Ämmin ikkunan pitsiverhoon oli eksynyt syksyn viimeinen tokkurainen ampiainen. Joel teki etätöitä, vauva nukkui vaunuissa, isot lapset leikkivät omiaan. Kahden kahvikupillisen jälkeen minuun iski sellainen Selviytyjät-henkinen toimintarmo. Minä kuulkaas tästä nyt vaan hoidan tän homman.
Hain vesilasin ja sanomalehtipaperin – kohta lähtee pörriäinen turvallisesti ulos pörisemään.
”Katsokaas tytöt, äiti tästä pelastaa tän pörriäisen!”, minä leijuin itsetyytyväisyydessä.
”Äiti, äiti ole varovainen…”, toinen lapsi varoitteli.
Hymyilin sisäisesti. Voi rakas kultainen lapseni, kun hän niin huolehtii äidistään. Eihän se minua pistä (vai pistääkö, kääk), kun mä tästä vaan vesilasilla lait…
”…että et vaan vahingoita sitä ampiaista!”
????!!???
AMPIAISTA?
En, kultaseni. En vahingoita. Kiitos, kun huolehdit.
28
Lilah
31.10.2022 at 19:09Vähän heikosti pelastettavissa ellet löytänyt kuningatarta, sillä muut kuolee syksyllä joka tapauksessa.
krista
31.10.2022 at 19:43Nooh, sitä ei kannata korostaa lapsille :)