Puutalon portaille paistaa aamuaurinko, jos ulko-oven sulkee. Otan mukaan kahvia ja kirjan, levitän rantaviltin vihreän räsymaton päälle. Suljen oven ja muun perheen aamuhälinä vaimenee. Se plussaksi laskettakoon.
Puutalon portaat pestään alkukesästä. Ennen äitini halusi tehdä sen puolestani. Nykyisin pesen itse, äitiäni ajatellen. Joka vuosi ajattelen, että kohta olisi myös maalikerroksen aika. Mutta kun levitän puhtaan räsymaton portaille, ovatkin ne yhtäkkiä täydelliset ihan juuri näin. Räsymatto on oman ämmini kutoma.
Puutalon portailla on saviruukussa markettoja. Kolme ruukkua, kolmella portaalla.
Puutalon portailla imetän vauvaa. Hän taapertaa leppeässä ilta-auringossa vaippasiltaan. Hän rakastaa puutalon portaita ihan niin kuin minäkin; sisällä ollessa suuntaa tarmokkaasti kulkunsa kohti ulko-ovea.
Puutalon portailta on valokuva 50-luvulta. Siinä istuskeltiin jo silloin. Puutalon portaita on kävelty sisään ja ulos jo yli sadan vuoden ajan. Se ajatus saa arvostamaan sitä, että juuri minä saan olla tässä nyt.
Puutalon portaille paistaa taas illalla aurinko. Se kuvittaa koko pihan satukirjan idylliksi, vaikka pinkit puutarhahanskat ovat levällään kalliolla ja trimmeri lököttää seinää vasten tylsistyneenä.
Puutalon portailla kirjoitin tämän kirjoituksen.
Tässä on minun paikkani maailmassa.
55
Elina
13.6.2023 at 12:53Kiitos paljon! Todella kaunis kirjoitus. Minunkin mielestä paras paikka aamukahville on oman puutalon ulkoportaat juurikin räsymaton päällä istuen. :)
A
13.6.2023 at 13:58Minun onnenpaikkani on oma parveke. Siellä alkaa kesäkelit jo aikaisin (maaliskuussa aurinkoisina päivinä) ja jokaikinen etätyöpäivä otan oman hetken auringossa nautiskellen. Katson vehreitä tammia, merenlahtea ja kartanoita. Niin montaa sävyä vihreää kesäisin. Kuuntelen lintujen lauluja ja sporan kolinaa. Napsin suuhun ruohosipulia ja mansikoita. Iltaisin on melkein kilpailu perheen kesken, kuka ehtii vallata parhaan paikan makoiluun. Vieläkin joka päivä jaksan ihmetellä, että miten olen niin onnekas, että tämä paikka on minun!
Ansku/Pisaroita Liljarannasta
13.6.2023 at 14:54Vanha talo ja kuinka moni vaippahousu on harjoitellut vuosien saatossa rappusissa astelua. Ihana kuvaus hetkestä 🤗
Marjakas
14.6.2023 at 22:44Maalasitpa ihanasti tämän lämpimän ja elävän tunnelman!
Anne
15.6.2023 at 19:49Vanhat talot on parhautta. Meilläkin oli mahdollisuus rakentaa uusi talo sukupolvenvaihdoksen myötä, mutta haluttiin ehdottomasti remontoida vanhaa kunnioittaen miehen lapsuudenkoti meidän tarpeisiin sopivaksi, enkä kadu hetkeäkään vaikka se maksoi lähes uuden talon verran.