Onko vuosi edes päättynyt, jos siitä ei tee vuosikoostetta? Ei ole! Joten pidetään perinteestä kiinni ja kaivellaan muistia (lue: blogin arkistoa). Tältä näytti puutalon vuosi 2023.
Lue lisää: Puutalon vuosi 2023Tammikuu
Vuosi 2023 alkoi ratkiriemukkaissa merkeissä Sotkamosta tuodulla koronalla, jippijaijee. Ei tehdä tästä perinnettä, pliis?
Pari viikkoa siinä meni sairastaessa ja Disney-leffoja katsellessa, ja väsymys kesti ehkä kuukauden verran.
Tammikuusta ei kyllä oikein muita muistikuvia ole kuin sitä koronaa.
Helmikuu
Helmikuussa kevätaurinko pilkahteli ja pulkkamäessä lasten jääkarhuliukurilla viuhuessani kuulin pitkästä aikaa oman nauruääneni. Alkoi tuntua, että elämä alkaa voittaa niin sairastamisesta kuin muistakin huolista. Tai ehkä ne huolet olivat tässä vaiheessa asettuneet osaksi elämää niin, että ne eivät jyränneet enää kaiken päälle vaan kulkivat tasaisemmin mukana.
Kuplivaa iloa tunnettiin myös seuraavan kuukauden odottelusta. Kolmen vuoden tauon jälkeen takaisin Espanjaan!
Maaliskuu
Jos helmikuu oli kadonneen ilon pilkahtelua, niin maaliskuu olikin sitten täyttä nauttimisen tykitystä. Koko perhe oli jotenkin ihan överitioissa ja tuli jopa kiire nauttia kaikin siemauksin. Espanjaaaaaaaaaaah! Oli jotenkin ihan epätodellisen ihanaa olla siellä!
Kuukausi meni hurjalla vauhdilla, etenkin kun yritettiin ahtaa normaalin 3-5 kuukauden tekemiset yhteen kuukauteen.
Ehkä päällimmäiseksi muistoihin jäi kuitenkin parvekkeella istuminen ja ohikulkevan hyörimisen seuraaminen.
Tuntui, että sielu lepäsi jotenkin sellaisella tavalla, jota ei ollut edes ymmärtänyt kaipaavansa.
Huhtikuu
Takaisin kotona. En edes oikein muista, miltä se tuntui. Olikohan niin, että vain muutaman päivän kotona olon jälkeen oli pääsiäinen ja mentiin Sotkamoon? Niin se taisi mennä. Ai niin, sen jälkeen muistan, että kaipasin vaan tavallista tasaista arkea, haha. Voidaanko pliis perhe pysyä hetki paikoillamme?
Ehkä sitten pysyttiin.
Toukokuu
Toukokuussa taapero nousi seisomaan ja muutenkin kaikenlainen kehitys otti tässä reilun 10 kk iässä ihan hurjia harppauksia. Vauvasta alkoi kuoriutua taapero! Vaikka vauvaksi häntä vielä kutsuttiin pitkään.
Loppukuun kuvat ovat jo näköjään täyttä kesää, aah! Oispa taas pian tällaista:
Kesäkuu
Koko loma edessä!
Alkuun nautittiin rennosta kesäoleilusta kotiympäristössä, vähän ennen juhannusta suunnattiin visulahden kokoisen välistopin kautta Sotkamoon. Visulahti oli tosi positiivinen yllätys koko porukalle – yksi kesän kohokohdista!
Taaperon 1-vuotissynttäreitä vietettiin myös ja taapero kieltäytyi kakusta. Ensimmäinen jätski sen sijaan Sotkamon torilla maistui oikein hyvältä.
Heinäkuu
Ja lisää merkkivuosia: 15 vuotta siitä, kun yksi poika toi ensitreffeille liiskaantuneita mansikoita.
Kuukauden puolivälissä kotimaanmatkailtiin: Tampereen ja Särkänniemen kautta Ähtärin eläintarhaan, Tuurin kyläkaupassakin käväistiin. Sieltä sukulaisten mökille, Sotkamoon, ja takaisin Helsinkiin Joensuun ja Lappeenrannan kautta. Oli iiiiiihanaa ja jostain hassusta syystä mitään tästä en ole jakanut näköjään blogiin asti.
Ilmeisesti oli liian kiire nauttia!
Elokuu
Vielä hetki lomailua ennen koulujen alkua. Elokuun alkupuolella nautittiin vielä kesästä kotona ja vähän mökilläkin.
Taapero oli jo erittäin taaperoinen: käveli, järjesteli ja tutki maailmaa. Ikää oli vuosi ja kaksi kuukautta.
Syyskuu
Sain akuutin ompeluinnostuksen! Ompelin koululaiselle peräti kaksi kawaii-tyyppistä hametta – haha siihen se vapaa-aika sitten menikin. Nautin siitä, kun joku tällainen innostus iskee.
Lokakuu
Oijoijoi tavallisesti niin ”pysähtyneessä” lokakuussa meille tapahtui monta kivaa juttua! Ensinnäkin saatiin vihdoinkin se 1,5 vuotta odotettu sähköauto, ID Buzz. Aaaaah.
Noin viikon sähköautoilun vankalla kokemuksella me sitten ajettiin syyslomaksi Sotkamoon – hyvin meni kaikki – ja sieltä sitten seuraavaksi…
Se oli varsinainen riemuloma! Varmasti saatiin Pariisin Disneylandin-matkasta neljälle viidestä ( taapero ei tietysti vielä muista) ikuiset ihanat muistot!
Ja nyt voi jo aika varmuudella varmaan todeta, että ei saatu matkamuistoina niitä paljon peloteltuja luteita.
Marraskuu
Läpi syyskuun läpi repaleisen lokakuun ja niin edelleen. Pimeys helpotti puolen kuun tietämillä lumen tuloon. Muuten marraskuulta ei kyllä jäänyt juurikaan muistijälkiä. Kai sitä vaan mentiin päivästä toiseen.
Joulukuu
Kyllä sillä joulun lähestymisellä vaan on iso merkitys: joulukuu täyttyi joulupuuhista – heh ja kaikenlaisista harrastusten ja muiden juttujen esiintymisistä.
Tautibingossakaan ei saatu kovin monta osumaa: vain yksi juttu jäi flunssan takia väliin. Tämä voitoksi laskettakoon!
Joulua me ollaan vietetty kotosalla ja Helsingissä asuvien lähesten kanssa. vapaapäivät ovat menneet rennosti ja lokoisasti ja päivät ovat mukavasti sekoittuneet. Torstaina käytiin keskustelua, että mikä viikonpäivä oikein onkaan.
Rentoutumistavoite saavutettu.
Vuodesta 2023 muodostui meille ihan hyvä vuosi. Ei nyt mitään huolettomuudessa suinpäin kirmailua (ah muistelen kaiholla ”huolettomia vuosia”), mutta jotenkin elämä on tasaantunut nykytilaansa ja tarjoaa ilon ja onnen hetkiä.
Niitä toivon meille ja teille myös vuodelle 2024.
Millainen vuosi teillä on ollut?
22
Anna
29.12.2023 at 23:02Vuosi alkoi kamalasti ja loppui kamalasti, mutta välissä oli paljon ihanaa.
Alkuvuosi meni raskausvaivojen kanssa kamppaillessa. En nukkunut, yskin, närästi, supisti.
Toukokuun alussa täydellisen ihanan ja helpon synnytyksen, josta ihan käsi sydämellä nautin, voitteko uskoa(!) jälkeen arki muuttui. Meillä oli täydellinen vauva, minulla lomaa. Kesällä pötköteltiin pihalla, istuttiin jumissa sisällä, tehtiin reissu Kotkaan ja hoidettiin uimiset lähinnä oman pihan altaassa (vaikka rakastan kyllä enemmän avovesiä).
Syksy toi arjen, joka kaikkine lasten kuskauksineen ja puolison pitkine työpäivineen ja vauvan sairaalareissuineen (tutkimuksia, joissa ei löytynyt mitään) oli raskas, mutta samalla tavallaan ihanaa ja ainutlaatuista aikaa. Vauva halusi olla iso ja ryömi ekan kerran alle 4kk, on nyt kontannut jo hyvän tovin ja oppi 7kk ikäisenä sairaalan kalterisängyssä nousemaan tukea vasten seisomaan. Nyt hän on kontannut aina vain kiihtyvällä vauhdilla jo jonkun aikaa.
Joulunalusviikolla sairastuttiin kaikki vuorollamme. Koko joulu meni sairastaessa ja fyysinen pahoinvointi ja unettomuus toivat vanhat tutut masennusoireet pintaan. Vasta nyt alan olla pikkuhiljaa siinä kunnossa, että uskallan toivoa vouden vaihteessa olevani terve. Astmalääkettä ja nenäliinoja on mennyt ja menee vähä vieläkin ja ollaan kaikki huudettu ja kiukuteltu toisillemme niin paljon, että nyt on aika lopettaa ja alkaa taas palata takaisin normaaliin sovun ja epäsovun välillä vaihtelevaan tilaan, jossa kaikista tykätään.
.
Minä toivon parempaa ensi vuotta. Isoja askelia otetaan silloin(kin). Keskimmäinen lapsi menee kouluun, vauvavuosi tulee päätökseensä, minun pitää alkaa irtautua vauvakuplasta tekemään muutakin kuin hengailemaan vauvan kanssa. Ensimmäiseksi haluaisin kuitenkin ehtiä vielä kunnolla nauttimaan talvesta ennen kuin se loppuu. Päästä hankeen vaateet päällä ja ilman, luistella, hiihtää, laskea mäkeä ja ihan vaan tuntea kaikilla aisteilla lumen ja pakkasen. Niin kovin pian se on jo ohi ja alkaa kevättuoksut ja kevätpuuhat ja lumesta haluaa vaan päästä eroon, että pääsee kylvämään ja kuopsuttamaan.