Kuumat pesukonekuulumiset

Kysymys, joka on pyörinyt jokaisen (ei kenenkään) huulilla: miten kävi meidän pyykkikoneen…?

Nooh. Huoltomiehen saaminen kesti harmillisen pitkään. Tiedätte kyllä: neljän hengen perhe ja viikko ilman pyykkikonetta… Auts. Ja itse asiassa suurin osa meidän käyttövaatteista oli siinä vaiheessa edelleen rekan kyydissä jossain Fugen ja Vantaan välillä. Joten tiukkaa teki.

Heh ja minä kärsin ihan naurettavan valtavista vierotusoireista: siis MITÄ mä oikein teen, kun en voi pestäkään pyykkiä? Pyykkihuolto on tavallisesti mun työrupeaman katkaisija ja ”hermot menee” -tilanteissa (mitä? minullako sellaisia? ei kai?) sopiva hermolepobreikki: äiti menee yläkertaan laittaan pyykkiä, heippa!

Tuntui ihan tyhjältä olla ilman tuollaista niin olennaista arkipäivän osasta. Mulla oli ikävä pyykkihuoltoa! Ihan pimeetä.

Nooh. Viikon odottelun jälkeen huoltomies tuli. Törmäsin häneen pihatiellä (en kirjaimellisesti) ja neuvoin, että se talo, jossa on piha täysi kaaos. Huoltomies oli kuulemma tullut tänne Joelin luo ja sanonut: ”Löysin helposti, kun vaimosi antoi niin hyvät ohjeet”. Haha.

Huoltomies oli sanonut heti ovella, että hän jo arvaa, mistä on kyse. Oli avannut koneen, kiristänyt yhden osan, ja kiitti valmista tuli.

Ja siinäpä se. Kuulemma osa, joka tässä mallissa monesti jää tehtaalla liian löysäksi.

Kun tulin puolta tuntia myöhemmin takaisin kotiin, kone oli jo iloisesti pyörimässä.

Mikä ihana hurina. Mikä ihana tunne, kun voi taas pestä pyykkiä.

Joo tää on ihan älytöntä. Minä <3 pyykit.

 

29