Huomasin keskiviikkoiltana juuri ennen nukkumaanmenoa meilin: Yleltä oli laitettu viestiä, että tulisinko seuraavana päivänä (torstaina) Yle Puheen iltapäivään keskustelemaan vanhemmuudesta sosiaalisessa mediassa.
Iiiiiik. Äääää. Ööööö. Apua. Joooo!
Ja kun Joel vielä onnistui pikajärkkäämään torstai-iltapäivänsä niin, että pääsi tavallista aikaisemmin kotiin viemään Silvaa muskariin, niin mikäs siinä – sillä aikaa, kun tirppa ja isi paukuttivat rumpua musiikkikoululla, meitsi lähti kohti Pasilaa ja sitä isoa Ylen taloa.
Jännää!
Bloggaaja oikeaoppisesti tietysti päivitti Instagraminsa Ylen Ison Pajan aulassa.
Tunnelma radiostudiossa oli yllättävänkin rento – ja sen ansiosta vastoin kaikkia ennakkokuvitelmiani en edes (kovin paljon) jännittänyt. Välillä kyllä ihan totaalitipahdin kärryiltä; toinen keskustelija, 875 grammaa -Facebook-sivun aikoinaan perustanut Tomi Takamaa, vastasi moneen kysymykseen ensin. Ja hänen vastaustaan kuunnellessani saatoin yhtä äkkiä havahtua tunteeseen, että aaaaaaa apuaaaah mikäköhän se alkuperäinen kysymys oli…? Onneksi ammattitaitoiset toimittajat havaitsivat ahdinkoni, ja he joko sujuvasti toistivat minulle kysymyksen tai sitten esittivät kokonaan uuden. Huh – kiitos!
Mutta hei olipa kiva olla mukana tuollaisessa ohjelmassa, jossa oikeasti keskusteltiin. Puheelle oli varattu riittävästi aikaa (ei mainoskatkoja), ja toimittajat ja vieraat olivat sellaisessa samanlaisessa rennossa ja hyväntuulisessa juttelumoodissa. Mukavaa kerrassaan.
Pariin kohtaan jäi kovasti päälle fiilis, että ääääh kun olisin vielä ehtinyt sanoa tähän aiheeseen tämän – esimerkiksi siitä vertaistukiasiasta olisin mielelläni jatkanut vielä Tomin kommentin jälkeen, tuli niii-iiin monta asiaa mieleen. Mutta aika kuluu ja lähetys etenee. Ehkä joku haluaa kysyä multa siitä jotain joskus toiste :)
Niin hei ja ohjelman voi siis kuunnella Yle Areenalta täältä!
Noooh, miltäs kuulosti? :)
Liisa
17.1.2014 at 10:18Ihan hyvältähän se kuulosti. Satun tuntemaan myös T. Takamaan joten oli hauska kuunnella ennestään tuttuja ääniä. Monesta asiasta myös ajattelen samalla tavalla. Esim. että mikä yksityisasia ihmisen naama muka on, että se pitäisi kokonaan piilossa pitää. Netistäkään. Kunhan vähän katsoo mitä toisista julkaisee.
Aivan loppuun en ehtinyt kuunnella kun tuli kiire lähteä asioille, mutta pitää kuunnella loppuun jossain vaiheessa.
CougarWoman
17.1.2014 at 10:20No tosi hyvältähän tuo kuulosti! Ei edes hirveästi niitä ”tota-öö-niinku” täytesanoja ;) Itseasiassa, jäin kunnioituksensekaisella hämmästyksellä miettimään, että miten pystyy suorassa lähetyksessä noin hyvin jäsentelemään järkeviä lauseita :D
(Kun siis itsellä on tapana varsinkin ”jännässä” tilanteessa joskus havahtua huomaamaan, että suu käy mutta oman pään sisällä ei ole enää mitään hajua mitä olen sanomassa ja mikä oli jutun varsinainen pointti.)
Kristaliina
17.1.2014 at 11:16Tuosta iso kiitos kuuluu varmaan niille toimittajille, jotka jotenkin onnistuivat olemaan niin rentoja ja kivoja, että sellaista apua-menen-lukkoon -jännitystä ei ollenkaan syntynyt. Siinä vähän niin kuin unohti, että puhuu suoraa lähetystä radioon :)
Ilona/Keskeneräinen (Ei varmistettu)
17.1.2014 at 10:38Aika extempore radio. ihana.
Kuulostaa oikein luontevalta. Juttu luistaa hyvin ja puhe jaksottuu mukavasti.
Hyvää viikonloppua!
Raissi
17.1.2014 at 10:46Tuo äänijuttu on kyllä jännä. Kun kuulin sinun äänen, niin se ei yhtään vastannut mielikuvaani sinun äänestä. Olen jotenkin kuvitellut sen korkeammaksi tai kirkkaammaksi ja puheen temmon selkeästi nopeammaksi. Hassua.
Vähän sama fiilis kuin joskus kun näkee radiojuontajan eka kerran vaikka tv:ssä. Yleensä ensireaktio on se, että kuvittelinpa tuonkin ihan eri näköiseksi. Monesti radiossa oma ääni kyllä kuulostaa ihan oudolta, saatika oma pärstä tv:ssä..
Eitkä sinä sitä niinkua hokenu. Se Tomi hoki kyllä paljon enempi :D
Kristaliina
17.1.2014 at 11:38Hihihi mä oon omalla kohdalla huomannut, että livenä minuun törmätessään ihmisten yleisin ensireaktio on aina, että ”apua ooksä NOIN pieni?” :D Tai jalostettuna ”oi olithan sä sanonut, että sä oot pieni, mutta että NOIN pieni?” tai jopa ”en meinannut uskaltaa tulla puhumaan, kun tuijotin vaan ja mietin, että voitko se olla sinä, kun oot noin pieni” :D :D :D Jos mulla ois joku kompleksi tuosta koostani (onneksi ei ole), niin luultavasti en uskaltaisi poistua kotiovesta :D
Mä itsekin olin vähän yllättynyt, että mun puhe ei kuulostanut niin nopealta kuin olin pelännyt. Ehkä sitä jotenkin nappasi temmon muiden keskustelijoiden puheesta ja jatkoi sillä. Onneksi. Mulla on joskus ollut taipumus alkaa turbopuhujaksi silloin, kun jännittää :)
Raissi
17.1.2014 at 11:53Turbojauhanta… Niin tuttua mullekin.
Mulla on joku ihme paskanjauhannanoireyhtymä. Siis, jos olen jossakin paikassa esim. juhlissa, jossa tunnelma on vähänkään väkinäinen ja hiljainen, niin meikäläinen rupeaa suoltamaan tekstiä. Sitä puhetta vaan tulee ja tulee, enkä saa sitä poikki millään. Ihan kamalaa välillä. Juhlien jälkeen mulla on kurkku ihan kuiva ja olen henkisesti ihan puhki, kun oli niin raskasta yrittää saada ihmiset rentoutumaan…
Joo, eihän ne raukat saa suun vuoroa, kun meikäläiseltä pukkaa tekstiä ilman pilkkuja, pisteitä ja hengenvetoja. Huoh.
Niin, ja kaikenlisäksi mulla yleensä tulee morkkis sen jälkeen, kun alan muistelemaan mitä olen puhunut… Se on sellaista, ajatukset tulevat sanoina ulos, enkä voi sille mitään- juttua.
Tyyliin näin:
”Sulla on kyllä tosi kiva tuo mekko mullaki oli tuollainen melkein samanlainen mutta siitä ratkes sauma kun olen vähän lihonut sen hankinnan jälkeen ihania tarjoiluja täällä mulla on yks resepti joka on kans tosi hyvä ulkona on muuten ihan sikapaskailma tukkaki lässähti matkalla onpa tuolla ruma koira minä vähän pelkään koiria…”
Katie
17.1.2014 at 17:25Menee lounas väärään kurkkuun, kun nauran noille sun jutuille, Raissi! Meilläpäin Karjalassa tuo on kuule ihan normaalia suunpieksäntää. :D
Mäkin kuuntelin jutun Areenalta, ja asiaa puhuitte, Krista. Musta oli kivasti sanottu, että yrität blogijutuissasi arvostaa lasta. Jeps, minä myös, vaikken olisi osannut sitä noin nasevasti ilmaista.
Mä taas olin kuvitellut Kristan äänen ehkä matalammaksi ja käheämmäksi! :)
Miitu (Ei varmistettu)
17.1.2014 at 11:12Tulin kuulolle kesken keskustelun irtaannuttuani töistä, ja meni aika pitkään, ennen kuin nimesi sanottiin uudestaan. Siitä huolimatta arvasin lähes heti kuka siellä on äänessä – outoa :) Pitää yrittää jossain välissä ehtiä kuunnella alkupuoliskokin.
Kristaliina
17.1.2014 at 11:17Ooo, tosi jännä että arvasit pelkän äänen perusteella! Niin ja ehkä juttujenkin :)
Maar (Ei varmistettu)
18.1.2014 at 15:30Mä myös arvasin ku sanoit jotenkin niin et teidän perheessä lapselle on tavallista/normaalia se, että isällä on pitkät hiukset ja äiti bloggaa. :) Kiva oli kuulla ”tuttua” yllättäin radiossa. Pitää kuunnella juttu alusta asti areenasta. Ja yllätyin myös äänestä. Ps. Paras blogi sulla! Oon alusta asti lukenut ihan kaikki jutut, ja nyt vasta kommentoin. T. Silvaa pikkuisen nuoremman tytön äiti.
Marski (Ei varmistettu)
17.1.2014 at 11:29Apua, ihan eri ääni kuin olin kuvitellut :D Toi on kyllä jännä juttu. Todella kiva haastattelu!
mmiinnttttuu (Ei varmistettu)
17.1.2014 at 12:17Olit iihana! Ja en ollu kyl yhtään ajatellu et sä kuulostat siltä kun kuulostat! En ehtiny kuuntelee ku ihan pätkän vaan, pitää illalla kuunnella :)
LauraEm.
17.1.2014 at 12:47Mäkin oon yllättynyt! Ehkä juttujen perusteella on saanut kuvan, että ihminen ja ääni on ”sama”, sellanen riehakas ja poukkoileva ja just kans puhuu nopeesti ja korkeelta :D ja sit puheääni onkin tosi rauhallinen ja ”asiallinen”, ainakin alkupätkän perusteella parempi kun toimittajankin.
Mut toisaalta kun on omaa puhetta johonkin nauhotettu, niin yleensä tilanne on aina ollu ees vähän jännittävä eikä tietty puhu samalla tavalla kun muuten vaan jutellessa, niin oon kuulostanu ihan kauheelta monotoniselta hautajaispuhujalta. Eli vaikka jonkinlaisen kuvan äänestä saa, niin ei (omalta kohdalta toivottavasti :D) se ihan aina täsmää siihen ”oikeeseen” puheääneen.
Kristaliina
17.1.2014 at 14:57Mä itse etukäteen pelkäsin, että jännittäessä puhun liian nopeasti ja poukkoilevasti, ja kun sitten kuuntelin itseäni, oma ensireaktio oli että jee, onneksi en häseltänyt liikaa :) Ehkä mä sitten vaan skarppasin liikaakin – apua toivottavasti en kuulostanut hautajaispuhujalta :D
Mutta ehkä sitä tiedostamatta ottaa erilaisia rooleja puhuessaan; esimerkiksi jos töissä esiintyy jossain ”asiantuntijaroolissa”, sitä varmasti puhuu aika eri tavalla kuin omille kavereilleen. Ja silti on ihan yhtä oma itsensä molemmissa tilanteissa tavallaan :) Vähän niin kuin kirjoittaisi kahta erilaista tekstiä: pohdiskelevaa asiatekstiä tai vapaamuotoista meiliä kaverille… Tai jotain :)
Elinabeth
17.1.2014 at 13:13Kaunis ääni! Mä en tiennyt, että mulla on tällasia ennakko-oletuksia edes olemassa, kun en ole koskaan tietoisesti miettinyt, miltä sun ääni kuulostaa, mutta mäkin yllätyin! Tietysti sitä antaa jonkin äänen lukissaan tekstiä (”kirjoittajan ääni”)…Odotin, kuten edelliset ovat jo maininneet, nopeampitempoista ja jotenkin räväkämpää puhetyyliä. Jos olisin ensin kuullut äänesi (ennen blogia), voisin väittää aika sinua erilaiseksi, jotenkin levolliseksi ja toooosi rauhalliseksi. Hassua. :) Vaikka toisaalta, eihän kuvien ja tekstin perusteella voi sanoa, oletko rauhallinen vai reippaan räväkkä, mutta jotenkin kaikki sun lempivärit ja kirjoitustyyli antaisivat sellaisen kuvan :)
Mutta nyt kun sun äänen tietää, niin tekstejäsi lukiessa sä puhut ne sun omalla äänelläsi, etkä enää kimeällä pirtsakalla äänellä. Mutta ehkä kuitenkin vähän nopeammin kuin mitä radiossa ;D
P.S. Oletko luonteeltasi yhtä rauhallinen kuin haastattelu antaa olettaa? :)
Kristaliina
17.1.2014 at 14:49Tää on kyllä tosi jännä juttu, miten äänen perusteella syntyy mielikuvaa! Täytyy ihan itse kuunnella itseään uudestaan (kunhan Silva herää päikkäreillä), että olinko tosiaan niiii-iiiin rauhallinen :) Jos olin, niin hyväminä! :)
Mä en kyllä usko, että kukaan mut tunteva kutsuisi mua rauhalliseksi :D Vai kutsuisiko? Sanokaa te, jotka tunnette! (jos ootte kuulolla) Se on kyllä totta, että viimeisen viiden vuoden aikana olen rauhoittunut aivan hurjasti, varmasti perhe-elämän ja tasaisen ihmissuhteen myötä (mä ajattelen, että Joelin rauhallinen elämänasenne on muhun jossain määrin ”tarttunut”). Oma minäkuva on silti ehdottomasti enemmän häslääjää kuin tyyni – toisaalta esim. työroolissa ja opiskeluissa olen varmasti ollut hyvinkin täsmällinen tyyppi. Luullakseni :)
Mutta siis joo jännä: mä itse ajattelen, että tämän blogin tyyli ja teksti ja kaikki on niin paljon minua kuin ikinä olla ja voi. Ja silti myös siinä radiossa puhuessani tunsin olevani ihan oma itseni. Hassua. Ehkä sitä jotenkin eri tilanteissa on erilainen, vaikka sama ihminen onkin – en tiedä :D
MariaH (Ei varmistettu)
17.1.2014 at 15:29Mä kuvittelin sun äänen ihan erilaiseksi ;D Hyvältä kyllä kuulosti, vaikka en ihan loppuun asti kerennyt kuuntelemaan. Puhuit luentevasti ja selkeesti mun mielestä :) Tee hei joskus joku videopostaus blogiin? :)
Miitu (Ei varmistettu)
17.1.2014 at 16:47Tässähän on kahdenkin eri haasteen mahdollisuus: ”Tunnista blogisti äänen perusteella” tai ”Blogisti, tunnista kommentoijasi äänen perusteella” :D
Deleng (Ei varmistettu)
17.1.2014 at 17:21Pelkäsin eka etten pääse kuuntelemaan, kun yleareena ei toimi ulkomailla, mutta huomasin hetken päästä, että lähetyksen pysty lataamaan mp3-muodossa puhelimeen, jipii!
Kuulostit jotenkin nuoremmalta, kuin kuvittelin. Ehkä sitä tässä blogissa kuvittelee sut just äiti-hahmoks ja sen takia jotenkin vanhemmaksi kuin ootkaan :) ei kuitenkaan mikskään fossiiliks, haha. Komppaan kans et joku video-postaus teidän perheestä olis söpö. Kiinnostais kuulla Silvan ääni ja sanomat varsinkin :)
Katie
17.1.2014 at 17:42Kyllähän Areena noin ylipäätään ulkomailla toimii, mutta jotkin ohjelmat on rajattu pois – kai lähinnä ulkomaiset tv-sarjat sun muut, joitten pelätään joutuvan piraattien käsiin.
Nannannaa
17.1.2014 at 17:30Pääsin vihdoin kuuntelemaan, ja hyvältä kuulosti! :) Mä en oo koskaan osannut ajatella edes, että millainen ääni sulla olis, mutta nyt oli ihanaa saada sulle ääni. :) Nyt sitä tosiaan varmaan kuvittelee sun äänen aina, kun lukee sun kirjoituksia. :D
Kristaliina
17.1.2014 at 17:44Tsihihi mä nyt itsekin kuuntelin ”sillä korvalla” ja joo, kyllä se ihan-ihan mun ääni on :) Hih ei voi syyttää jännitystä tai mitään muutakaan, vaan on pakko myöntää: tuolta mä vaan kuulostan, ei voi mitään :D
Melina G
17.1.2014 at 20:31Me ollaan Krista treffattu livenä pari kertaa facebookin vaihtotreffien tiimoilta, eikä mulle ole jäänyt mieleen sellaista fiilistä, että ”ihan eriltä se nyt näyttää tai kuulostaa”. Että ihan sellaiselta vaikutit kuin olisi voinut olettaakin. Sen sijaan tuossa radiohaastattelussa, josta puuttuvat eleet ja ilmeet ja johon vähän skarppaa omaa puhetta, kuulostit ehkä hiukan eriltä. Siis ääni oli ihan sama, mutta puhetyyli vähän erilainen. Ja niin sen tietenkin pitää ollakin.
Kristaliina
17.1.2014 at 21:49Tsihihi niin joo eka kerralla, kun me treffattiin, niin mähän menin selittämään jotain jollekin ihan väärälle äidille… :D :D :D
Melina G
17.1.2014 at 22:25No niin: häslä mikä häslä. :D :D:D
Mammara
17.1.2014 at 20:35Kuuntelin juuri areenasta! Kuulostit asialliselta! :) Ja hyvä radioääni! Ja hyvin hei sanottu se pointti, että lapset kasvaa siihen perheeseen ja siihen elämään, mihin kasvavat, ja pitävät sitä normaalina.
SuperAurinkoinen (Ei varmistettu)
17.1.2014 at 22:25Oih! Minäkin ajattelin äänesi jotenkin syvemmäksi ja mausteisemmaksi! :D (Mitä lie tarkoittaakaan!) Mutta siis jotenkin aivan erilaiseksi! :) Mutta hyvältä kuullosti! :D Toki sitä tarvisi varmaan huolestua, jos olisit kuulostanut aivan samanlaiselta kuin mitä kirjoitettu muoto on.. :)
Ede@
18.1.2014 at 10:40Moikka!
Täälläkin pystyin kuunnella tuon haastattelun jee:).
Oli mukava saada sulle ääni ja hyvältä kuulosti
ja kivaa keskustelua:).
Pitääkin lukea tuo keskoskirja myös.
Terkkuja Hollannista ja hyviä vointeja<3.
Ede@
EWE
18.1.2014 at 23:38Kuuntelin hetki sitten ton sun radiohaastattelun ja join samalla lasin punaviiniä :) Täälläkin jouduttiin kuuntelemaan ohjelma Areenasta, vaikka normaalisti Yle Puhe on melkein aina päällä arkisin. Pojan päikkärit osui samaan aikaan haastattelun kanssa, niin missasin suoran lähetyksen.
Mutta hyvä oli keskustelu ja mukavaa oli kuulla ääntäsi pidempään. Hyviä ajatuksia myös sulla. Tykkäsin :)
Jestanpoo (Ei varmistettu)
19.1.2014 at 15:28Olin aika hämmästynyt, että ton kuulonen on puutalobaby. Jotenki sitä ei oo ajatellu, että miltä kuulostaa vaikka onki kaks vuotta lukenut tätä blogia :) oli hyvä ja asiallinen esiintyminen ja juurikin se, että lapsi varmaan arvostaa itsekin sitä, että äiti on dokumentoinu yhteistä aikaa. Ainakin mie voisin kuvitella niin.