteensä: 9h
…jos nyt oikein muistin ja laskin.
Automatkoista lasten kanssa me ollaan oikeastaan kautta aikojen todettu, että 2-3 h matkat menevät näiden meidän lasten kanssa oikein hyvin. Ja etenkin jos matkat voi ajoittaa päiväuniaikaan (tai edes suurimmaksi osin), niin kaikki menee lapsiteknisten tekijöiden osalta todennäköisesti oikein hyvin. Optimitapaus voisi olla vaikkapa kolmen tunnin matka niin, että ensin nukutaan kaksi tuntia ja sitten ollaan hereillä tunti. Valveillaolon ja unen rajaa rytmitämme ruokailuilla ja pysähdyksillä – ja ennen kaikkea unileluilla. Kun pysähdyksen jälkeen otetaan unilelut, on nukkumisen aika ja nukutaan.
Jos siis antaisin vinkkejä pidemmille automatkoille, ne olisivat (ei tärkeysjärjestyksessä)
1. riittävän lyhyet ajopätkät ja sitten kivat pysähdykset – ABC:tä kai kuuluu vähän inhota, mutta me ollaan vannoutunutta ABC-kansaa; ne leikkipaikat!
2. ajoitus päiväuniaikaan
…ja kolmantena se ylivertainen, ylivoimainen ja muutenkin yli-inhimillisenmahtava matkaväline, eli:
3. lasten tietokone ja satukirjasto hereilläoloajalle
Kyllä, kyllä. Meillä siis todellakin matkustetaan medialaitteen voimin; sen (viime talvena blogiyhteistyön myötä saadun) Kurion ja sinne laitetun satukirjaston avulla. Suurkiitos sitä suositelleille, se on ihan mahtava! Sotkamon ja Helsingin välillä kuunneltiin juuri noin 15 kertaa Bellan pentupoppoo ja 2A:n kamut kykykilpailussa, sekä Moana/Vaiana-kirja Pua-possu ja höpsö Heihei.
Yhdeksän tunnin aikana ne ehti jo oppia aika lailla ulkoa.
Matkan ainoa kriisi koettiin noin viimeisen viidentoista minuutin ajomatkan aikana.
Mitäs silloin sattuikaan, arvaatteko…?
Kyllä: lastentietokoneesta loppui akku. Haha.
(oikeasti iski siis jo väsymyskin, eikä tietysti ihme)
Mutta näistä kahdesta matkavaihtoehdosta – yöpysähdyksellä tai ilman – jos itse valitsisin, valitsisin ehdottomasti tuon yöpymisen sisältävän version. On tuo yhdeksän tunnin ajo mulle itsellenikin kyllä… huh huh.
Kaiken kaikkiaan matka ja pidennetty viikonloppu ämmin luona meni kuitenkin niin älyttömän kivasti, että mennään ehdottomasti toisenkin kerran. Isot lapset jo – tällainenkaan matkustaminen ei ole oikeastaan enää juurikaan sen hankalampaa kuin se olisi pelkästään aikuisporukallakaan.
Plus ne Apsi Apinan leikkipaikat, haha.
18
Jenni
29.8.2017 at 00:10Uniaikaan matkustaminen on ehdottomasti parasta! Me ajettiin kesällä Saksasta Kroatiaan, menomatkalla kolmella yöpymisellä ja paluumatka yhdellä yöpymisellä. Lähdettiin matkaan keskellä yötä (03.00), jolloin herätettiin lapset vain pukeutumaan ja laitettiin autoon. Aikansa ihmeteltyään pimeää nukahtivat uudelleen ja saatiin ajettua yli 500km ennen ensimmäistä pysähdystä – toki tää tapahtui saksalaisella motarilla :D Ja hereilläoloajalle oli kaikenlaista viihdettä, mm. Dvd-laitteet. Automatkailusta saa lasten kanssa ihan mukavaa, kunhan vaan osaa ennakoida ja varautua kaikkeen mahdolliseen maan ja taivaan välillä ;)
Liisa
29.8.2017 at 07:02Me mennään Helsinki-Kotiseutu väli autolla pari kertaa vuodessa yleensä, ja meidän matkantekoa on oleellisesti helpottanut muutama asia: 1. Mobiilimodeemin hankkiminen kotiin. Se otetaan aina mukaan. 2. Se kun kuopus kasvoi ja oppi käyttämään iPadia (vähän alle 2-vuotiaana). 3. Perheen toinen ja kolmas iPad hankittiin. :D Eli meillä mennään matkat aivan täysin Lasten Areenan voimin. Yleensä ajetaan 700 km kahdella pysähdyksellä. Lapset onneksi jaksaa nämä jättirupeamat hyvin.
Piipo79
29.8.2017 at 08:14Padien kanssa kannattaa miettiä turvallisuutta. Jos tulee kolari niin se laite tulee aika kovaa naamalle. Eli kiinnitysmekanismit selkänojaan kannattaa hankkia!
Lilah
29.8.2017 at 10:38Me ollaan matkustettu lasten kanssa ipanoiden iästä riippumatta pitkiäkin matkoja paljon ja Etelä-Suomesta Lapin lumille hujahtaa tavallisesti kahdella pysähdyksellä + tarvittaessa puskapissalla tien poskessa. Ainoastaan vauvojen ekoina kuukausina ei matkustettu, koska se asento ei ole pienen selälle hyvä pidemmän päälle. Neljännen kohdalla oltiin eka pari kuukautta hämmästyneitä, kun ipana karjui aina autoon laitettaessa pienelläkin matkalla, mutta hänkin oppi onneksi nopsaan perheen tavoille ;-) Meille siis parin tunnin reissu on hujaus, johon ei erikoisemmin varustauduta tai ajoiteta, muksuille toki sanotaan, että voivat jonkun lelun ottaa. Auto-DVD:n mukaan otolle on pidetty rajana sitä, että matka kestää pidempään kuin sen pari tuntia. Koska näyttöjä siinä on vain kaksi, lapset joutuvat keskenään sopimaan ja jakamaan mitä katsotaan ja ketkä kerrallaan katsovat. Padeja meillä ei edes ole mutta kuten Piipo tuossa mainitsikin ovat onnettomuudessa vaaraksi, joten meillä isommat sylissä pidettävät lelut on matkalla ”kiellettyjä” ja samasta syystä läppäriä ei näpytetä autossa. Meillä lasten autoon tottumisen avain lienee ollut se, että kellään ei ole matkapahoinvointia ja lapset ovat olleet autossa lähes päivittäin vauvasta asti.
Kovin kouluttaminen matkustamiseen on ollut ehkä miehessä, jolle on pitänyt takoa päähän että a) lasten nukkuessa autoa ei pysäytetä edes sille puskapissalle ja b) lasten nukkuessa pitää jarruttaa tavallista hitaammin niin pysyy päät hyvässä asennossa :-)
Mitä ABC-asemiin tulee niin niillä mekin yleensä pysähdytään. Leikkipaikat on kyllä tosi vaihtelevia, osassa vain se tv-väritystehtävineen, osassa kunnon kiipeilypaikat. Oltaisiin siis kaivattu jo monta vuotta ABC-oppaaseen leikkipaikka-merkinnän sijaan kunnon erittelyä millainen leikkipaikka, koska aktivointi on nimenomaan se, mitä pitkillä matkoilla kaivataan, ruutua voi tuijottaa autossakin.
IlonaR
29.8.2017 at 20:34Terkkuja vaan automatkailijoille! Me ajellaan vähintään kerran vuodessa Lapin mökille lomailemaan, noin 11 tuntia menee matkaan. Tämä matka on tehty jopa nuoremman ollessa alle 6 kk!
Ja tosi kivasti on matkat menneet. Edellinen reissu meni jopa siten että ajettiin takaisin yhtä matkaa! Lähdettiin aikaisin aamulla (toiveena että edes joku jatkaisi uniaan, ainut taisi olla äiti..) ja pidettiin 2-3 tunnin välein taukoja. Ja uskomatonta mutta totta – ipadi ei ollut käytössä koko aikana vaikka se olikin varattu mukaan! Vanhempi nimittäin kärsii ikävä kyllä matkapahoinvoinnista, joten kaikki kirjat ja katsomiset on poissuljettu. Niimpä mennään äänikirjojen ja perheen yhteisten kisailujen voimin! Välillä toki vaan jutellaan tai arvuutellaan milloin mitäkin. Ja matka meni koko perheen mielestä ihan mahtavasti. Ja mikä olis parempaa yhteistä aikaa! Harvoin tulee noin intensiivisesti vietettyä koko päivä lapsen kanssa. Suosittelen kokeilemaan :)
krista
29.8.2017 at 21:13Mä olin tätä lukiessa ihan, että ”eiiiih, en ikinä pystyis 11 tuntiin”, mutta toisaalta eihän se sit kuitenkaan ole kuin ”vain” kaksi tuntia pidempi tuo meidän rupeama… Mutta oli mulle itselle kuskina tuo 9 tuntia liikaa, itse mieluummin otan yöpysähdyksellä (tai jos olisi kaksi kuskia). Mutta paljon voi olla tottumuksestakin kiinni! Ehkäpä meilläkin muut jaksaisivat, mutta kuskiäiti kyllä ei :D Mutta kyllä: varmasti osittain tottumiskysymys!
Lilah
30.8.2017 at 08:32Mun kokemus on, että se ratin takana oleva pääsee vähemmällä, koska voi sanoa keskittyvänsä vain ajamiseen ja sen toisen osaksi jää kaikki muu: riitojen sovittelu, pudonneiden tavaroiden kalastelu lattioilta, matkapelailut ja muu viihdyttäminen – sen lisäksi että istumatilaa on kuskilla parhaiten, kun hänen jalkoihin ei voi laittaa tavaraa. Meillä teoriassa olisi kaksi kuskia, mutta kas kummaa mies ei halua koskaan vaihtaa vaan ajaa mieluummin :-)
krista
30.8.2017 at 09:28Haha, tämä ehkä tapauskohtaista – meillähän Joel siis teki lähes kokonaisen työpäivän autosta :D Meillä taakse ei mahdu aikuista, joten toinen aikuinen istuskelee kaikessa rauhassa etupenkillä. Tytöt nukkuu tai katselee äänikirjaa takana itsekseen, minä ajan ja kuuntelen niiden satuja ja Joel tekee töitä :D Härdelliä ei ollut kuin ne viimeiset 15 minuuttia kotiin päin tullessa, mutta ehkä meillä kävi vaan hyvä tsägä :)