Puutalobaby ja ystävät (ja paljon kuvia!)

Tervetulotilaisuuden kyltissä luki ”Puutalobaby ja ystävät”.

Siltä viime viikonloppuna tuntuikin.

Perjantaina saavuimme siis Ikaalisiin kuka mistäkin suunnasta, tunnin-neljän tunnin ajomatkojen päästä.

Me itse pääsimme ajelemaan jo puolilta päivin, ja molemmat lapset nukkuivat onnistuneesti päikkäreitä takapenkin istuimissaan aina Pirkkalaan asti. Jea!

Perheen pienimmän hermotkin kestivät lähes perille asti – vasta viimeiset parikymmentä kilometria alkoi kuulua protestia, jota Joel sellaiseen Inspector Gadget -tyyliin (muistatteko ne venyvät kädet?) yritti etupenkiltä käsin vaimentaa tuteilla, cd-koteloilla, juomapulloilla, pruuutilla, paperilappusilla ja niin edelleen.

No, perille päästiin!

Ensimmäisille kylpylätreffeille ehti odotetusti vain muutama perhe, mutta iltaseiskan tervetulotilaisuudessa meitä oli jo lähes kaikki – osa astui meidän härdelliin suoraan autosta himppasen verran pöllämystyneinä :) Hihi! Tervetulotilaisuudessa en hölmönä osannut ”puheena” sanoa juuri muuta kuin moikka ja tervetuloa, mutta onneksi kukaan ei ainakaan ääneen valittanut emännän sanallista antia :)

Tervetulotilaisuuden ohjelmassa oli siis ilmapalloja, mansikkamehua ja ensimmäinen Titi-nallen tervehdys. Ja pienimuotoista ensitutustumista. Ja suurimuotoista ympäri hotellikäytävää juoksentelua ja riemunkiljahtelua.

Lauantaiaamun aamupalaan kuului yhteen ääneen ihmettelyä, että miten oltiinkin lähes kaikki nukuttu niin hyvin. Seelakin heräsi vain kahdesti imetykseen; varsinainen Ikaalisten ihme.

Itse vetäisin lennosta pika-aamupalan ja säntäsin vielä viime hetken tarjottavaostoksille Ikaalisiin, ja sen jälkeen pussittamaan osallistujien yllärikasseja. Tämä oli nimittäin siinä mielessä erikoinen synttäriteemajuhla, että täällä osallistujat saivat lahjoja :)

Kiitos kaikille jeejeejeeilmaistakamaa:a tarjonneille! Hehehehe ja noi närästys- ja ripulilääkkeet siis ansiokkaasti jatkoivat tätä linjaa. Onneksi niille ei löytynyt vielä kylpyläreissulla käyttöä. Toivottavasti :D Yhdet yrjöt nähtiin kyllä aamupalapöydässä ja toiset tanssilattialla – mut hei, ei bileitä ilman, että joku vetää laatat! Onneksi oksut taisivat johtua jännityksestä ja riemusta eivätkä mistään pöpöistä; vähän kyllä ehdittiin maalailla seinille kauhuskenaariota oksutautiepidemiasta ja siitä, miltä tämä kaikki näyttäisi nallejen niskassa… :)

Sori, lopetan tän mielikuvamaalailun tähän. Eli terveinä pysyttiin!

Meidän aamupäivän omassa tilaisuudessa oli sellaisena löyhänä teemana siis synttärit – vietettiin blogin 3-vuotissynttäreitä, Silvan 3-vuotissynttäreitä, Seelan 1-vuotissynttäreitä, Tiri-vauvan 3-vuotissynttäreitä… …ja kaikkien keväällä syntyneiden synttäreitä ja sit myös kaikkien syksyllä syntyneiden synttäreitä ja… …no oikeastaan ihan kaikkien synttäreitä.

Tarjoilut olivat ”meidän näköisiä” eli hih jätskikakkua pöytään.

Ekstrapointsit tälle isille, joka matkusti nalletaloon suoraan polttareista Helsingistä – jos lähtee aamukuuden bussiin ja vetää täsmäunet bussissa, niin on Ikaalisissa perillä ihan hyvissä voimin aamukympiltä:

Ahhahahahahaha mä en vaan voi lopettaa tälle kuvalle nauramista :D

Kun synttärisankareille (lue: kaikille) oli laulettu ja jätskikakut vedetty (aamupalabuffan päätteeksi, uhhh) naamaan, oli yhteisen oman jätskisulattelutuokion aika:

Nää 3-vuotiaat jo muodostivat spontaanisti ystävyyssuhteita – oh en ehkä kestä <3 <3 <3

Ennen nalletalon virallista avaamista nallet viettivät aikaa meidän kanssa leikkien…

…halaillen…

…ja välillä vähän sylissä lepäillenkin:

Meidän privaattikahvilan puolella oli tietty paljon muutakin leikittävää. Muun muassa pieni puupalju, jossa pari naperoa kerrallaan vetävä pallomeri:

kuva: Jussi Kemppainen

Tämä oli kyllä jotain ihan mahtavaa. Vaikka nallet ovat ihanan kiireettömiä nalletalon puolellakin (ainakin nyt näinä kahtena kertana, kun me ollaan siellä käyty), näissä yksityisissä, omissa nallekohtaamisissa oli jotain aivan lumoavaa. Ikään kuin että lapset saivat sen kokemuksen, että nämä mun rakkaat ja ihailemat nallet tässä leikkivät ihan juuri minun kanssani.

En tiedä, osaanko edes kuvailla sitä… Ihan vaan herkistyn tästä ajatuksesta, että pystyttiin tarjoamaan tämä kokemus näille ikionnellisille naperoille. Etenkin nämä +-3-vuotiaat olivat aivan onnestamykkyräisenä tästä kaikesta.

Puolilta päivin porukat sitten valuivat ”yleisölle avoimen nalletalon” puolelle (meillä siis oli koko päivän nalletalon kahvilanpuoli privaattitilana), osa päiväunien ja lounastelun kautta omaan tahtiinsa.

Aaaaa joo paitsi siinä välissä ainakin osa porukasta kävi heppa-ajelullakin. Eivätkä nämä olleet mitä tahansa pikkuponeja, vaan massiivisen kokoisia 900-kiloisia percheron-hevosia. Oho.

Hupsis onnistuimme tallentamaan vain näiden hevosten pebat ja ajuri-Miikan takaraivon. No mutta komeita olivat kaikki.

Siellä nalletalossa tietysti sitten oli ihanaa niin kuin viimeksikin. Oli taas erilaisia ohjattuja yhteishetkiä:

…ja paljon-paljon erilaisia leikkimahdollisuuksia:

…ja paljon-paljon positiivista palautetta nalleille taas siitä, että heillä tosiaan tuntuu olevan aikaa lapsille. Esimerkiksi tässä tirppa masinoi nallet ja muut lapset (no okei ja aikuisetkin) omaan keppihevosleikkiin – siinä he sitten jonossa ratsastelivat huonesta toiseen <3

Nalletalon suljettua ”viralliset” ovensa viideltä meidän privapuolella vasta ne parhaat bileet käynnistyivät!

NALLEDISKO!

OMG. Kun ehdotin nalletalon porukalle (Nonariinan mahtavan idean pohjalta!) nallediskoa, mielessäni oli lähinnä jotain sellaista, että laitetaan valot hämäräksi ja cd-levy soimaan.

Noooh, nallelandiassa oltiin sitten viety homma pik-ka-sen jalostuneempaan muotoon – oli peiliseinää, peilipalloa, kunnon äänentoistot (toki muksuystävällisellä tasolla) ja tuollainen kunnon diskovalokone! Vau vau vau vau vau niinsiistiiettenkestä!!!! :D :D :D Itse asiassa diskoon kuulemma kaavailtiin jopa savukonetta, mutta paloturvallisuusjutut tulivat tietty vastaan – hihihihihi mä voin kuvitella, miten silmätlautasina nää 3-vuotiaat olisivat olleet bilesavun keskellä :D

Eibeigeä kommentoi Instan puolella, että ”siis saatte bailata siellä lasten ja titi-nallejen kanssa?? En ehkä kestä kuinka mahtavaa.” En tietysti tiedä, mutta saatan lukea pientä mustaa huumoria tuohon. Mutta läsnäolijat saavat todistaa, että kuulkaas lauantai-illan huumaksi se oli ihan älyttömän mahtavaa.

Me oltiin siis maailman ensimmäiset nalletalodiskon käyttäjät, ja jatkossa disko jää nalletaloon muidenkin kävijöiden käyttöön. (kesäkahvilan puolelle) Meiltä pyydettiin sellaista testiyleisön palautetta, ja toistaiseksi olen onnistunut sanomaan vaan ”ooooo oooooo oooooo jeeeee siistiiiiiii”. Että joo silleen niinku aika kiva juttu oli :D

Diskon päätyttyä kello oli jo kuusi, ja osa porukasta suuntasi suoraan iltahommiin. Me mentiin vielä pienimuotoisille leikkitreffeille kylpylän leikkihuoneen puolelle:

Illalla useammankin äidin Istassa näkyi lasten nukahdettua tölkki kuivaa omenasiideriä. Mikäs siinä Ikaalisten ilta-auringossa ollessa, kun näkymä suoraan ikiomalta terassilta on tämä:

Action-päivän jälkeen ihana rauha. Jatkokehitysidea: äitien pussisiideritreffit tuossa kuvan oikeassa kulmassa näkyvällä biitsillä lasten nukahdettua!

Sunnuntaiaamuna treffattiin vielä kylpylällä osan porukasta kanssa, ja Titi-nalle tuli vielä viimeisen kerran meitä tervehtimään aamupalapöytään.

Hetken aikaa vielä leikimme kylpylän leikkihuoneella (osa kävi vielä uimassa) ennen kotimatkaa, ja iltapäivällä Instagramiin ilmestyi kuvia turvaistuimissaan pehmonallet kainalossaan nukkuvista naperoista <3

Meilläkin molemmat muksut nukkuivat tyytyväisinä Kehä III:lle asti. Ajomatkan päätteeksi kaarsimme vielä lempparinepalilaiseen Tikkurilaan, ja:

Mmmmmm.

Että sellainen viikonloppu. Vau.

Tää todellakin tehdään joskus uusiksi!!!!

0