Projektiviikonloppu

Joskus iskee sellainen ”nythän mä kuule *jupinaamutinaa* teen ne kaikki lojumassa olleet kotiprojektit” -viikonloppu.

Useimmiten ei.

Mutta viime viikonloppuna oli jotenkin tähdet sellaisessa asennossa, että minä katsoin parhaaksi viettää vapaa(haha)päiväni:
a. talvi- ja välikausivaatteiden kanssa riehumalla
b. koululaisen sänkyprojektia edistämällä

Lauantain siis oikeasti hiki hatussa painin kolmen lapsen ulkovaatteiden ja -kenkien kanssa. Joel puuhasteli taaperon kanssa ja minä etsin jemmoja, pyöritin pyykkikoneellisia, maanittelin lapsia sovittamaan (oikeasti ihan kivasti tekivät yhteistyötä), kartoitin tarvittavia ja laitoin myyntiin myytäviä. Järjestin eteisestä kesäkautta pois ja viileämpää tilalle, jemmasin kaikkein lämpimimmät niin, että ne ovat vielä poissa silmistä mutta tarvittaessa löydettävissä.

Phuuuuh. Voisi kuvitella, että tuo ei ole homma eikä mikään, mutta ehkä jokainen teistä tietää, että se on. Se ON homma JA mikään.

Näkymätön työ, joka tulisi hyvin näkyväksi ensimmäisenä kylmänä aamuna (no, se olikin nyt heti maanantai), jos sitä ei olisi kukaan tehnyt.

Sunnuntaina sitten tiestysti rentouduin ahhhahahaha en todellakaan. No, sunnuntain projektissa työllistin Joelinkin: jynssättiin nimittäin toinen meidän ilmaisryhmäbongaamista sängyistä käyttökuntopuhtaaksi, ja säädettiin sänky käyttökuntoon. Se olikin sitten taas oikeastaan koko päivän projekti, sisältäen tietysti ”auttavan” taaperon siinä pörräämässä.

Mutta se sänky siis!

Tuossa muutama viikko sitten huomasin Facebookin Annetaan-ryhmässä ilmoituksen – olin päättelevinäni, että kuolinpesän pikaisesta tyhjentämishalusta oli kyse. Ilmoituksessa tarjottiin (mm.) kahta sänkyä ensimmäiselle hakijalle. Ja kuinkas ollakaan, olin juuri siihen suuntaan lähdössä hakemaan Joelia töistä. Autolla! Meidän autolla, johon ne sängyt jopa mahtuisivat mukaan!

Oltiin siis ensimmäisiä, tuuletus sille. Ja ne sängyt ovat iiiiiiihania, ai että! Talonpoikaisrokokoo taitaa olla tyylin nimi.

Bongaus osui siis kaikin puolin täydelliseen saumaan. Meillä on ollut toiselle koululaiselle juuri sängyntarve päällä: aiempi sänky on jäänyt liian pienenksi ja se nitiseenatisee uhkaavasti kylkeä kääntäessä. Toinen sänky jää vielä tulevaa tarvetta odottelemaan: toinen koululainen ottaa sen käyttöönsä myöhemmin. Sänkyjen maalaamistakin on suunniteltu! Koululaiset saavat itse vaikuttaa siihen; tämä eka otettiin nyt alkuun käyttöön ihan tällaisenaan.

Sängyssä oli parhaat vuotensa vuosikymmenensä nähnyt vaneripohja; se me jätettiin suosiolla pois, samoin aiemman käyttäjän patjat. Sitten vaan jännittämään, että voisiko todella olla niin hyvä tsägä, että Joelin itsenikkaroima sälepohja (aiemman parvisängyn alaosastoa varten tehty) olisi tähänkin sänkyyn sopiva.

Melkein oli.

Mutta hyvinkin nopeilla lisälaudan porauttelulla säleiköstä tuli suit sait sopiva!

Myös aiempi kerrossängyn patja oli sopiva, ja – tadaa – meillä oli uusi sänky! Kustannus: nolla euroa!

Ja onpa tuo sänky yllättävän tukeva! Yritin silleen heilutella ja nitisnatistella, niin eipäs se heilukaan mihinkään! Ja ennen kaikkea uusi omistaja on sängystään supertyytyväinen.

Niiiii-iiiin iloinen tuosta löydöstä!

Oli mulla kirjakin, jota olin ajatellut viikonlopun rentoutumiseen.

En edes avannut sitä.

Virkeänä (ahhahahaha) uuteen viikkoon! Noooh, oikeasti oon tietysti ihan supertyytyväinen siihen, että talvikamat on nyt hallussa ja lapsi nukkui eka yönäs hyvin uudessa hienossa sängyssä!

34