Nyt siitä on päivälleen tasan kymmenen vuotta – ehkä jopa tunnilleen tasan!
Kirjoituksen nimi oli ”Omituisia oireita” ja se kertoi siitä hetkestä, kun tajusin ensimmäistä kertaa olevani raskaana. Juttua kirjoittaessani odotin esikoista ja olin sairauslomalla ennenaikaisten supistusten takia. Ja jutun julkaistessani en tiennyt, että lapsivedet lätsähtäisivät kylpyhuoneen lattiaan vain pari päivää myöhemmin, raskausviikolla 34+0.
Mutta siis sairauslomalla olin. Kuten olen jo aikaisemminkin kertonut (heh, kymmenessä vuodessa tulee toistaneeksi itseään), olin siinä vaiheessa sairauslomaa jo katsonut kaikki 29382 kautta The Bacheloria ja The Bachelorettea ja neulonut vauvalle vähintään viisi vilttiä. Mitäs sitten tekisi? Jos vaikka perustaisin blogin?
Niinpä kirjoitin tämän jutun ”Omituisia oireita” ja painoin julkaise. Blogille annoin nimeksi Puutalobaby.
Blogin ensimmäinen kuva oli vanhasta kodistani Punavuorenkadulta.
Kymmenen vuotta! Siis todellakin kymmenen vuotta!
Se on aika pitkä aika! Aika monta kertaa sen jälkeen olen painanut julkaise ja kertonut päivän blogipostauksissa pieniä väläyksiä arkikuulumisia, fiiliksiä, hauskoja juttuja, ajatuksia, syvällisyyksiä tai ihan jotain höpöhöpöjä. Tässä onkin nyt sitten tällä hetkellä lähes 40 % koko aikuisiästäni ja koko lapsiperheellistymisen 10-vuotinen elämänvaihe samassa nettiosoitepaketissa. WOU. Ja jotkut teistä olette olleet mukana tämän ihan koko ajan. Se tuntuu ihan (erittäin hyvällä tavalla) ihokarvatpystyynnnostattavan uskomattomalta.
Hei te kaikki siellä! Ootte ihan mahtavia!
Ei tässä oikein muuta voi kuin kiittää. Jos teitä ei olisi, ei tätä blogia olisi – en mä tätä itsekseni kirjoittaisi. Olen ihan älyttömän ylpeä siitä, että tämä blogi on sitkeästi harannut some-kehityksen vastavirtaan ja pysynyt aktiivisena myös keskusteluiden osalta samassa ajassa, kun moni muu paljon isompi blogi on hiljentynyt.
Mutta täällä me keskenämme omassa rauhassamme ollaan ja jutellaan! Olen tosi onnekas teistä.
Kiitos!
Toinen kuva blogissa oli Punavuoren-kodin muuttopakkaamisesta.
Hei ja mitä tällaisessa vuosipäivämerkkipaalussa muuta voisi kuin asettua tuollaiseen kuvan kiikkustuoliin (olen kuin olenkin saanut sen jopa verhoiltua tuon jälkeen – näppärää, kun blogia pitää niin pitkään, että vähän pidemmätkin projektit ehtivät valmistua) ja alkaa horista menneitä muistellen.
Kaivelin nimittän tuolta blogihistoriasta jokaiselta vuodelta jonkun yhden lempparipostaukseni. En siis (hehe) todellakaan lukenut kaikkia blogin juttuja, vaan nappasin aina vaan sellaisen, joka itselleni on jäänyt sellaiseksi kiikkustuolimuistoksi mieleen. Tästä se lähtee – muistatteko nämä?
Vuosi 2012
Tähän pitäisi varmaan laittaa Panotakku, mutta valitsenpa sittenkin toisen!
Nimittäin juttu Kotityömatematiikkaa on myös tuolta vuodelta – ja se on mun mielestä just sitä, mitä Puutalobaby on. Sekavaa, spontaania ja ehkä jopa jonkun (ahhhaha) mielestä hauskaa. Sotkukuvat näyttävät siltä, että huh heijaa. Tuollaisen kun laittaisi nykyään Instaan, lähtisi heti tuhatkunta seuraajaa, haha.
Vuosi 2013
Vuodelta 2013 nostan ykkösmuistopostauksekseni tämän itsereflektiopostauksen: Suorituskympistä onnelliseksi kasiksi.
Siinä jutussa nimittäin oli tosi paljon. Paljon minusta – siitä mitä olen nyt edelleen, miksi olen ja miten olen. Siitä, miten löysin onnellisuuden… haha, tyytymällä vähempään? No ei, sanotaan mieluummin näin: irtautumalla pakonomaisesta kymppisuoritusputkesta ja antamalla sopivalle kahdeksikolle mahdollisuuden.
Vuosi 2014
Rakkaushömpötystä! Tai oikeastaan ei hömpötystä ollenkaan, vaan tosi tärkeää ja rakasta.
Puutaloon oli tullut toinen vauva, ja minä ymmärsin, että on täysin mahdollista rakastaa Sata plus sata plus sata.
Vuosi 2015
Tässä jutussa paljastin, että parasta kahden pienen lapsen kanssa ei suinkaan ole sisaruussuhteet. Vaan lasten yhtäaikaiset päiväunet.
Päiväuniajalle oli kuitenkin olemassa selvät säännöt, kas näin: Säännöt päiväuniaikaan.
Varoitus, tuohon aikaan kirjoitin vielä K18-juttuja. (ennen kuin sain siitä niin paljon paheksuntaa, että aloin lopulta suodattaa vähän tuollaista anarkistisempaa K18-huumoriani) Tuossa jutussa on siis ministi sellaista. Kuten ehkä jutun loppuosassa:
”Joel kysyi, että tuleeko tämän tekstin kuvitukseksi kuvaa siitä, kuinka se housut puolikintuissa juoksee pitkin lähiteitä tuplavaunuja työntäen ja ”nukkukaa vielä hetki nukkukaa vielä hetki nukkukaa vielä hetki” -mantraa manaten.”
Vuosi 2016
Ahhhahahaha sori, mä jatkan K18-linjalla. Älkää klikatko juttuun, jos ette kestä sellaista.
Vuodelta 2016 ehdottomasti yksi omista lemppareistani on Tiedustelu myymänne tuotteen ominaisuuksista. Ihan harmittaa, että en enää kirjoita tuollaista, haha!
Tähän vuoteen nostan kuitenkin toisenkin, vaikkapa sellaisille, jotka eivät halua K18-juttuja lukea. Täällä myös aika ”puutalobabymainen” juttu vuodelta 2016: Asioita, joista huolehtimisen vuoksi olen valvonut öisin.
Vuosi 2017
No niin, no niin, pois huumorilinjalta ja hieman syvällisempään vuonna 2017. Pohdin nimittäin tässä jutussa, että Miksi olen naimisissa.
Allekirjoitan nuo samat viiden vuoden takaiset ajatukset edelleen.
Silloin oltiin muuten oltu naimissa viisi vuotta. Ja jutun kirjoittamisesta on kulunut viisi vuotta. Sehän tarkoittaa, että meillä on tänä vuonna tulossa 10-vuotishääpäiväkin, oho!
Vuosi 2018
Lisää itsereflektiota, haha! Näköjään omat lempparijuttuni ovat olleet sietämätön itsereflektio ja huono puujalkahuumori – mutta tää on kyllä ihan totta muutenkin, lempparit elämässä hei!
Pohdin nimittän kertomisen ja kertomatta jättämisen suhdetta; se on ikuisuusaihe, johon blogia pitäessä törmää (muiden kommenteissa) säännöllisesti. Esimerkiksi kysymyksessä ”eikö teillä ole muita läheisiä?”. No on, mutta ei blogissa. Ei se blogi ole suora ikkuna meidän elämään, vaan aina kirjoittajansa (minun) valinnan tulos. Täällä Bloggaaja, joka ei halunnut kertoa kaikkea.
Vuosi 2019
Kun lapsi huutaa, ”äiti äiti, tule äkkiä”, niin äitihän säntää vaikka suihkusta kesken saippuoinnin: Äiti äiti tule äkkiä eli tärkeää ja kiireellistä.
Tykkään itse tosi paljon noista lyhyistä tai lyhyehköistä spontaaneista jutuista. Nykyisin harhaudun aina kirjoittamaan pitkiä juttuja – pitäisi muistaa tehdä näitä pieniäkin aina väliin! Harmillisesti pienet ”läppäjutut”, jotka ennen pääsivät pikkupostauksiksi, tulee nykyään pullautettua ulos jo Insta Storyssa.
Siitä tulikin mieleen, että jos et seuraa Puutalobabya Instassa, niin tule ihmeessä sinnekin! Sieltä ne Storyn läppäjututkin (joskus) löytyvät.
Vuosi 2020
Tässähän ollaan kohta jo nykyajassa!
Jotain hei tietysti Espanjan-elämästäkin, esimerkiksi tämä rikkonainen lattia: Elämää Espanjassa: lattia rikki. Siellä sitä vaan zumbattiin hasardisti irtonaisten laminaattilevyjen päällä, oi niitä aikoja!
Vuosi 2021
Tähän ehkä pitäisi nostaa joku raskauspostaus, mutta haha ja ehei: meitsi nostaa lemppariksi tämän, joka päättyy taas alasti olemiseen: Yöllinen (täysin kuviteltu) tilanne.
Huomaatte varmaan jo kaavan, millaiset jutut mua itseäni eniten hykerryttävät.
Vuosi 2022
No hei vuosihan on vasta aluillaan! Mutta josko tästä parilta ensi kuukaudelta jotain…
Joo, kyllä se on tässä: Oodi nelikymppisille odottajille. Tai sitten tämä: Parisuhdevinkkejä: tunteiden tukahduttaminen.
No hei olikos tuttuja juttuja – ja muistiko joku jo otsikon perusteella, että mitä juttu pitää sisällään?
Olisipas tässä kymmenvuotispäivän kunniaksi superihana kuulla myös teidän muistoja tästä kymmenen vuoden ajalta!
Mikä juttu sulla on jäänyt erityisesti mieleen? Millaiset ovat sun lempparijuttuja?
Tai koska olet blogiin löytänyt lukijaksi ja miten? Tai hei tämä: ollaanko joskus tavattu jossain livenä?
Kerro ihmeessä blogimuistojasi, olisi ihana fiilistellä yhdessä! <3
Kiiii-iitos kaikille näistä kymmenestä vuodesta! Ja sitten kohti kymmentä seuraavaa, eikös niin…?
40
Jenni M.
2.4.2022 at 18:42Heips, vuotta en muista, mutta veikkaisin akselilta 2013-2014…tosin myös aiemmat kirjoitukset luettu. :) Ja oon varmaan ennenkin jo kertonut, että Isyyspakkaus-blogista vaihdoin teitä seuraamaan, kun oli enemmän meidän oloista meininkiä tällä puolen. :) Nähtiin brunssilla, kun meidän kuopus oli vastasyntynyt ja oli mukana siellä myös. :)
Marsikka
3.4.2022 at 21:09Vielä täältäkin myöhäinen kommentti, toivottavasti tulee läpi. Onnea kymmenestä vuodesta! <3 Käyn täällä epäsäännöllisen säännöllisesti, taisinkin joskus aiemminkin kommentoida et tää on semmonen paikka mihin hakeudun kun kaipaan hyvänmielen lukemista. Huumori ja teidän perheen meininki iskee yhä ja niin ihanaa päästä seuraamaan uutta vauva-aikaa!
Luulisin että oli loppukesää 2012 kun jostain löysin blogiin, silloin itellä alkoi jonkinlainen vauvakuume orastaa. Seela ja meijän esikoinen onkin sitten samanikäiset. :) Muistan sen Joelin piirtämän raskausjulkaisu-bannerin ja paljon kaikkea muutakin kyllä.
Oltiin 2015 lukijatreffeillä, me vuokrattiin auto että päästiin Turusta tulemaan Ikaalisiin (?) paikalle. :D Ja seuraavana vuonna nähtiin Turussa kun olit siellä tanssimassa. <3
Hurjaa että näin pitkä aika on tullut oltua lukijana, ja ihan mahtavaa että oot jaksanut näin pitkään kirjoittaa. Mää aina ihmettelen että mistä niitä postausidiksiä syntyy niin paljon, ja miten saat aina kirjoitettua niin mielenkiintoisesti asiasta kuin asiasta. Kiitos näistä vuosista, edelleen pysyttelen mukana. :)
Onnipuuro
5.4.2022 at 21:00Aloin seuraamaan blogia joskus Seelan vauva-aikana ja nyt juhavuoden kunniaksi eka kommentti. :D Ihan mahtavaa, että tämä blogi on vielä olemassa! Ainut mikä harmittaa on, että meidän esikoinen syntyi vuotta ennen teidän kolmannen laskettua aikaa, olis ollut ihan huippua elää vauvavuotta samaan aikaan. <3
Ilargia
5.4.2022 at 22:56Oon tosi myöhässä näistä bileistä, mutta onnea vielä näin 10+5 päivänä:)
Mun suosikkipostauksiin kuuluu eka(?) postaus, jonka luin, puolison vinkistä: https://www.puutalobaby.fi/kirjahyllynsynkronointiproblematiikkaa/ Taisi liittyä linkkaus jotenkin oman kirjahyllyn järjestämiseen:D Puoliso päätyi blogiin jonkun Nyt-liitteen ”Suomen vanhin selfie”-jutun linkkauksen kautta.
Sit toinen suosikki on tämä: https://www.puutalobaby.fi/ruissipsos-supreme-ja-resepti/
Tämä oli meillä pitkään yksi lauantai-illan vakioista ja nyt tauon jälkeen tälläkin hetkellä uunissa! Taisin jopa kopsata reseptin kummitädiltä saatuun reseptivihkoon, tyyliin ”Puutalo-blogin Joelin ruissipsos supreme”. Että kiitokset ja terveisiä myös Joelille!
Ja sit ehkä ihan suosikki oli se Silvan ja Tikrun ensikohtaamista kuvaava ”Ihana, ihana karvainen asia – onko se syötävää?” tjsp, jota en jostain syystä enää löytänyt. Koska kissat <3 Ja se oli vaan jotenkin tosi symppis hauskoine kuvateksteineen.