Puutalobaby sydän Lily

Koppi Lilyn toimituksen heittämään haasteeseen täältäkin – toimitus siis kysyi perhebloggaajilta: miksi pidät blogia, jonka teemana on lapset?

Puutalobabyn alkuvaiheiden tarina on kerrottu jo moneen kertaan, sen voi lukaista vaikkapa täältä ja lisää vielä täältä. Ja samoilla jäljillä olen edelleen – bloggaamisesta olen löytänyt oman jutun ja tästä blogitontista oman pienen koloni täällä nettimaailmassa.

No miksi juuri Lilyssä?

Alkuhan oli siis ihan sattumaa. Silloin 2,5 vuotta sitten saadessani päähän tämän bloginperustamisidean halusin vain löytää mahdollisimman yksinkertaisen ja helpon alustan. En halunnut alkaa itse mainostaa ja markkinoida blogiani – halusin vain kirjoittaa. Itse en silloin juurikaan seurannut blogeja, mutta Facebookista olin nähnyt Isyyspakkauksen ja No Sex and the Cityn mainokset. Googlasin ja päädyin Lilyyn. Joo näyttää hyvältä. Tonne siis.

Homma lähti siis liikkeelle ihan nollasta. Ensin minulla oli kaksi lukijaa. Vähitellen kaksi sataa, kaksi tuhatta, kaksi kymmentä tuhatta. Kaksi sataa tuhatta klikkausta kuukaudessa. Ja niin edelleen. Oho. Sain toimitukselta ”suosittelee”-leiman. Ja lopulta pääsin tuonne ”yläpalluroihinkin”. Kaikki vain sillä, että olen kirjoittanut. Naputellut omia juttujani ja kikatellut yhdessä teidän lukijoiden kanssa kaikenlaisille pöhköille jutuille.

Se on jotenkin huikeaa. Ja todistaa, että tuo Lilyn mainoslause on ihan totta: kuka tahansa voi perustaa blogin. Yleisö odottaa :)

Totta kai: olisin näiden vuosien aikana toki voinut lähteä Lilystä toisaallekin. Mutta en ole lähtenyt. Tämäkään ei ole mitään sanahelinää: täällä on ihan poikkeuksellinen yhteisö. Ihan vilpittömästi sanottuna en usko, että nämä tässä blogihistorian aikana käydyt pitkät kommenttikeskustelut oltaisiin voitu käydä missään toisella alustalla kuin täällä. 

Toimituksen kysymykseen vielä:
Miksi blogi, jonka teemana on lapset?  

Ööööö koska meillä on niitä?

Perheblogi on ihan hyvä termi. Itse olen viljellyt myös sanaa elämäntyylittömyysblogi. Kirjoitan siis blogia meidän elämästä puutalossa. Ja tällä hetkellä siihen nyt vaan sattuu kuulumaan aika olennaisena nuo kaksi pientä lasta. Että siksi :)

Puutalobabyn alkuperäinen idea muuten oli väläyttää sellaisia pieniä arkirealismikuvauksia – ikään kuin lyhyitä väläyksiä, joita voi yhdellä silmäyksellä lukaista univelan sumentamalla aivoilla. Ja ehkä vähän naurahtaa. Tyyliin tällaisia. Oh niin tai herkkishetkinä tällaisia. Tai sitten vaikkapa ihan vaan tällaisia.

Alkuun pyrin jopa välttämään pidempiä avautumisia tai kannanottoja. Mutta… kröhöm… onhan niitä sitten tullut kuitenkin kirjoitettua.

Puutalobaby on kuitenkin edelleem aika samaa kuin alussakin: pieni kurkistusikkuna erään puutalon kaaoksen keskellä asuva Kristan senhetkisiin ajatuksiin. Joskus ajattelen Kittilän kunnallispolitiikkaa, toisinaan shampoopullon loppumista. Tärkeintä itselleni on ollut säilyttää bloggaamisen ilo. Tästä ei saa ikinä tulla pakkopullaa. Tämä on minun virtuaalinen maailmani, henkinen madonreikä jostain höpönlöpöajatusvirrasta aina oikeaan (joskin univelkaisena muotoiltuun) asiaan asti. *)

*) siis mitä hemmettiä mä just kirjoitin? okei itsekeksityt kielikuvat ei ihan taida olla mun juttu…

Kiitos, kun olette tässä kaikessa mukana – tekemässä tästä blogista ja yhteisöstä juuri sitä, mitä se on!

<3

*******

Huomasitteko muuten Lilyn etusivun uudistuksen – sieltä löytyy nyt omana osionaan Perhe-niminen kategoria, jonka ansiosta perheaiheisest blogit ja bloggaukset on täältä entistä helpompi löytää.

Kiitos toimitukselle uudistuksesta! 

 

1