Vastaa meili, täytä taulukko. Kirjoita juttu, vasta kiireiseen meiliin, hups tuon olen unohtanut, kirjoita taas. Lähetä lasku, vastaa meili, kirjoita juttu.
Vai: Ajelehdi Facebookissa, jumitu Iltalehteen. Ripusta pyykit, käy viidettä kertaa vessassa. Ole tarttumatta toimeen, hukkaa aikaa, huomaa työpäivän hävinneen.
Silpputyöntekijän kurissapito on vaikeaa. Siis itsekurissapito. Kukaan ulkopuolinen kun ei hommaa tietystikään selän takana ole valvomassa.
Joskus ajalla ennen lapsia minua ei itse asiassa kovinkaan paljon häirinnyt se, että päivän ajasta osa kului joskus ajelehtimiseen. Se tuntui vaan rennolta: deadlinen ollessa käsillä painoi täysillä pitkää päivää (kotona ei kuitenkaan ollut odottamassa muita kuin kissa), ja sen sijaan kun ei ollut kiire… …no, sitten otti hyvällä omatunnolla vähän rennommin.
Nykyisessä elämävaiheessa tilanne on ihan toinen. Nykyään oman työni optimi olisi tehdä 5-6 tuntia päivässä töitä kivalla fiiliksellä tehokkaasti. Saaden aikaan. Ja sitten: lopettaa. Kun lapset tulevat hoidosta, niin oikeasti olla jo siinä tilassa, että voi lopettaa päivän työt eikä paikkaile sieltä täältä ”mä vielä tän yhden meilin”, kun voisi jo vaihtaa perheajan puolelle.
Ei ole mitään järkeä, että istun täällä viileässä sisätilassa ajelehtimassa iltapäivälehtien nettisivuilla. Ei siis MITÄÄN järkeä. Jos kerran olen jouten, niin olisin mieluummin kunnolla jouten sitten vaikka tuolla rannalla tai terassilla! Enkä merinovillaneule päällä sisällä mukatöissä, mutta SILTI en-tehden-tehokkaasti-mitään.
Joel esitteli jo viime vuonna mulle aika toimivan mallin. Se on kuulemma ihan oikea malli, josta on kirjoitettu kirjojakin. Ihan tunnettu. No, minä en sitä tuntenut. Sen nimi on Pomodoro.
Onko joku tähän perehtynyt?
Kirjoitan nyt tähän vain sen, miten itse olen sitä tehnyt (Joelin vinkistä) – alkuperäislähteet siis täysin tutkimatta. Olisiko sitten vaikka sovellettu toisen (tai viidenen) käden omatulkinta Pomodoro-tekniikasta. Tai jotain.
Ja se menee näin. Kännykän ajastin käyttöön – alkuperäisessä mallissa tämä oli kai munakello.
Ensin mietitään hyvin tarkasti, että mitä aikoo seuraavan 25 minuutin aikana tehdä. Vastaanko nämä meilit? Hoidanko kirjanpitoa? Alanko kirjoittaa juttua? Sitten: ajastin päälle ja hälytys 25 minuutin päähän. Sitten tekee juuri sitä eikä mitään muuta. Netistä kaikki ylimääräiset ikkunat kiinni!
Kun 25 minuutin hälytys tulee, on TAUKO. Viisi minuuttia. Silloin voi käydä vessassa, hakea lisää kahvia – ja taas hyvin tarkasti miettiä, että mitä tekee seuraavan 25 minuutin ajan. Ja sitten: ajastin päälle taas.
Viime talven aikana tein tätä ja se toimi. Oikeastaan en tarvinnut kuin 4-6 tuollaista pätkää päivään, niin sain jo ihan valtavasti aikaan. 25 minuutissakin ehtii yllättävän paljon, kun tekee vain yhtä eikä sekoile sataa asiaa yhtä aikaa.
Onko tekniikka tuttu tai oletteko kokeilleet?
Mulla itsellä on ollut tänään ajelehtimispäivä. Siitä tämä ajatus taas muistuikin mieleen.
Enää ei ehdi tomaattihommiin (pitää lähteä hakemaan lapsia), mutta huomisesta lähtien ihan oikeasti taas tehostan. Joo, joo, tehostan tehostan.
Heti huomenna. Joo joo. Tomaattia, tomaattia.
20
Heidi Arjunan
4.12.2018 at 16:59Voi jos tätä voisi toteuttaa myös muissa duuneissa! Pomo tuskin tykkäisi jos jätän lapset omilleen puolen tunnin välein 😂😂 Mutta idea itsessään on mainio, eikä välttämättä tarvitse käyttää vaan töissä. M.m. muutto ja matkapakkailut ja -siivoilut sujuisivat varmaan paremmin tällä metodilla. Pitää kokeilla kun meikä lentää tapaninpäivänä Jenkkeihin ;)
krista
4.12.2018 at 17:35Haha totta – mutta hei mieti miten hyvää tekisi tosiaan viiden minuutin tauko aina puolitunnittain lastenhoitajallekin! Tekisi se hyvää usein näin äidille/isällekin, etenkin silloin kun lapset olivat pienempiä ja koko ajan roikkumassa nilkasta <3 :D
-
Mutta joo totta, toimii moneen muuhunkin asiaan varmasti. Vaikka siivoamiseen!
Päivi
4.12.2018 at 19:23Kyllä! Olen käyttänyt tätä metodia opiskeluissa ja toimii. Kun opiskeluaikaa on lähinnä viikonloppuisin, eikä koko viikonloppua tohtisi siihen käyttää, niin tällä saa paljon aikaiseksi. Kello ajastukselle ja sitten intensiivistä lukemista/kirjoitusta. Kun tietää, että ”luvallinen” tauko tulee, niin sitä malttaa odottaa.
Pitäisikin testata töissä miten toimisi. Tekisiköhän vaikutuksen kun palaverissa 25 min. jälkeen sanoisi, että nyt mulla on 5 min. tauko. 😁
krista
4.12.2018 at 19:33Joo totta, tämä varmasti on ihan huippu opiskelussa! Just saa täsmäajassa itsensä tehokkaaksi ja jää sit aikaa muuhun, kun ei mene siihen kirja kädessä istumiseen (tai näyttöpäätteen tuijottamiseen) turhaan sitä aikaa!
–
Itse asiassa heeeei tämähän VOIS OLLA palaverikäytäntönäkin ihan huippu, jos saisi koko työporukan lähtemään tähän! Lyhyesti tavoitteet, sit 25 minuuttia palaveria (kello soimaan), 5 minuutin tauko jossa taas katsottaisiin tulevan pätkän tilanne jne. Voisi hyvinkin jopa tehostaa palaverin pitoa!
Elina*m
4.12.2018 at 21:25olen käyttänyt vähän saman tyyppistä systeemiä töissä sen jälkeen kun palasin perhevapailta eikä päivän pidentäminen enää niin vain onnistunutkaan: työt oli pakko saada pakettiin noin 7,5 tunnissa.
Teen siis vaan postit lapulle aamulla listan asioista jotka pitää saada tehtyä, laitan jokaisen homman viereen käytettävissä olevan ajan ja alan hommiin. Seuraan kellosta jäljellä olevaa aikaa koska mulla olisi vähän taipumusta jäädä pipertämään kaikenlaista. Aina noin tunnin – parin välein pidän taukoa. Ja kyllä toimii, lista on yleensä tehty päivän lopuksi.
krista
4.12.2018 at 23:10Tosi hyvältä kuulostaa! Joo mä kyllä monissa tapauksissa väitän, että lasten vanhemmat on aika tehokkaita työntekijöitä (jos ei nyt univelkaa oteta huomion, ha), kun on selkeä motiivi todella tehdä ne työt eikä jäädä venymään pitkää iltaa työpaikalle. Lapsettomana mä tein aina pitkää päivää ja ihmettelin niitä, jotka kellontarkasti poistui ovesta, kun piti lähteä lapsia hakemaan hoidosta. Nyt todella ymmärrän!
Mau
4.12.2018 at 22:02Tämän avulla olen graduni aikanaan kirjoittanut. Itse olen käyttänyt tätä sivua: mytomatoes.com, jonne voi sitten vielä kätevästi kirjata mitä tuli tehtyä. On niin mukava ihailla sitä päivän tomaattisaldoa ja katsella mitä kaikkea sai aikaiseksi :D
krista
4.12.2018 at 23:11No hei mahtavaa, toihan on ihan pro-tomaattitaso! Jos tän saan nyt käyttöön (huomenna, huomenna), niin tuota myös vois kokeilla! SIlpputyöntekijän ongelma kun tietysti on tavallaan myös se, että kun tekee kaikkea, ei edes hahmota, että onko tehnyt jotain vai ei. Se on sellaista epämääräistä ”meilien vastailua” vaan.
Mansikka
4.12.2018 at 22:10Tämähän kuulostaa aivan mahtavalta tekniikalta! Mulla on pahemman kerran taipumusta ajelehtimiseen, ja tällainen olisi taatusti tehostanut työskentelyä opiskeluaikana ja edellisessä työssäni. Nykyisessä työssä sille ei ehkä ole niin paljon käyttöä, mutta satunnaisia paperihommia ym. tehdessä voisin kokeilla, samoin kuin siivotessa ja kotia raivatessa. Kiitos, kun jaoit tämän! :) Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun ajan päästä, kuinka tomaattitekniikan käyttöön paluu itselläsi sujui! :D <3
krista
4.12.2018 at 23:15Mä kans jäin miettimään tuolta ylemmästä kommentista, että ai että kun olisi itse tajunnut opiskeluaikana kokeilla jotain tällaista!
–
Ja joo, täytyy palailla kokemuksin sitten jonkin ajan kuluttua. Viime talvena tätä jonkin aikaa käytin ja sitten lopetin, kun olin jotenkin muutenkin päässyt sellaiseen tehokkaaseeen työvireeseen niin, että sai aikaan ilman kellotustakin. Usein se deadline on se tehokkaimman työn motivaaattori ja silloin kun ei ole ihan tulipalokiire, on vaikeampi saada itsestä tehoja ulos… …ennen kuin sitten, kun on kiire! :D Mutta totta kai paljon järkevämpää olisi päästä just tasaiseen työnteon tahtiin, ettei kerry sitten niitä kaaoskiireitilanteita!
Taija E
5.12.2018 at 09:19Ei tämä nyt sama asia ole, mutta meillä on töissä tietokoneella taukojumppa-ohjelma, joka ponnahtaa päälle tietyn ajan välein. Muistaakseni siihen sai itse valita, kuinka usein jumppa alkaa, esim 45 min, 2h jne. Tarkoitushan tuossa on se, että kroppa saa liikettä, mutta tuleehan siinä samalla pidettyä pieni taukokin.
Anna
5.12.2018 at 13:58Taidan testata siivoukseen heti tänään!
Anna
5.12.2018 at 18:59Ja niinhän siinä kävi että taaperotakiainen rajoittaa tuota tehokasta toimimisaikaa paljon tehokkaammin kuin mikään kello. Se myös laskee motivaatiota ryhtyä hommaan kun tietää ettei kuitenkaan saa rauhassa viedä sitä loppuun. mikä kierre… Mikä sotku talossa. Onneksi 4V oli innokas luuttuamaan niin saatiin edes jonkunlainen siivous tehtyä ja ehkä sokeritoukatkin lähtevät jossain vaiheessa :D
Riksu
5.12.2018 at 14:59Näitä muuten löytyy netistäkin, ja appseina, näitä pomodoro-timereitä.
http://www.tomatotimers.com/
https://zapier.com/blog/best-pomodoro-apps/
On siis tuttu ja toimiva!
gonewiththefairies
5.12.2018 at 17:26IT-alaa opiskellessa tämä tekniikka esiteltiin luennoilla useampaan kertaan. Itsekin kokeilin joskus gradua kirjoittaessani, mutta ajelehdin sen 25 minuutin pomodoron, aktivoiduin vasta viime minuuteilla ja sitten keskeytys harmitti. :D Voisi antaa tekniikalle joskus uuden mahdollisuuden. :)
Miitu
5.12.2018 at 21:48Mulle silpputyö jotenki sopi, siinä oli kunnon draivi päällä ja konkreettisesti näki, mitä oli tehnyt, kun todo-listoilta veteli tehtäviä yli. Tarttis testata tätä pikemminkin nyt, kun asettuminen moneen piiiiitkääään tehtävään on jokseenkin haastavaa.