Pakko myöntää, että muut kauneudenhoitorutiinini ovat romahtaneet lapsen saamisen myötä. Mutta on yksi juttu, josta en ole luopunut kaikesta säästölinjailusta huolimattakaan: luottokampaajalla käyminen 8-10 viikon välein.
Mun identiteetille tukka on se juttu. Vaikka se nykyään onkin suurimmaksi osaksi kymmenessä sekunnissa sykerölle takaraivolle sutaistuna, se kuitenkin on siellä. Se on olennaista minulle itselleni.
Tällä Ronja Ryövärintyttären hiuslaadulla (lapsena näytin suunnilleen tältä – kuva siis kyseisestä elokuvasta) säännölliset kampaajakäynnit ovat ihan välttämättömyys – ilman niitä muuttuisin puolessa vuodessa rastahipiksi. Oikeasti. Ehkä muistatte tämän, tämän ja lopulta tämän. Huvittavaa kyllä, vaikka sitten päädyin leikkaamaan Joelin tukallisen verran rastatakkuja pois sieltä täältä, aukkoja ei tukastani loppujen lopuksi edes huomannut. Hyvä niin.
*******
Vaikka tavaramerkkitukastani sitä ei välttämättä huomaisikaan (viime vuosien tukkatyyliä täällä), henkisesti taidan olla ikuinen punapää. Se lähti liikkeelle teininä ensin äidin kuparinväristen hiusvärien testaamisesta, sitten joskus 16-vuotiaana ensimmäisistä henna-kokeiluista, sitten tulivat kuvaan Dekadenzin shokkivärit. Ja tietysti siis paloautonpunainen. Parikymppisenä olin vannoutunut punapää.
Ehkäpä joskus puolivuotisen Intian-matkani jälkeen, ja nykykampaajani penkkiin päästyäni, löysin nykyisen hiusvärityylini: lämmintä ja kultaa, niin kuin aurinko olisi sen luonnollisesti värjännyt – mutta mahdollisimman hyväkuntoisena, kiitos.
Kuitenkin jossain takaraivossa silloin tällöin välähtää ajatus paluusta punaiseen. Ja sitä onkin aina välillä tehty – tämänkin bloggauksen kuvassa vm. 2007 näkyy häivähdys tummasta punaisesta. Punaväri on kuitenkin niin hemmetin vaikea: se pysyy hehkeänä vain niin lyhyen hetken, sitten se kulahtaa sellaiseksi perusvaljuksi, kutsun sitä mielessäni ”ostarinpunaiseksi”, tiedättekö? Antakaa mulle anteeksi tämä stereotypia: mutta sellainen keski-ikäisen naisen itsevärjätty punainen jossain paikallisessa räkälässä. Eäääh.
*******
Eli joo siis niin sitä piti kertomani (Instagrammaajat tämän jo tietävätkin), että no nyt se on sitten taas kerran punainen!
Punaisuusinspiraatio iski vasta eilen matkalla kampaajalle – ja onneksi sitä kuuntelin! Vai mitä mieltä olette?
Making of…
…ja valmis möhömahapunapää.
Raskaus, imetys ja imetyksen lopettaminen saattavat käsittääkseni tehdä koviakin tuhoja hiuksille. Mä taidan olla edes jossain asiassa hyväonninen: tuntuu, että mulla päinvastoin nyt tuo tukan pituus kasvaa ihan humisemalla. Ennen latvat aina hapertuivat rikki jonkun tietyn pituuden saavutettuaan.
Nyt Pauli ihan alkoi ihmetellä, että onpa nämä pitkät. Ai? Mutta totta! Pauli rapsaisi pois viitisen senttiä kuivaa latvaa, ja silti pituudeksi jäi vielä tällainen.
Jaahas, tämän aamun kuva-aineisto (nuo taipumiskohdat) paljastaa, että olen taas pitänyt takaraivosykeröä päässäni… Parantumaton.
Raissi
24.10.2013 at 12:34Voih, mie en saa raahattua itteeni edes sinne kampaajalle. Ystävä (joka on joskus hetken opiskellut alaa), raksii silloin tällöin ohimennen näitä haivenia (ei niitä paljoo oo, nyt ku ne lähtee imetyksen myötä). Sitten minä ite lätkäisen joskus sävyn päähän. Siinäpä se.
Mutta kyllä minä yritän tämän tukan aina jotenkin laittaa, kun poistun pesästäni ihmisten ilmoille, ettei porukka ihan pelästy ;D
Kristaliina
24.10.2013 at 12:37Tsihihi ja mä ihan päinvastoin: käyn kyllä kampaajalla, mutta en laita tukkaa mitenkään – sitä parin sekunnin sykerönutturaa tuskin voi laittamiseksi kutsua :D …että en tiedä, kumpi näistä tavoista nyt sitten se parempi olikaan…. :D
Raissi
24.10.2013 at 12:42Oiski tuommonen leijonan harja, jonka vois vaan sykäistä nutturalle. Muttaku ei, hitto ei, mulla on sellainen Maikki Harjanteen, Minttu tukka, jos muistat Mintun… Pari haitulaa siellä täällä. Niiden asettelemisessa onkin homma, jos ei halua näyttää kaljuuntuvalta keski-ikäiseltä mieheltä. Huoh!!
Kristaliina
24.10.2013 at 12:48Oi ei, muistan mä Mintun! :D …mutta et sä kyllä ihan siltä näytä, onneksi! :)
Raissi
24.10.2013 at 13:14Kuule kun tulen suihkusta ja tukka kuivuu, enkä tee sille mitään, niin KYLLÄ NÄYTÄN ;D
Kristaliina
24.10.2013 at 17:42Hih!
NiinaS (Ei varmistettu)
24.10.2013 at 13:19Mä oon ihminen, joka yleensä aina kannattaa mieluummin lyhyttä kuin pitkää tukkaa – ehkä se johtuu siitä, että harvalla suomalaisella on niin paksu tukka, että se näyttää pitkänä hyvältä. Mutta wau! Mieletön letti sulla! Ja väri on just eikä melkein :) Tosin mä en tässä väriasiassa ole ihan puolueeton, kun olen itse värjännyt tukkaani punaisella 12-vuotiaasta ;) Sama kaava: hennan kautta kampaamoväreihin.
-Niina
Kristaliina
24.10.2013 at 18:15Kiitos! Mä lapsena usein häpesin tukkaani, halusin sellaisen ”iiiihana päätä myöten menevän” tukan kuin kaikilla muillakin – hih ja laitoin joskus seiskalla permanentin, kun kaikilla muillakin oli… Afro tuli :D Harja ei mennyt hiuksista läpi kuin joskus lukiossa seuraavan kerran :D
Miminmama (Ei varmistettu)
24.10.2013 at 14:48Ääää! Kukakukakuka idiootti päätti leikata pitkän tukan ”helpoksi” polkkatukaksi tammikuussa..Olkoonkin, että se pituudesta huolimatta oli hentoinen ja noin kymmenesosan sinun tukasta (ei kateellisena mutta kumminkin..) mutta sen sai sykerölle! ♡ Mikä sen helpompi äititukka, ei tätä helppoa polkkaa saa mitenkään laitettua alle puolessa tunnissa ja koska tämä kasvaa äää?!
Kristaliina
24.10.2013 at 18:11On muuten jännä, että lyhyttä tukkaa usein nimitetään ”äititukaksi”, mutta tuntuu kyllä, että tuo niskasykerö on oikea äititukkien äititukka – parissa sekunnissa sutaistu ja aina yhtä ”hyvin” :)
Raissi
24.10.2013 at 23:08Se lyhyt äititukka tulee ihan satavarmasti siitä, ku tukkaa lähtee tukottain, niin on pakko leikata tukka lyhyeks, ettei se näyttäis ihan hiiren hännältä.
NaKri (Ei varmistettu)
24.10.2013 at 14:49Toi sun tukka on kyllä ihan uskomaton!! Aivan ihana! Mä haluun kanssa tollasen :) Mua on ”siunattu” tälläsellä oikeen perinteisellä suomalaisella tukalla, hiusta on paljon mutta se on ihan älyttömän ohutta haiventa.. Ja nyt imetyksen ja uuden raskauden johdosta tuntuu et tukka tippuu kokonaan päästä :/
Kristaliina
24.10.2013 at 18:16Kiitos! Mutta sehän on hyvä, jos sitä hiusta on kuitenkin paljon, niin siitä saa varmaan jotain kampauksiakin, vaikka onkin ohutta! …ja kyllä se takaisin kasvaa, näin olen ainakin kuullut!
Kristaliina
24.10.2013 at 18:08Joo, eka raskaudella tästä(kin) asiasta hieman friikkasin, teratologisen tietopalvelun kanta täällä: http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/teratologinen-tietopalvelu/Sivut/Kosmetiikka.aspx
Eli hiusten osalta siis teratologisen tietopalvelun kanta: ”Hiusvärien kohtuukäytön ei tiedetä olevan haitallista sikiölle. Koko päähän laitettavat hiusvärit voivat kuitenkin imeytyä jonkin verran päänahan iholta, ja käyttö tulisi pyrkiä välttämään tai sen tulisi olla satunnaista. Raidoituksessa väri ei ole juuri kosketuksessa ihoon, ja altistuminen jää siten vähäisemmäksi. Se onkin raskauden aikana kokovärjäystä suositeltavampi vaihtoehto. ”
Mä luotan siihen, että mun käyttö on ”kohtuukäyttöä”, jos värjäytän tämän kolme kertaa odotusaikana. Ja luotan myös kampaajaani kuin kallioon, hän valitsi aineet mahdollisimman ”keveiksi”. Mutta joo, nämä on vähän niitä samoja juttuja kuin tuo eilinen ruokakeskustelu – riskejä on kaikenlaisia, niistä on hyvä olla tietoinen ja sitten käyttää maalaisjärkeä. Ja heijastinta :)
Anna-Reetta
25.10.2013 at 12:00Mä törmäsin Jenkeissa vaihdossa ollessani siihen kuinka raskaana olevat eivät ollenkaan, koko raskauden aikana, värjänneet tai edes raidoittaneet hiuksiaan. Siellä osataan friikata pienistä.
Mä jotenkin luulen että noi värjäysvaroitukset on enempi suunnattu niille jotka vaihtavat sitä hiusväriä kerran kuussa, kuin että raskauden aikana max. kolme kertaa värjäävälle :D
Kristaliina
26.10.2013 at 12:38Niinpä – kohtuus ja maalaisjärki tässäkin asiassa! :)
myrkytön (Ei varmistettu)
27.10.2013 at 15:29Mun mielestä kolme kertaa 9kk aikana on paljon. Ei se olo mun mielestä ”maalaisjärkeä”; kolme kemikaalicoctailia vauvan kehityksen aikana.
En tarkoita pahalla. Sulla on kyllä upeat hiukset.
Kemikaaleista puheenollen, tiesittekö että Tanskassa viranomaiset suosittelevat raskaana olevia naisia käyttämään vaan luonnonkosmetiikkaa? Suosittelen kirjaa nimeltä Marjoja ja maskaraa jos aihe kiinnostaa.
Papyli
24.10.2013 at 16:45Vau! Vitsi sulla on paksu tukka, olen kade :).
Mulla oli myös joskus parikymppisenä paloauton punainen tukka ja tykkäsin siitä hirveästi. Mutta tosiaan se oli aina vain sen hetken kiva, koska väri kulahti heti jo ekoissa pesuissa :(.
Blondina nyt viihtyny taas jonkin aikaa.. Haaveilen kuitenkin salaa vaaleanpunaisesta tukasta :D (sellaisesta kun Saara Sarvaalla oli jossain vaiheessa)
Kristaliina
24.10.2013 at 18:18Hihi Saara Sarvas on kyllä tehnyt jotain meidän nykyiselle hiuskauneuskäsitykselle – mäkin jotenkin ihailen niitä ”my little pony” -hiuksia! Mulle sellainen ei sopisi, mutta jos olisi vaalea hiusväri (hih ja ehkä muutama vuosi vähemmän ikää), niin haluaisin kyllä testata!
Ninan verkkareissa
25.10.2013 at 07:54Haa, mulla on insider-tietoa, että Suomeenkin on tulossa sellainen hauska suihke, jolla voi maskata hiuksensa pinkeiksi tilapäisesti. Ei siis vappuväri, vaan sellainen hillitympi versio. Sitten voit testata tilapäisponilookkia!
Jenn-
24.10.2013 at 17:19Mä valitettavasti kuulun niihin, joilla imetys vei puolet tukas. Kyllähän se toki takasinkin on alkanut kasvaa, mutta nyt mulla törröttää ympäri pään sellaisia viiden sentin hiuksia. Tosi kivaa hiharahiuksisella. Mulle joka päivä on bad hair day. Mulla on bad hair year.
Kristaliina
24.10.2013 at 17:46Auts… Mutta aika hauska tuo bad hair year, ilmeisesti aika monella äidillä on just sellainen :) Mulla on bad makeup year :D
Onneksi se kuulemma kasvaa sitten hyvin takaisin, kun imetys loppuu!
Mä muistan, mulla oli kerran ajat sitten sellainen omituinen (ehkä liian voimakkaiden hiuslakkojen aiheuttama?) kuluma jakauksen kohdalla – siitä ilmeisesti irtosi hiuksia kokonaan enenmmän kuin tavallisesti. Sitten kun se alkoi kasvaa… Tuli just sellaiset törötykset, ne oli aika huvittavat, aina pystyssä ja etenkin kun otti pipon pois :D Hih onneksi kasvoivat pois!
Kath
24.10.2013 at 19:31Mulla on aina ollu paksu ja pitkä tukka, eikä toisaalta ois ollu maailmanloppu vaikka vähän ois imetyksen takia karsiutunu, mut olin kans onnekas ettei tuo oo lähteny mihinkää! :) ja sama oli mulla raskauden aikana, hiukset kasvoi ihan käsittämättömän nopeesti. Ainoo minkä sillon huomasin, etten saanu kiharrettua hiuksia sit millää. Ne ei vaan menny kiharaan, aina oikeni saman tien :D
Raissi
24.10.2013 at 21:29Mullaki tuuheni tukka raskausaikana, eikä kihartunu. Nyt se sitte lähtee, mutta ei vieläkään oikeen kiharru. Hiivatin lirularu, että mulla RASSAA!!!
Jennie80 (Ei varmistettu)
24.10.2013 at 21:56Mulla on sama kammo ”ostaritukkaa” kohtaan mutta itse miellän sen semmoiseksi ruman mahongin värisiksi.. siis itse värjäytyksi jollain ostarin halpisvärillä ja sit vielä haalistuneeksi. Mä olen kans niin niuho hiusvärien kanssa. En voi värjätä tummaksi kun se menee pikkuhiljaa lähes mustaksi (latva useamman värjäyksen jälkeen), en lämpimän ruskeaksi (ostarimahonkipelko), en punaiseksi (haalistuu hetkessä). Jäljelle jää juuri tuo sun kuvaama sun vanha hiusväri ja sehän vaatii sit aina hintavan käynnin kampaajalla.. Jep jep. Mutta minkäs teet, rajoittunut mikä rajoittunut :P Mun tukka oli ihana raskausaikana; paksu ja hyväkuntoinen, eikä rasvoittunut – se oli parasta. Pari pesua viikossa riitti. Nykyään taas pakko pestä joka ainoa päivä kun päänahka rasvoittuu niin tiuhaan :/ Mutta kasvuvauhti sentään on entisellään eli nopea ;) Kiva väri tää sun uusikin, mutta niin oli vanhakin kyllä! Miten meinaat pystyä olla värjäämättä 3kk välein kun punainen haalistuu usein paljon nopeammin? Tai saitko siis jotain vinkkejä tms kampaajalla punaisen ”hehkun” säilyttämiseen? Se muuten sopii tosi monen kasvojen väriin loistavasti kun taas tumma saattaa ”kalventaa” ja vaalea ”punertaa” kasvoja:)
Kristaliina
26.10.2013 at 12:41Toivotaan, että pärjään suht kivuttomasti – mullahan on joka tapauksessa useimmiten se takaraivosykerö päässä, eli sinne kyllä aika hyvin peittyy haalistumat :) Myös varmaan se meidän matka siinä mielessä ”pelastaa” sen verran, että siellähän joka tapauksessa saa taas jonkinasteisen meriveden ja auringon ”käsittelemän” reissutukan. Eli sitä voi sitten reippaasti olla hippimäinen (ruskettuneella iholla se toimii!) sen joulunalusajan Suomeen palattua. Tammikuussa sitten onkin seuraava aika :)
RainDrop (Ei varmistettu)
24.10.2013 at 23:34Onpa kiva uusi vari, punanen tukka on kylla niin kiva, sen ainoa huono puoli on juurikin tuo haalistuminen. Suosittelen lampimasti ostamaan Colormaskin ”varjaavaa” hoitoainetta varin yllapitoon, parantaa punaisen kestoa tosi hyvin http://kcprofessional.fi/tuotteet/kcolormask
Kristaliina
26.10.2013 at 12:43Ooo, kiitos vinkistä! Täytyy pitää mielessä, jos alkaa tulla ”tuskatilanne” päälle :)
Ninan verkkareissa
25.10.2013 at 07:56Mun mielestä sä olet punapää, vaikka nyt kun tosiaan miettii, niin eihän ne sun hiukset ole punaiset olleetkaan. Henkinen punapää, maybe? Onnea uudelle tukalle. Uusi tukka, iloinen mieli!
Kristaliina
26.10.2013 at 12:37Hih mahtavaa – mä itsekin tosiaan pidän itseäni punapäänä, vaikka hiukset ei punaiset olisikaan. Henkinen punapää tosiaankin!
pinklady
25.10.2013 at 10:00Iiks, miekii haluun punasen tukan! Oon ollu punapää monesti, yleensä se iskee 2-3 vuoden välein, mutta edellisestä kerrasta on nyt jo neljä vuotta.. Se on vaan niin vaivalloista, kun ei jaks jatkuvasti värjätä. Ehkä vedän kuitenkin taas juurikasvuun supervaalentavan kotivärin ja hattarapinkin sävytteen siihen päälle. Tulkoon se punainen vaikka sitten mammaloman kunniaks :)
Kristaliina
26.10.2013 at 12:44Mulle kans tuo punapäähalu joskus vaan iskee, ehkä tuo iskemistahtikin on suunnilleen sama kuin sulla! Noi pinkit on kyllä kans niin hauskoja :)
CuriousNoora (Ei varmistettu)
25.10.2013 at 10:56Uuu mitkä hiukset, upea olet! Pakko vielä kertoa, että olen aivan koukussa blogiisi. Vaikka blogisi aihepiiri on aivan toisenlainen kuin vaikkapa omassa blogissani, kirjoitat niin mukaansatempaavasti, että en malta pysyä täältä poissa. Niin ja, onnea vauvauutisista ♥
Kristaliina
26.10.2013 at 12:45Oi, kiitos ihanasta palautteesta! …ja täytyypä käydä kurkistelemassa tuolla sinunkin tontilla :)
MarjaH (Ei varmistettu)
25.10.2013 at 12:02Sulla on ihana tukka :) Mulla on perussuomalainen luiru, jota pidän pitkänä ja jolle en ikinä jaksa tehdä mitään (paitsi pestä ja harjata). Väristä kyllä tykkään, ja miehen mielestä mun tukka on kuin silkkiä. Mulla on ollut vähän kampaajaongelmia, kun kaikki kampaajat, joista tykkään, tuntuu tavalla tai toisella häviävän alalta :( Nimimerkki viimeksi kävin kampaajalla viime tammikuussa (tai jotain)
Kristaliina
26.10.2013 at 12:48Mulla kans kesti piiii-iiitkään ennen kuin löysin mulle Sen Oikean – ja juurikin noin, että just kun johonkin ”ihastuin”, se kertoi ryhtyvänsä kouluttajaksi, muuttavansa maasta, vaihtavansa alaa jne jne…
S-S
25.10.2013 at 13:58Hei tää EI ole mainos, mutta kokeilkaapas puna- ja muutkin päät näitä hoitoaineita:
http://kcprofessional.fi/tuotteet/kcolormask
Voin taata että TOI-mii.
Itse blondina käytän tota silveriä tässä ikuisessa taistelussa keltaisuutta vastaan. (Loputon suo.)
Väriaineiden tehokkuudesta voisin kertoa pienen tarinan, jonka olen kyllä tainnut täällä Kristaliinan tontilla höpöttää jo aiemminkin.. Here goes, silti: about vuosi + muutama kuukausi sitten vastasyntyneen äitinä saatoin ajoittain olla hieman äitipää (lue: totaalihönö 24/7) ja koskapa eräänä kauniina päivänä hoitoaineeni loppui, päätin mennä kauppaan ostamaan uuden samanlaisen. Piti ostaa Silver. Ostin tuon Plum:in. Tukasta tuli pinkki.
Siis oikeasti-oikeasti pinkki, sellainen jota nyt kai värjäillään ihan tarkoituksella. Ei kuulkaa ollut itku kaukana, vaikka lähipiiri ja Kättärin ihana kätilömme (ennenaikaisen lapsen jälkitarkastus jne.) mukaan näytin oikein ”trendikkäältä”. Kemistimieheni yritti tilannetta pelastaa omilla kikkakolmosillaan, ja saikin pinkin haalistumaan jokseenkin siedettävälle tasolle. Loput haalistui sitten ajan kanssa ja tukasta tuli taas tuttu blondi.
Mitä opimme tästä? Tuote siis tosiaan toimii, eli säilyttää värin pidempään kauniina. Mutta katsokaa hyvät ihmiset että valitsette oikean sävyn!
UGH. Olen puhunut.
Ja Kristaliina sä näytät upealta!!
Kristaliina
26.10.2013 at 12:50Hih joo muistan ton :D Nyt kyllä tekisi mieli tietää, että mitä happoja se kemisti on sinne sun tukkaan laittanut… :)
Vierailija (Ei varmistettu)
25.10.2013 at 14:18Tosi kaunis väri tuli, mutta oli aiemminkin :) Ja onneksi noi kampaamon hiusvärit on paaaljon miedompia ja turvallisempia kuin kaupan värit.
Meidän eskarilaisen paksu tukka näyttää hyvin samanlaatuiselta ja Ronja Ryövärintytär on ollut hänellä pitkään hellittelynimenä :) Onneksi tyttö peri isänsä paksun hiuslaadun, mutta pieni kateudenpistos aina iskee kun kampauksia hälle laitan. Neidillä on vaatimattomasti kolme kertaa paksumpi poninhäntä kuin minulla.
Onko sinun helpompi kharjata hiukset kosteana vai kuivana? Meillä näyttää toimivan kuivana selvittely paremmin. Ja tangel teezer-harja on ollut joka euron arvoinen ostos helposti takkuuntuvan hiuspehkon kesyttämiseen. Ollaan neidille jo luvattu, että jos teininä haluaa niin rastat saa takuulla helposti laitettua :D
Kristaliina
26.10.2013 at 12:57Takkuuntuminen on mullakin ehdottomasti se ykkösongelma – tän hiuslaadun miinusmerkki. Tangle Teezer täälläkin käytössä! Sillä ois kai hyvä selvittää tukka just ennen pesua kuivana, mutta itsellä oon jotenkin turtunut siihen tapaan, että pesen takkuisena ja selvittelen sitten pesun jälkeen hiuksiin jätettävän hoitoaineen kanssa. Mutta se kuulemma katkoo kyllä tukkaa pahemmin. Pitäis parantaa tapansa :)
Mä muuten harjaan/selvitän tukan vain pesun yhteydessä, en ollenkaan ”välipäivinä”. Muuten menee… …no tuollaiseksi ryövärintyttärenkarheaksi, jos kuivana harjaa eikä kastele sen jälkeen. Ja pesen noin kolmen päivän välein. Tämähän ei rasvoitu tyyliin ikinä – sen puolesta voisin viikonkin olla pesemättä. Mutta lakat/muut käsittelyaineet tuntuu tietty kivalta pestä välillä pois. Ja siis harjata takut pois pesun yhteydessä :)
Joo, luonnonrastat saa kyllä varmasti helposti :D Ei tarvi kuin… olla tekemättä mitään :D