Nyt lähtee.
Nimittäin raskauskilot.
*******
Tälle jutulle olisi ollut mulla mielessä toinenkin vaihtoehtoinen aloitus, kas näin:
Nyt ahdistaa.
Nimittäin raskauskilot.
*******
Päädyin kuitenkin tuohon ensimmäiseen muotoiluun. Se on se ajatusmalli, jonka haluan päähäni istuttaa. Tuo jälkimmäinen olkoon viime syksyn heiniä, nyt on vuosi 2015 ja nyt lähtee.
Okei on ihan megaklisee aloittaa tammikuu tällaisella aiheella. Ihan niin kuin mä olisin joku j*mankauta kävelevä naistelehti: ”kertyikö joulu vyötärölle – näillä nikseillä onnistut.” No ei kertynyt joulu. Kertyivät nuo kaksi raskautta. Vaikka ensimmäisen merkit ehtivätkin juuri ja juuri lähteä kropasta pois ennen toista raskautta, tulos toisen raskauden jälkeen on kuitenkin…. ….jotain ihan muuta.
Selvästikin eka palautuminen oli jotenkin pinnallista, ja toinen raskaus siihen perään… …no aika lailla romahdutti koko fyysisen kuntoni.
Puhun nyt tietenkin ihan omasta skaalastani ja omista omakroppatuntemuksistani. Ylimääräisiä kiloja ei ole kymmeniä; yksi kymmenen vaan. Ja edelleenkin taitaisin mennä painoindeksillä juuri ja juuri normaalipainoisen rajaan. Hemmetti vie alan tässä nyt näköjään kirjoittamaan automaattisesti disclaimeria ja disclaimerin disclaimeria, kun oikein jo kuvittelen, kuinka joku ärähtää tiesmistä.
Mutta kyllähän nyt pitää olla oikeus sanoa, että minulla ei ole fyysisesti hyvä olo, ja seuraavan puolen vuoden aikana aion toimia niin, että minulle tulee fyysisesti hyvä olo.
Ei siinä pitäisi olla mitään väärää. Tai disclaimerinkirjoituksenpaikkaa.
Kroppani ei ole juuri nyt vahva. Ei sellainen fyysisen elinvoimainen. Ei sellainen, jolla ollaan fyysisesti aktiivinen: jolla pyrähdetään juoksemaan, kiivetään puuhun tai keikutaan trapetsilla.
Kroppani on… ikään kuin luovuttanut.
Mutta minä en ole.
Minä päätän, että elinvoima palautuu j*mankauta tämän 156 sentin sisälle. Aion olla taas minä.
Peruslihaksiston (heh kuten noista kuvista voi nähdä, en ole ollut koskaan yhtään lihaksikas; mutta sellainen sitkeänsissinfyysinenrimpula kuitenkin) ja sen kymmenen kilon lisäksi ongelma makaa (kirjaimellisesti) tuossa nykykropan keskikohdilla.
Ja kyllä: blogissa ei ole juurikaan sitä huomannut (jos ei ole ihan tarkoituksellisesti yrittänyt kuvista sitä etsiä). Totta kai pyrin valitsemaan kuvat niin, että en itke itseäni uneen niitä katsellessani.
”Hei otetaanko susta sellaiset ennen/jälkeen -kuvat”, Joel ystävällisesti ehdotti.
”EI!!!!!”
Ennen-kuvina toimikoon siis nämä menneiden vuosien kuvat (kaikki ajalta ennen lapsia). En mitenkään väitä, että näissä olisi mikään oma ihannevartaloni; mutta tuo vartalo oli minulla toimiva ja elinvoimainen. Minulla oli fyysisesti hyvä olo. Pystyin tekemään asioita. Minun ei tarvinnut valita vaatteita jonkin kohdan kiristämistä (tai peittämistä) ajatellen. Kuvanvalintakriteerinä oli (ei bikinit; jos luulitte…) se, että tuolla kropalla tehtiin asioita: patikoitiin, pyöräiltiin, snorklattiin tai vaikkapa sitten pelattiin Twisteriä:
Mä olin j*mankauta voittamaton Twisterissä. Juuri nyt en uskaltaisi edes kokeilla; luultavasti rikkoisin itseni alle minuutissa.
Jälkeen-kuvat voisivat olla sitten ihan samanlaisia. He he eli ei. Ainakin niissä on kaksi tässä kropassa alkunsa saanutta tättähäärää pyörimässä. Eli jälkeen-kuvat ovat luonnollisesti paljon parempia.
Mutta joo vartalonkuvapuolella mulla ei ole koskaan ollut mitään tyyliin barbinukeltanäyttämishalukomplekseja. Eihän mun naamakaan näytä siltä, hemmetti vie. Ulkoisen tavoitteen voisi muotoilla ehkä jotenkin niin, että haluan että pystyn suoraselkäisenä ja miettimättä vetämään bikinit päälle ajattelematta, että ”apua miltä tää näyttää”. Siinä on tavallaan mukana fyysisen lisäksi se henkinen puoli: että hyväksyy itsensä ja on sinut sen kanssa, miltä oma kroppa näyttää.
Mitä sitten ajattelin tehdä?
No en ainakaan laihduttaa. En tykkää siitä sanasta. Isoimilta osin ehkä siksi, että en suostu ajattelemaan, että minulla olisi mitään syytä laihduttaa. Ja ainakin yhtä isolta syyltä siksi, että en yhtään voi sietää (enkä haluakaan sietää) nälän tunnetta; laihdutus-sanaan sisältyy ainakin mun omassa mielikuvassa sellainen riutuminen.
En aio riutua; päinvastoin aion voida paremmin.
Kirjauduin juuri Kiloklubiin (se maksuton ohjelma, jota olen hehkuttanut aiemminkin *) ja aion alkaa syödä paremmin. Lisäksi aion ottaa puolen vuoden liikuntaspurtin (niissä lajeissa, mistä tykkään = zumbat ja muut tanssilliset jumpat), terveellisen syömisen tueksi. Mutta uskon, että kaikki nimenomaan lähtee siitä syömisestä.
Kirjasin Kiloklubin numerotavoitteeksi kymmenen kilon miinuksen; ohjelma sanoo, että sen saa 26 viikossa. Itse ajattelin, että viidessä kuukaudessa. Näppärästi kesään mennessä, heh luonnollisesti.
Eli kymmenen kiloa, parannus keskivartalolle ja fyysiseen (ja henkiseen) oloon kesään mennessä, kiitos. Ilman, että aion riutua, nähdä nälkää tai luopua mistään.
Ha.
Jotkut sanoo, että pessimisti ei pety. Mä sanon, että optimisti voi iloita saavutetusta voitosta jo etukäteen, ja sit jälkikäteen todeta iloisesti, että ”hups ei onnistunutkaan” ja tanssahdella silti pitkin kukkapeltoja kohti kesää.
Näistä vaihtoehdoista mä valitsen tän jälkimmäisen.
*) heh linkkiä etsiessäni tajusin, että kahta päivää vaille tasan kaksi vuotta sitten; tän se tekee, kun saa lapset tasan (päivää vaille) kahden vuoden välein :D Tarkempaa Kiloklubi-kuvausta siis vanhassa bloggauksessa täällä.
Kuvat järjestyksessä: Patikoimassa Koh Changilla, joogaamassa Surinilla, pyöräilemässä Portugalissa, snorklaamassa Koh Changilla, uiskeltelemassa Kreikan saarihyppelyllä, twisteröimässä mökillä ja pyöräilemässä Kamputseassa (Angkorin alueella).
AamuHali (Ei varmistettu)
3.1.2015 at 18:37Hei mahtavaa! Ihan sama 10 kg raskauskiloja täälläkin karistettavana. Tosin sen verran on matkaa normaalipainon ylärajoille. Mutta ei se paino vaan juurikin se voima omassa kropassa. Multa lääkäri kielsi jälkitarkastuksessa salitreenin ja sitten jotenkin vain sulauduin sohvan pohjalle. Mutta jospa vuotta myöhemmin jo uskaltaisi… Jeee! Ensi viikolla salille, ostin jo uudet (päälle sopivat ja mahaa litistävät) treenivaatteetkin!!
Kristaliina
4.1.2015 at 18:44Mahtavaa, siitä se lähtee! Mä kans oon miettinyt, että pitäiskö jotain treenivaatteita – nyt kun moni puhuu just jostain hyvännäköisistä treenihousuista… :) Mä vedän enimmäkseen perustrikoilla (joita legginseiksi/kalsareiksikin kutsuttakoon) ja pitkällä paidalla. No, hyvin menee niilläkin :)
Sakasu (Ei varmistettu)
4.1.2015 at 10:26Mulla jäi melkein kaikki kilot laitokselle ja loput, sekä muutama vähän päälle, lähti nopeasti imettämällä. Kaikki tapahtui ihan yrittämättä enkä oikein ymmärrä miten, kun syön kuin hevonen. Painosta hämääntyneenä en huomannut, että kropassa on kuitenkin jotain vialla. Kuukausi sitten (synnytyksestä on nyt kolme kuukautta) kiropraktikko huomautti pakaralihasten voimattomuudesta ja vasta silloin tajusin katsoa kunnolla peiliin enkä vain vaa’an lukemia ja sitä, että vanhat vaatteet mahtuvat päälle. Raskaus vei takapuolen ja jätti tilalle jotain litteää ja roikkuvaa. Nyt on siis tavoitteena kasata kesään mennessä edes vähän lihaksia siihen päälle. Tiedossa on siis paljon kyykkyjä. Ja nyt kun kroppaani kuulostelen niin ei varmasti olisi haittaa, jos vahvistaisin lihaksia muuallakin vartalossa.
Kristaliina
4.1.2015 at 18:47Oho, ai noinkin voi käydä! Jännä, että eri kropat toimii niin eri tavoin – mäkin oon kuullut sitä ”kyllä ne kaikki lähtee imettämällä”. Hih no joiltain onnellisilta, mutta näköjään ei multa – vaikka puolestaan mä itse en mielestäni syö mitenkään kovin paljon just nyt, ihan silleen normaalisti enkä edes herkutellen…
Musta kans tuntuu mahtavalta ajatella saavani vähän lihasvoimaa. On niin veltto olo… Tästä se lähtee, hyvä kyykkäyksiä sinnekin! :)
leppis (Ei varmistettu)
4.1.2015 at 17:27Täällä meneillään rv 37 ja omaa kroppaa ja jaksamista on hirveä ikävä. Ekan raskauden jälkeen toipuminen vei ikuisuuden, kun nivelvaivat torppasivat liikunnan. Pituutta minullakin alle 160 senttiä ja oma hyvän olon paino siinä 50 kiloa. Ja voi kuinka ärsyttävää se onkaan, kun kaikki hokevat ettei ylipainoa ole ja indeksit sitä ja tätä… Kovasti odotan, että pääsisin sheik-sheikkaamaan ja kevättalvella lumille Kokeilin ennen toista raskautta suosituksestasi Kiloklubia,mutta jotenkin en saanut siitä kamalasti irti. Lähinnä sen, että proteiinien määrä on vaikea saada tarpeeksi korkeaksi. Miten sinä sitä käytät?
Kristaliina
4.1.2015 at 18:42Proteiinit ja hyvät rasvat on mullakin se ruokavalion kompastuskivi… Vaikka tilanne nykyisin (Joelin kokkailujen ansiosta) onkin noin ziljoonaprosenttisesti parempi kuin silloin, kun söin vain pelkkiä nuudeleita :)
Mut joo käytän sitä ihan… …silleen perustasolla, eli vihreitä palloja metsästellen ja katsoen, että kalorimäärä pysyy suunnilleen suosituksessa. Mutta se toimii hyvin ikään kuin arkivalintojen ohjaajana tyyliin enpä otakaan tuota karjalanpiirakkaa vaan mieluummin avocadon tai maitorahkan…
Kristaliina
4.1.2015 at 18:43…ja tsemppiä viimeisille viikoille! <3
leppis (Ei varmistettu)
6.1.2015 at 21:57Jesh, kiitos tsempityksestä. :) Eilen jo luulin olevan menoa, mutta mitä sitä tyhjää. Kyllä mulla on vakaa aikomus antaa Kiloklubille vielä uusi mahdollisuus. Viimeksi tein sen virheen, että yritin illalla muistella päivän syömiset koneelle, mutta niinhän siinä kävi kuin kaikessa muussakin säännöllisesti illaksi aikataulutetuissa puuhissa (lankkuhaaste, keittiön siivous tms), että into hyytyi niihin muisteluihin. Nyt pitää hoitaa mobiilisti sitä mukaa kun evästä lappaa suuhun. :)
Tyttö 18v (Ei varmistettu)
4.1.2015 at 21:46Siis kuinka hauskaa! Luin läpi sinun varmaan 4 tai 5 postausta käsitellen tätä aihetta sekä kiloklubia ja kiinnostuksen myötä tein juuri itselleni sinne tunnukset. Aloitin kirjaamaan jo tämän päivän ruokia ja nauruhan siinä pääsi kun huomasin että sinne saa valmiiksi laitettua Subwayn patonkeja! :D Olen siis itse Subilla töissä ja tämä helpottaa huomattavasti töissä syötävän puolikkaan patongin merkkaamista ruokapäiväkirjaan :D Innolla odottelen tulevia postauksia ja edistymistä, Ehkä tämä toisi itselle tarpeeksi motivaatiota aloittaa kunnolla itsestä huolehtiminen! Ruokavalio pahasti pielessä eikä lainkaan tällä hetkellä liikuntaa…
MissMia (Ei varmistettu)
4.1.2015 at 22:02Tässä minun raskauskilotarina:
Tsemppiä kaikille. Terveellinen syöminen on helppoa ja yksinkertaista, mahdollista kaikille.
Miksuuuh (Ei varmistettu)
5.1.2015 at 20:16Mee äijäs kans salille ;) Jos mietit miten saat tehokkaimmin kilot veke ja hyvännäköisen ja tuntuisen kropan ni suosittelen tsekkaamaan iifym.com, laskee siellä laskurilla mitä päivässä tarviit, syötät ne myfitnesspal äppiin ja meet salille tekemään kyykkyä, maastavetoa, pystypunnerrusta ja soutua. Jos et jaksa ruokia näpytellä ni mee ees kerran kaks viikossa. Ikinä en oo nähny niin suurta muutosta kehossa kun mitä noiden liikkeiden tekemisestä on tullut. Sun mies kyllä osaa näyttää, suosittelen! Kaikesta viis, toivon sulle hurjasti onnea tulevaan projektiin miten ikinä sitä lähdetkään toteuttamaan, kerrot vain itsellesi useasti että olet kaiken hyvän arvoinen ja kaikki tämä kuuluu myös sinulle. Hyvin tulee menee ;)
Kristaliina
5.1.2015 at 20:24Eijeijeijeijeijeiiiiih! Joo, mutta Joelhan tosiaan ois ihan huippu kaikenmaailman ohjelmien tekemisessä ja tiedän, että ne toimii. Jos Joelilta tosiaan kysyis neuvoa, niin salitreeniohjelmahan sieltä tosiaan napsahtais :) Se itse hyvinkin (lue: mun mielestä överijärjettömän) tarkasti tekee itselleen ohjelmaa ja erilaista ruokakuuria. Mutta että mulle…. eijeijeijeijei. Mä en ikinä menis salille, niiiii-iiiin eimunjuttu. Mä tykkään tanssia :)
Maailman tehottominta tuolleen kropankehitysmielessä (verrattuna just salitreeniin), mutta… …nojoo, mulle vaan tanssi jo se juttu. En sais ikinä motivoitua itseäni liikkeelle pelkästään silleen ”tehonäkökulmasta”, mä tarvitsen sen oman tanssi-iloni motivaattoriksi :)
Hei täytyy tsekkaa noi ohjelmat – vaikka oonkin niin vannoutunut kiloklubbailija. Mutta ehkä kehitys on kehittynyt tässä vuosien saatossa tälläkin saralla…