Meillä on kuuden ja puolen viikon ikäinen vauva eikä minkäänlaista käsitystä, miten sen kanssa poistutaan ulos talosta.
Yritys 1: ex temporena nepalilaiseen ravintolaan
Tausta: Joelin isäkuukauden aikana, eräänä aurinkoisena iltana, päätettiin kokeilla uusia tuplavaunuja ensimmästä kertaa ja käydä ostamassa lähikaupasta jäätelöt. Bussipysäkin kohdalla Joel keksi, että hei mitä jos lähdettäisiinkin nepalilaiseen. Joo! Sitten lähdettiin.
Miten kävi: Alkumatka meni ihan hyvin, mutta bussista ulos astuessa Seela päätti, että ÄÄÄÄÄ. Ja aika äääää se loppu sitten olikin: ravintolassa imetin-imetin-imetin-imetin – kunnes ylensyönyt vauva oksensi itsensä, minut ja ravintolan penkin ja lattian. Paluumatka oli ääää.
Mitä tästä opittiin: ”Ei enää ikinä lähdetä mihinkään.”
Yritys 2: Prismassa vapun aatonaattona
Tausta: Hei no kokeillaanpa tällä koko porukalla Prismaan lähtemistä – vapuksikin voisi ostaa jotain grillattavaa.
Miten kävi: Joel kantoi Seelaa sylissä koko kauppareissun ajan, pois lähtiessä parkkihallissa tuli ÄÄÄÄÄ. Sitten imetin-imetin-imetin-imetin etupenkillä ratin takana niin kauan, että parkkihalli alkoi mennä kiinni – lopulta ei voi muuta kuin laittaa kirkuva vauva takapenkille. Silva hermostui myös, kun autossa jouduttiin olemaan niin kauan. Kotiin ajettiin molempien lasten huutaessa suoraa huutoa.
Mitä tästä opittiin: ”Ei enää ikinä lähdetä mihinkään.”
Yritys 3: Ystävien luokse vappuna
Tausta: ”Hei tulkaa meille lapsiperhevapunviettoon, grillaillaan ja otetaan rennosti!” ”Totta kai, mahtava idea!”
Miten kävi: Pelkästään lähteminen kesti yli kaksi tuntia, jona aikana jokainen perheenjäsen ehti vuorollaan itkeä ja huutaa. (no ei aikuiset oikeasti; se oli liioittelua. mutta ei ollut kaukana sekään)
Mitä tästä opittiin: ”Ei enää ikinä lähdetä mihinkään.”
Yritys 4: Mummilaan sunnuntailounaalle äitienpäivänä
Tausta: No hei nyt kyllä yritetään ottaa Seelakin ensimmäistä kertaa mukaan mummilaan – äitienpäivä ja kaikkea.
Miten kävi: ÄÄÄÄÄÄÄ. Molempiin suuntiin mennessä vauva oli pakko ottaa vaunusta ulos sylikantoon.
Mitä tästä opittiin: ”Ei enää ikinä lähdetä mihinkään.”
Yritys 5: Jätskiostoksille koko porukalla pari päivää sitten
Tausta: Hei kyllä meidän vaan täytyy yrittää vähitellen opettaa tuo vauva lähtemään ulkoilmaan – eihän tästä elosta tule mitään sitten (torstaista eteenpäin, APUA!), kun minä oikeasti olen näiden kanssa yksin koko päivän.
Miten kävi: Enemmän tai vähemmän huutoa koko matka lähikaupalle. Joel lähti vaunujen kanssa edeltä kotiin.
Mitä tästä opittiin: ”Ei enää ikinä lähdetä mihinkään.”
Molemmat neuvolareissut auton turvakaukalossa ovat olleet ÄÄÄÄÄÄ. Viime kerralla neuvolassa imetin kaksi kertaa ennen omaa aikaamme ja kaksi kertaa sen jälkeen – ja silti jouduin lopulta pakkaamaan turvakaukaloon vauvan, joka itki niin, että neuvolan käytävät raikasivat.
*******
Joo. Seela ei taida oikein tykätä lähteä kotoa pois. Niin ja ollaanhan me vaunujen ja auton turvakaukalon lisäksi muitakin kuljetustapoja kokeiltu:
Manduca: ÄÄÄÄÄÄÄ!
Kantoliina (sellainen pitkä trikooliina): ÄÄÄÄÄÄ!
Kantolenksut: ÄÄÄÄÄ!
Tämä on ollut tosi yllättävää – Silva kun vaunuissa ja autossa oli ensi kerroista lähtien niii-iiin tyytyväinen; Manducaa ja kantoliinoja ei hyväksynyt Silvakaan… No, ei auta kai muuta kuin vähitellen yrittää totuttaa Seelaa ulkoilmaan. Ei kai me loppuelämää täällä sisälläkään voida kai kykkiä. Kai.
Tällä hetkellä Seela nukkuu piiiiitkiä päiväunia vaunuissa eteisessä ulko-ovi auki, mitä näissä olosuhteissa suurena voittona pidettäköön. Siedätyshoitoa, siedätyshoitoa.
PS. Kuvat kertokoon siitä, kuinka vähän kuvat kertovat.
Emmi Nuorgam
20.5.2014 at 15:46Eikö Seela syö pullosta ollenkaan? Saisi masu n täyteen kerralla, niin ehkä viihtyisi paremmin liikkeessäkin?
Piti vielä kommentoida siihen uloslähtöjuttuun mistä puhuttiin mun blogissa, että mä lopetin sen imetyksen, että se helpottaa tilannetta ihan kamalasti. Tai no, en varsinaisesti lopettanut, vaan tajusin vain eilen illalla, etten ole ehtinyt imettää pariin päivään ollenkaan – ja siis jo parin viikon ajan aina vaan vähemmän ja vähemmän, kun vauva ei oo ollu erityisen innostunut oleen tissillä. Pitää ehkä kirjoittaa siitä ihan oma postauksensa.
Kristaliina
20.5.2014 at 16:22Joo, syö pullosta silloin, kun mä oon poissa – tosin yritettään pitää sitä aika vähäisenä, kun mun maidontuotanto aina siitä saa sätkyt. Mutta mä en edes usko, että tuossa on kyse nälästä, koska pikemminkin päätyy ylensyömään ja oksentamaan. Vaan ihan pelkästään turvanhausta; veikkaan, että tuo tyyppi on vaan jotenkin tosi-tosi herkkä ulkomaailmalle. Mummilassakin (sisällä) vauveli oli ihan supertyyni ja rauhallinen, mutta heti ulos lähtiessä ääää. Luultavasti pitää vaan yrittää hyvin hitaasti totuttaa… Koska ei se varmaan loppuelämäänsä voi sisälläkään olla :)
Emmi Nuorgam
20.5.2014 at 20:59Hmmm, kuulostaa myös hiukan samalta, kun mun kaverin refluksivauva. Söi ihan liikaa ja suostui olemaan vain melko pystyssä asennossa, eli vaunut oli ihan nou-nou. Tai sit sellanen Seela vaan on. Pidän peukkuja, että alkais sujua, voi tulla muuten aika rankka kesä! :/
phocahispida
20.5.2014 at 22:08Hei meidän alkutaival oli just tota, kuukausikaupalla.
Imetettiin, imetettiin, imetettiin, itkettiin, oksennettiin kaaressa, imetettiin, sukulaiset käskivät syöttää, kun lapsella on nälkä ja lapsi oksensi maitoa tissi suussa kun oli niin täynnä.
Vaunut oli ihan nounounounounou (se kissavideo juunou), koska refluksi, samoin makuulla nukkuminen, kun poltteli ja oksetti niin inhottavasti. Olin ihan loppu enkä olisi halunnut lähteä vittu mihinkään kun se oli ihan perseestä.
Ei tule toista lasta ei, ainakaan kymmeneen vuoteen, jos se on minusta kiinni. :D
mungopapu (Ei varmistettu)
21.5.2014 at 00:24kokeileppa laittaa vauva siihen isosiskon istuinosaan kun se on makuullaan.. Makuupussi siihen, ja minityyppi voi makoilla siinä selkänojan päällä, jolloin alusta on tasainen mutta aika kallellaan.
Meillä matkustettiin 2kk iästä niin lääkärin suosituksessa buggigsissa, koska refluksi.
Hohhoijjaa (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 20:49Olipa yllättävää, että lopetit imetyksen… Toi onkin ihan perus että unohtaa imettää pariin päivään. Sano vielä, että ”vauva vierottui itse” :D
Emmi Nuorgam
20.5.2014 at 23:00Mä mietin tosi pitkään mitä sulle kommentoisin, mutta koska sun kommentti tuntuu musta lähinnä vain tarpeettoman ikävältä, niin se ei ehkä sittenkään ansaitse mitään vastausta.
Vierailija (Ei varmistettu)
21.5.2014 at 12:13Tsemppiä Emmi! Imetyksen loppuminen on jo oma surunsa sellaisenaan, ei sitä tarvitse ilkeästi kommentoida. Luin bloggauksesikin aiheeseen liittyen ja päällimmäiseksi jäi olo, että paremmin tuettuna olisit voinut motivoitua imetykseen enemmän ja se olisi voinut lähteä toimimaankin. Mutta toden totta kahden noin pienen kanssa se on haastavampaa kuin jos sisarukset ovat jo isompia. Pääasia, että lapsi saa ruokaa ja äitikin voi hyvin.
Emmi Nuorgam
21.5.2014 at 23:06Niin, nyt eniten ehkä harmittaa se, että periaatteessa kaikki sujui hyvin ja jos kyseessä olis ollut esikoinen, niin varmasti olisi pystytty jatkamaankin. Toisaalta sitten taas tiedän tän ratkaisun olevan nyt meille kokonaisvaltaisesti paras, eikä se määrittele meidän olemista tai elämistä yhtään sen enempää, kuin olis rintaruokintakaan tehnyt. Aina helppo jossitella, että mitäs sitten tai sitten. Ja toisaalta, miksi pitäisikään? Pääasia, että nyt sujuu, oli keinot mitkä hyvänsä! :)
Kristaliina
21.5.2014 at 12:22Mulla oli tarkoituksena kommentoida tätä kans, mutta en ehtinyt aikaisemmin. Se kommentti ois kuitenkin ollut tyyliin, että Heeeei yritetäänpä olla kritisoimatta toistemme vauvanruokintateknisiä ratkaisuja. Nämä ovat sellaisia, joista hyvin helposti saa vain pahaa mieltä leviämään – pliis ei tehdä sitä täällä! Vaan yritetään pitää henki hyvänä ja kannustavana, vaikka toiset äidit tekisivätkin erilaisia ratkaisuja kuin itse! Sen hyvän hengen ansiosta kun täällä monesti ”uskaltaa” kertoa sellaisistakin asioista, jotka eivät suju ihan oppikirjan mukaan…
Sama kommentoija (Ei varmistettu)
21.5.2014 at 19:35Noh, mua ei ärsytä kenenkään imettämättä jättäminen -pääasia että lapsi saa ruokaa ja rakkautta, oli se missä muodossa tahansa. MUTTA se ärsyttää, että pullosta ruokkivat äidit selittävät ”aina” tuota samaa: vauva vierottautui (muutaman kk ikäisenä), vauvaa ei kiinnostanut rinnalla oleminen, korvike on ihan yhtä hyvää ruokaa kuin äidinmaitokin… No ensinnäkin jos viitsisi perehtyä imetysasioihinyhtä paljon kuin omiin kokkailuihin oppisi, että rintaruokinnassa vauvalla voi olla kausia jolloin hän on tiheästi rinnalla tai jopa kieltäytyy rinnasta/raivoaa siinä. Nämä kuuluu normaaliin imetykseen eikä tarkoita sitä että maito loppuu tai vauva vierottautuu. Toiseksi korvike ei ole yhtä hyvä ravinnonlähde minkään tutkimusten mukaan! Kolmanneksi, miksi ei voi omasta jaksamisestaan joustaa puolta vuotta jolloin vauva kaipaa tiheämmin rintaa? Tämän jälkeen vauvat aloittavat kiinteiden syömisen ja äidillä vapautuu enemmän aikaa muuhun. Lisäksi imetys on paljo muutakin kuin ravintoa ja uskallan väittää että pulloruokittu vauva jää todella paljosta paitsi. Todellakin ymmärrän jos vauva on keskonen, maito ei jostain sairaudesta riippuen nouse tms mutta tätä en ymmärrä, että oman mukavuudenhalun takia ei viitsitä uhrata vauvalle edes puolta vuotta omasta elämästä.
Emmi Nuorgam
21.5.2014 at 20:47No jos olet mun blogia lukenut kahta riviä pidemmälle (kuten annat ensimmäisellä kommentillasi ymmärtää), niin varmaan huomaat, että mun on pakko jaksaa olla äiti myös toiselle todella pienelle lapselle, jonka elämästä ja huomioimisesta en voi enkä halua tinkiä piirun vertaa. Lisäksi en tajua, että hittoako se sun päätäsi raapii, jos mun lapseni ei saa rintamaitoa kuukautta pidempään – ei kai kukaan tässä ole väittänytkään, että rintamaito olisi yhtä hyvä ravinnonlähde kuin äidinmaito? Kyse on siitä, että myös korvikkeella kasvaa ja siitä saa kasvulle tarpeellisia ravintoaineita, eikä korvikkeen syöminen missään määrin vahingoita lasta. Vieroittumisesta taas ei ole puhunut kukaan muu kuin sinä, joten se siitä.
Jos niin kamalasti ärsyttää muiden ihmisten tapa olla vanhempi, niin suosittelen tietokoneen sulkemista ja kaivautumista sinne omaan pieneen poteroon, jossa omat valintasi ovat ainoita oikeita. Ainakaan näitä vanhemmuudesta kertovia blogeja ei kannata lukea.
Selvisin (Ei varmistettu)
21.5.2014 at 21:20Itselläni imettämisen lopettaminen (vauva oli silloin 3,5 kk) käänteentekevä asia, jonka jälkeen aika pahaksi päässyt synnytyksen jälkeinen masennus lähti vasta kunnolla helpottamaan. Imetyshormonit (jotka ylläpitävät matalaa estrogeenitasoa) eivät saa kaikille aikaan harmoniaa – minun kohdallani masennus paheni vauvan tiheiden imujen aikaan, jolloin hormonitoiminta kiihtyy maidontuotannon kanssa. Vaatimus omasta jaksamisesta joustamisesta on mielestäni aika kohtuuton tuntematta toisten tilanteita – äidin parempi jaksaminen koituu myös vauvan hyväksi ja esimerkiksi masentuneen äidin (kuten minä olin) kohdalla ei välttämättä ole enää mitään jaksamista, josta voisi joustaa. Koska tilanteet ovat erilaisia kuten vauvatkin ja absoluuttista totuutta oikeista ja vääristä ratkaisuista ei ole, ollaan mieluummin lempeitä kuin kritisoivia toisiamme kohtaan. Kaikki tuki Emmille ja Kristalle tekemissänne valinnoissa ja tsemppiä ja voimia!
Papyli
21.5.2014 at 22:58Nyt sit!!!
Emmi Nuorgam
21.5.2014 at 22:58<3
Papyli
21.5.2014 at 23:02Ai mun kommentti tuli väärin tähän loppuun, kun oli tarkoitettu pulloruokintaa arvostelevalle anonyymille!
Eikö ihmiset voisi keskittyä vain omaan elämäänsä ja ymmärtää että olemme kaikki erilaisia! Sen vuoksi myös teemme eri valintoja ja jos joku ei tee samoin kuin sinä, ei hän ole sinua huonompi äiti!
Ja varmasti kaikki tiedämme nykypäivänä imetyksen hyödyt, joten ei tarvitse tulla niistä paasaamaan!
Emmi Nuorgam
21.5.2014 at 23:09Juu, hoksasin. Ja mun sydän oli sulle! :)
Tuulia9 (Ei varmistettu)
24.5.2014 at 21:52Ei äidinmaito ole parasta lapselle kun lapsi on allerginen. Itse halusin imettää mutta lapsi reagoi äidinmaidolle koko ajan huutaen ja iho-oireilla vaikka kuinka dieettasin. Mitä vähemmän ruoka-aineita söin, sitä huonompaan kuntoon menin itse. Minun maito oli lapselleni myrkkyä. Olisin voinut tietty elää vain sokerilla mutta sitten en olisi jaksanut hoitaa lastani, olisi pitänyt palkata hoitaja. Nyt lapsi elää synteettisenä juomalla mutta hänellä on minun tuki, turva ja läheisyys koko ajan.
Jenni_eeee (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 15:47Ou nou.. Tätä samaa odotettavissa syksyllä, kun pikkukakkonen syntyy. Esikoinen 1,5v on aina viihtynyt niin superhyvin vaunuissa, että haaveilen lenkkeilystä tuplien kanssa. Saa nähdä jääkö täällä haaveeksi. Mitkä muuten ensikokemukset Emmaljungan tuplista? Itse arvon edelleen noiden Vikingien ja tuplabugisten välillä…
Kristaliina
20.5.2014 at 16:30Ensikokemukset (kröhöm sattuneista syistä kuitenkin aika vähäiset kokemukset) on älyttömän hyvät! Kääntyilevät ja kulkevat kepeästi ja bussiin/ratikkaan oli helppo mennä. Bussin ”vaunupaikallekin” kääntyivät silleen lähes paikoillaan ihan yhtä helposti kuin… …no: Bugikset :) Mutta koska tuplabugisten työntelystä ei ole kokemusta, niin en tietty osaa verrata. Kaksi ”oikeaa matkaa” noilla ollaan tehty: sinne ravintolaan (bussi, ratikka, ravintolaan sisälle, lopussa käytiin pienessä kaupassa) ja mummilaan (kävely hiekkatietä) ja molemmilla kerroilla ihan ääneen hehkutettiin, että onpa nää keveät :)
Siitä oon antanut mielessäni näille ison plussan, että tähän vois tosiaan ostaa myös sen pienemmän rungon ja lähteä liikkeelle yhden kanssa, joko vaunuosalla tai ratasosalla. Sellainen meillä on varmaankin lähiaikoina hankinnassa, jos vaan raaskisin myydä nuo yksöis-Bugikset pois :)
Jenni_eeee (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 17:07Kiitti kokemuksista! Mä oon testannu naapurin tuplabugiksia, mut jotenkin ne tuntuu musta jopa liian (?) kevyiltä, kun on tottunu Emmaljungan ”hyökkäysvaunuihin”. Onko noissa mitään jousituksia? Miten arvelet, että menee lenkkeillessä talvella? Siis ei millään hc juoksulenkillä, vaan kävelylenkillä, jos on vähän sohjoa tiellä.
Vierailija (Ei varmistettu)
21.5.2014 at 13:25Öö.. Miks et vaan lähe buiksilla jos yhen kanssa liikenteessä?? :O
Kristaliina
21.5.2014 at 13:36Bugiksissa voi olla vain istuinsosa tai vaunuosa käytössä – ei molemmat yhtä aikaa. Nyt se on Silvan käytössä ”istuinmallisena” eli Seelaa sillä ei voi kuljettaa ilman, että purkaa koko systeemin ja rakentaa sen uudestaan vauvanvaunukoppamalliseksi. Eli tästä miinus Bugiksille.
Viking-yksöisrunkoon puolestaan voisi kiinnittää kumman vaan, istuimen/vaunun niks-naks vaihtaen sen mukaan, kumman kanssa on liikkeellä.
Jenni_eeee (Ei varmistettu)
21.5.2014 at 21:08Ooooh!!! En tiennytkään, että bugiksissa on tuollainen ominaisuus. Todellakin iso miinus! Noh, kävin tänään Lastentarvikkeessa testaamassa noita Vikingejä ja rrrrakastuin!!! Todella kevyet ja näppärät, mutta silti jotenkin jämäkämmän ja vakaamman oloiset kuin tuplabugikset. Hinta-laatusuhde kohdallaan! Niin siis piti mennä vaan testaamaan ja katselemaan, mutta niinhän siinä kävi, että ostettiin ne sit samantien mukaan! :) hih!
Vierailija (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 15:52Useamman lapsen kanssa liikkeellelähtö yleensä kestää ja kestää.:) Meidän nuorimmainen (nyt 4 kk) itki alussa jonkin verran vatsavaivoja,ei kuitenkaan siinä määrin,missä Seela vaikuttaa itkevän. Usein syy itkuihin oli se,ettei ollut röyhtäissyt kunnolla. Niiden itkujen hiljentämiseksi kun imetti,seurauksena oli useinkin röyhtäys ja mahtavat puklut.
oletteko kokeilleet vyöhyketerapiaa avuksi Seelan itkuisuuteen?
Kristaliina
20.5.2014 at 18:19Seelan vatsavaivat (apua nyt en sais sanoa tätä ääneen) ovatkin muuten ehkä alkaneet vähän helpottaa. Ehkä :) Jos Seela saa olla sylissä/tissillä koko ajan, niin tyytyväiseksi sitäkin voi kyllä mainostaa. Mutta sylissä pitää saada olla – tai sitteri tosiaan nyt uutena juttuna on toiminut.
Vyöhyketerapia on kokeilematta, vaikka aika moni siitä tuntuu saaneen apuja!
Vierailija (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 16:11Hmmm onpa vaikeaa. Meillä esikoinen oli itkuinen mutta vaunuissa aina viihtyi. Miten tutti tai tuttipullo, onko kokeiltu?
Kristaliina
20.5.2014 at 18:15Molempia kokeiltu! Tutti ollaan muutaman kerran saatu suuhun onnistuneesti, mutta useimmiten se ei kelpaa – nyt ei olla vähään aikaan yritettykään. Ja tuttipullo tosiaan on käytössä silloin, kun tissit eivät ole paikalla. Mutta tosiaan en usko, että sieltä löytyy tuohon ulkoilmaongelmaan ratkaisua, koska tuo syöminen tuntuu vain turvan hakemiselta silloin ulkona ollessa…
Jennikaro (Ei varmistettu)
22.5.2014 at 10:28Meidän poika ei myökään suostunut syömään tuttia ennen kahta ikäkuukautta ja roikkui tissillä ihan koko ajan. (Ei siis ollut enää pelkkää nälkää vaan imemistarpeen tyydytystä.) Onneksi keksittiin kokeilla erilaisia tutteja ja johan löytyi apu! Esim Tommee Tippeellä on erimallisia tutteja kuin nämä marketissa myytävät perustutit, suosittelen kokeilemaan! :) (tällaisii:http://www.lastentarvike.fi/lastentarvike_b2c/catalog/updateItems/(isQuery=yes&layout=11_60_57_5_1&uiarea=1&ctype=areaDetails&carea=0000000002)/.do?next=seeItem&itemkey=00000000020000002799) Myös sillä voi olla väliä onko tutti silikonia vai luonnonkumia, meidän napero suostuu imemään vain näitä luonnonkumisia tai Tommee Tippeen tutteja. Toivottavasti löytyy teillekin sopiva tutti, helpotti nimittäin arki huomattavasti sen jälkeen kun saatiin vauva imemään muutakin kuin tissiä.
Vierailija (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 16:12Meidän poika 3kk ei tykkää turvakaukalosta. Kohta olisi edessä 600km:n mummula matka. Saa nähä miten käy. Sen olen ainakin huomannut, että jos on liikaa vaatteita ja vauva hikoilee, niin huutaa varmasti. Eli body ja sukkahousut autossa, ja peitto päälle kun autosta poistutaan.
Vierailija (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 16:21Tutti? Pullosta vettä? Veden antamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta se ohje me saatiin kun tuputin tissiä itkuiselle vauvalle. Ruokaa parin tunnin välein, muuten vettä niin ehtii vatsa rauhottua välillä.. Tsemppiä, toivottavasti pien löytyy tapa, jossa pikkuinen viihtyy ulkosallakin. Meillä manduka oli täysin pelastus parin ekan heikosti menneen kokeilun jälkeen.
imettäjä (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 21:35Vauvan vatsa ei tarvitse mitään ”rauhoittumista” maidosta. Vettä täysimetetty lapsi ei tarvitse edes tropiikin lämmössä. Äidinmaito on paras ja luonnollisin vauvalle ja vauvan vatsalle :)
Vierailija (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 22:26Vettä ei tarvitse janoonsa vaan maito kävisi hyvin, mutta kyllä äidille on helpompaa kun ei joka hetki tarvitse kaivaa rintaa esille. Tiheä imeminen lämpimällä janoon on omiaan myös nostamaan maidontuotantoa, mikä muodostuukin sitten ongelmaksi, kun maitoa tulee liikaa ja vauva joutuu hotkimaan, mistä helposti seuraa turhia mahavaivoja. Vauvan vatsa sen enempää kuin aikuisenkaan ei pidä jatkuvasta ”napostelusta”, joka helposti aiheuttaa ilmavaivoja, kun ruuansulatus on käynnissä tauotta.
Toivio (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 16:27Oletteko kokeillut kapaloida vauvaa? Meillä nukutaan yöt ja päivät ilman syliä ainoastaan kapaloituna. Vauva (4kk) repii hiuksiaan tai korvia väsyneenä ja rauhoittuu nukkumaan vain sylissä tai kapalossa.
Kristaliina
20.5.2014 at 18:16Tää on kokeilematta; puheen asteella tästä on puhuttu vaan… Voisi kokeilla!
marsus
21.5.2014 at 23:33Kannatan kyllä ehdottomasti kapalointia! Kapaloituna otat syliin ja kun siitä lasket nukahtaneen vauvan omaan sänkyyn nukkuun, ei välttämättä edes hoksaa eroa!
Riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)
22.5.2014 at 10:45Tilaa netistä ihana swaddle me -kapalo, hurjan helppo käyttää, iloiset kuosit ja vauvan uni on rauhallista jolloin hereillekin jää voimia ja reippautta (?). Poikanen nyt toisella viikollaan, vaikuttais olevan ns. helppo vauva, mutta nauttii kapalon turvasta ja rauhasta selvästi. Sanomme, että XX leikkii kohtua :)
Ai niin, noissa on aika pienet koot, kannattaa tilata yläkanttiin vähän, säätövaraa kuitenkin löytyy.,
Kyllä se siitä (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 16:33Meidän poika oli samanlainen, ensimmäiset kolme kuukautta mä olin vauvan kanssa sisällä. Käytännössä istuin sohvalla vauva sylissä. Lapsi ei suostunut päivisin nukkumaan muualla, kuin mun tai isänsä sylissä ja kuitenkin tarvitsi sitä unta. Pikku hiljaa se helpotti. Jossain vaiheessa muukin maailma alkoi kiinnostaa ja vauva alkoi viihtymään aina pidempiä aikoja leikkimatolla ja sitterissä. Jotkut vain tarvitsevat syliä ja rauhaa enemmän, kyllä se siitä <3
sama (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 16:40Lisään vielä, turvakaukalo ei myöskään ollut mikään suosittu paikka. Ratkaisimme asian siten, että poika oli mahdollisimman vähän istuimessa. Auton ulkopuolella lapsi pääsi heti syliin, ei siis puhettakaan mistään lapsen kanssa kaksin tehdystä kauppareissusta.
parin kk päästä helpottaa... (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 16:57Meillä oli samanlainen vauva, vaunuiluyritykset olivat pääsääntöisesti huutoa, samoin liinailu/kantoreppuilu. Autoa meille ei silloin ollutkaan. Aika pienet oli ympyrät alkuun… En tiedä mista alkuahdistus johtui, mutta vauvan kasvaessa selvästi huomasi, miten vaunuissa oli tärkeää päästä katsomaan ulos. Onneksi oli jämäkkä tyyppi, jonka saattoi melko pienenä jo tuupata vaunuihin istumaan tai edes makoilemaan ratasosaan pystymmässä asennossa. Vaunukoppa jäi melko turhaksi kapistukseksi.
Kristaliina
20.5.2014 at 18:30Näin mäkin olen jotenkin ajatellut/toivonut: että vähitellen ajan myötä helpottaa! Mä veikkaan, että tuo alkuahdistus ois jotenkin vauvan luonnetta eikä välttämättä johdu mistään ”ulkoisesta”, muutettavissa olevasta asiasta. Muusta kuin ajan kulumisesta :)
EevaE (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 22:01Juuri näin, diagnoosi on vauvuus :). Kuopus oli ihan samanlainen läheisriippuvainen ylensyöjä vauvana ja siihen ei auttanut mikään muu kun aika.
elmiina (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 17:02Tutin tarjoilu kovaan imutarpeeseen? Tsemppiä joka tapauksessa sinne kovasti!
-mimmu- (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 21:35Samaa mietin minäkin, tutin käytön harjoitteluun. Ei meidänkään muuten supertyytyväinen vauva ilman tuttia nuku! Nostaa kamalan mekkalan jos ei saa vaunuissa tuttia. Minä olen tutin käytön kannalla ihan vaan jo pelkästään siksi ettei tarvi myöhemmin peukusta vieroittaa, se on ihan oikeasti vaikeaa! Ja tokihan tutti on hyvä ”äänenvaimennin” ja uskon myös kätkytkuoleman riskin pienentymiseen kun vauva syö tuttia.
Vierailija (Ei varmistettu)
21.5.2014 at 14:55Kaikki vauvat vaan eivät suostu tuttia käyttämään. Meillä yritettiin monta kertaa eikä se koskaan muutamaa minuuttia kauemmin suussa pysynyt. Myöskään pulloa ei suostunut ottamaan, vain rinta kelpasi. Poika ei myöskään syö peukaloa tai ime sen kummemmiin mitään muutakaan, että sitäkään ei aina tarvii pelätä. Meillä oli muutenkin samanlaista kuin Krista kuvailee eli vauva ei suostunut olemaan juuri missään muualla kuin sylissä ja nukkuminenkin mahdollista vain viistossa asennossa. Saattoi olla että oli refluksia, joka ei vain näkynyt ulospäin, mutta onneksi ajan kanssa tämäkin vaiva meni ohi.
Anonyymi (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 17:27Taitaa olla temperamenttikysymys, johon tutti/pullo/tissi ei ole ratkaisu. Meillä yksi muksuista oli vauvana samanlainen: reagoi nopeasti kaikkiin olosuhdemuutoksiin, hyvässä ja pahassa. Yleensä oli hyvin tyytyväinen vauva, mutta jos vaikka tuli kakat vaippaan, alkoi huuto heti ja kesti, kunnes pylly oli pesty ja puhdas vaippa yllä. Kun lähdettiin kotoa, alkoi huuto, joka kesti koko reissun ajan, mutta loppui miltei sillä sekunnilla, kun pääsimme takaisin kotieteiseen. Jne. Vähitellen siitä tasaantui, kesti kuitenkin useita kuukausia. Edeeleen kohta viisivuotias reagoi herkästi, suuttuu nopeasti, leppyy järkisyihin vetoamalla nopeasti. Uusissa tilanteissa vaatii lämmittelyä.
Kristaliina
20.5.2014 at 18:13Näin mäkin olen tulkinnut… Ja Seelakin on tosiaan perustyytyväinen kyllä sylissä ja kotona (vatsavaivatkin ovat selvästi helpottaneet), mutta annas olla, kun pitäisi mennä ovesta ulos. Sitten taas kotiin päästyä kaikki on saman tien hyvin. Tuntuu, että just ulkomaailman uudet äänet ym. ovat liikaa ja turva saadaan vain sylistä/tissiltä. Mutta toivottavasti pystytään vähitellen jotenkin totuttautumaan tuohon ulkomaailmaankin :)
Vierailija (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 21:20Oletteko harjoitelleet kantoliinan kanssa kotona? Joillain vauvoilla voi vaatia useamman kokeilukerran, että tottuu. Jos kotona oppisi olemaan rentona (ehkä jopa nukkumaan!) liinassa, niin ulos siirtyminen liinan sisällä ei ehkä olisi niin suuri olosuhteiden muutos, kun saisi kuitenkin olla lähellä äidin/isän turvaa. Ja kantoliinaa nimenomaan ajattelisin ennemmin kuin Manducaa, kun sinne saa vauvan vielä paremmin piiloon ja suojaan.
Maarit
Kahvittelija
20.5.2014 at 18:12Huh, tsemppiä teille! Toivotaan, että Seela pikkuhiljaa tottuu ulkosalla liikkumiseen ja paikasta toiseen siirtymiseen, helpottaisihan se kieltämättä arkea ”hiukan” :)
Mua jännittää kovasti, millaista meidän arki tulee loppukesästä olemaan – jotenkin voisin helposti kuvitella, että just tuollaista kuin teillä nyt…meidän tyttö oli vähän samanlainen vauvana kuin Seela tuntuu olevan, eikä sitä saanut moneen kuukauteen viihtymään vaunuissa millään konstilla, Manduca sentään suurimman osan ajasta kelpasi. ÄÄÄÄ oli se ääni, joka meilläkin raikui aamusta iltaan ja illasta aamuun, mutta jo tosi, tosi pitkään on vain saanut ihastella sitä, että onpas meillä myönteisesti asioihin suhtautuva ja sopeutuvainen lapsi. (Uhmakohtaukset poissulkien…)
paulahelena
20.5.2014 at 19:09jippo vihas vaunuja pienenä, trikoisessa kantoliinassa kyl viihty. vaunuissakin sitä paremmin mitä vähemmän oli vaatetta päällä. mut eipä sen kanssa alussa tosiaan paljoa kotoa poistuttu!