Onko sinun kodissasi keuhkosyöpäriski?

Tiedottava kaupallinen yhteistyö: Säteilyturvakeskus STUK

Kuulin sisäilman radonista ensimmäistä kertaa joskus tämän blogin alkuaikoina – joku kommenteissa siitä kysyi: ”Oletteko mittauttaneet kodin radonpitoisuuden?” Anteeksi minkä? Googlasin nopeasti asiaa ja… …aaaaargh. Kiitos vaan tiedosta, mutta… ….aaargh!

Ei pysty ei kykene – taas yksi syy olla huolissaan…?

Tein niin kuin moni varmasti tekee: suljin asian pois mielestä. Niks naks en ajattele.

Kerran googlattu asia ei kuitenkaan onnistunut jäämään ajatuksistani kokonaan pois: Säteilyturvakeskuksen mukaan sisäilman radon aiheuttaa 300 keuhkosyöpää vuodessa. Sitä ei voi haistaa eikä aistia, vaan pitoisuus selviää vain mittaamalla.

Jos kieltäydyn ajattelemasta asiaa, altistanko lapseni jollekin ihan kamalalle…?

Mikä ihmeen radon? Säteily? Mun maallikkoaivoissa vaarallinen säteily tarkoittaa jotain Tšernobylin onnettomuuden tyylistä poksahdusta jossain. Mutta Säteilyturvakeskuksen mukaan noin puolet suomalaisen saamasta säteilyannoksesta on peräisin sisäilman radonista. Kotien ja työpaikkojen alta, maaperästä.

No niin, no niin. Onko tämä nyt taas jotain somehysteriahuuhaata? Valitettavasti ei.

Radonia syntyy koko ajan maan alla olevasta kiviaineksesta. Se on kaasu, joka pääsee liikkumaan helposti maaperän huokosissa ja kallioperän raoissa. Ilmassa olevat radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengityksen mukana keuhkoihin. Radon-kaasu itsesssään poistuu pääosin uloshengityksen mukana, mutta radonin kiinteät hajoamistuotteet kiinnittyvät keuhkojen sisäpintaan, missä ne lähettävät säteilyä. Keuhkojen saama säteilyannos lisää keuhkosyöpäriskiä.

Mitä kauemmin ja mitä suuremmassa radonpitoisuudessa oleskelee, sitä suurempi riski on saada keuhkosyöpä. Omasta kodista siis. Uhhuh.

Radon ei nykytiedon mukaan aiheuta muita terveyshaittoja kuin keuhkosyöpää. Se ei aiheuta allergisia reaktioita, huimausta, väsymystä eikä muita senkaltaisia tuntemuksia.

Minulle itselleni ajatus on aika kauhistuttava. Rehellisesti sanoen. Mä laitan lapset turvaistuimeen autossa, kypärän päähän pyöräillessä. Portaiden yläpäässä on portti (edelleen käytössä öisin) ja taaperoaikaan pistorasioissa oli tulpat. Mutta mitä jos meidän kotona on jotain näkymätöntä, joka aiheuttaa keuhkosyöpää?

Samanaikaisesti olen myös jo aika kyllästynyt nykyajan ”kaikki on myrkyllistä” -tyyppisiin lietsonta-some-aaltoihin, joissa lähteet ovat joskus milloin missäkin. Siinä myllerryksessä täytyy pitää pää aika kylmänä ja lähdekritiikkitutka päällä, kun joku pelkää kännykän säteilyä ja toinen mikroaaltouunia. Että mikä on oikeasti totta (ja olennaista) ja mikä ei.

Siksi haluan nyt painottaa, että kaikki tämän postauksen asia on peräisin Säteilyturvakeskukselta (STUK), joka on säteily- ja ydinturvallisuutta valvova viranomainen. Kaikki tämän kirjoituksen asiat ovat heidän tarkistamiaan; he haluavat tiedottavalla kampanjallaan tavoittaa erityisesti tavalliset lapsiperheet – ja niitähän me täällä enimmäkseen ollaan. Tarkoitus ei ole säikytellä eikä nostaa some-kauhua, vaan jakaa meille tietoa aiheesta, josta meidän kaikkien kannattaa tietää.

Asiallisen faktatiedon pohjalta on sitten mahdollisuus itse tehdä päätöksiä oman kodin asumisturvallisuudesta, sen tutkimisesta ja parantamisesta.

Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat korkeampia kuin useimmissa muissa maissa. Syyt löytyvät geologiasta, rakennustekniikasta ja ilmastosta. Radonpitoisuuden kannalta suurimpia riskialueita ovat ainakin Lahden seutu, Itä-Uusimaa ja Kymenlaakso ja Pirkanmaa. Pienimmät riskit ovat Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Lapissa.

Riskipaikkoja ovat hyvin ilmaa läpäisevät sora- ja hiekkaharjut. Pahimpia alueita ovat kohomuotoiset jyrkkärinteiset soraharjut, kuten Pispalanharju Tampereella ja jotkut Salpausselän alueet.

Asunnoissa kannattaa aina pyrkiä mahdollisimman pieneen sisäilman radonpitoisuuteen. Mitattujen asuntojen perusteella Säteilyturvakeskus on arvioinut, että Suomessa on noin 220 000 asuntoa, joissa radonpitoisuus on suurempi kuin 200 Bq/m3, joka on uusille asunnoille määritetty enimmäisarvo. Korkeimpia radonpitoisuudet ovat tavallisesti 1970-90 -luvuilla rakennetuissa taloissa. Uusissa taloissa, joissa radonturvallisuuteen on kiinnitetty huomiota jo rakennusvaiheessa, pitoisuudet ovat yleensä pienempiä.

Paljon lisätietoja löytyy Säteilyturvakeskuksen sivuilta, joihin kannattaa tutustua.

Meidän puutalomme sijaitsee kalliolla. Siinä on kellarissa maalattia, korkea kivijalka ja perinteinen rossipohja, joka tuulettuu (lue: tuulee) vähän joka raosta. Meidän postinumeroalueellamme mitattuja koteja on (vain) 37 kpl, ja jos noita prosentteja oikein luen, yhdessä niistä on löytynyt vanhoille taloille asetetun enimmäismäärän (400 Bq/m3) ylitys. Neljässä on ylittynyt tuo 200 Bq/m3:n arvo.

Usealla alueella Helsingissä yli 10 % mitatuista asunnoista on löytynyt enimmäisarvojen ylityksiä. Näitä alueita ovat olleet Suurmetsä, Tammisalo, Jollas, Vartioharju ja Mellunmäki. Enimmäisarvojen ylityksiä on löytynyt myös mm. Pihlajamäestä, Malmilta, Puotilasta ja Kuusisaari/Lehtisaaresta ja monesta muusta kaupunginosasta – ja tässä katsoin siis vain Helsinkiä.

Mutta säteilymäärä on siis ihan talokohtainen, eli oman kodin tiedon saa selville vain ja ainoastaan mittaamalla.

Mä yritän itse ajatella niin, että vaikka tieto lisää tuskaa, tästä ei kannata kuitenkaan mitenkään panikoitua. Silti nyt tämän kaiken Säteilyturvakeskukselta saamani tiedon perusteella suosittelen vakavasti ihan jokaiselle, että:

1. Tsekkaat, millaisella alueella oma koti sijaitsee; nuo postinumerottaiset mittaustilastot näkee Säteilyturvakeskuksen sivulta täältä ja Suomen radon-kartan puolestaan täältä.

2. Harkitset vakavasti mittauksen teettämistä kotona – se on helppoa, eikä se ole kovin kallistakaan (muutamia kymppejä per purkki). Ja se on ainoa tapa saada tietoa siitä, altistuuko oma perhe keuhkosyöpää aiheuttavalle säteilylle. Säteilyturvakeskuksen hyväksymät radon-mittausten tekijät löytyvät täältä.

3. Tarvittaessa radon-remontti. Korkeiden radonpitoisuuksien löytyminen ei tarkoita talolle purkutuomiota, vaan remontilla sisäilman radonpitoisuutta saadaan pienennettyä. Keskimääräiseksi korjauksen kustannukseksi suomalaisissa pientaloissa on arvioitu 2300 euroa asuntoa kohti.

Itse kaivoin nyt tuon mielessä kummitelleen asian itsestäni ulos ja päätin: nyt me mitataan meidän talon sisäilman radonpitoisuus. Paras mittausaika on just nyt alkanut. Radonpitoisuuden mittausaika on marraskuun alun ja huhtikuun lopun välillä, ja mittaus kestää kaksi kuukautta.

Meidän mittauspurkit otin nyt sitten käyttöön eilen eli 8.11. Kääk. Tammikuussa purkit lähtevät tutkittavaksi. Myönnän, että mua hirvittää. Aika paljonkin.

Syy sille, miksi tätä emme tehneet jo aikaisemmin, oli just se pelko. Mitä jos sieltä löytyisikin jotain kamalaa? Mitä tapahtuisi esimerkiksi talon arvolle? Pitäisikö muuttaa?

Ja sitten se toinen puoli: mitä jos me jätetään talo mittaamatta ja sitä radonia onkin liikaa – ja sen meidän mittaamattomuuden takia meidän lapset saavat radonsäteilyä keuhkoihinsa ja sairastuvat lopulta keuhkosyöpään? Vaan siksi, että me ei mitattu sitä talon arvonlaskupelon (tai jonkun muun aikaansaamattomuuden) takia.

Lasten terveys vai talon arvo? Totta kai lasten terveys! Ja aikuisten tietysti myös! Mutta silti tämä on ollut asia, jota en pitkään halunnut edes ajatella.

Nyt vasta tuo Säteilyturvakeskuksen materiaali toi vähän helpotusta. Siellä sanotaan, että jos radonia sisäilmasta löytyisikin liikaa, asian korjaus on kuitenkin mahdollista. Ja sitten ainakin tietää ja voi reagoida sen mukaisesti. Ja jos radonia ei löydy, ehkä se voi olla positiivinen juttu paitsi tiedon kannalta, myös asunnon arvon kannalta.

Enpä olekaan muuten nähnyt koskaan asuntoilmoituksessa merkintöjä ”radonmittaus tehty”, vaikka senhän pitäisi olla aika olennainen asia!

Jännä, että tästä ei puhuta enempää!

Onko teillä tehty radonmittaus, ja mikä sen tulos oli? Oletko aiemmin kuullut tästä aiheesta vai tuliko tässä kokonaan uutta tietoa? Mitä ajatuksia tämä herättää?

Jos haluat kysyä jotain aiheesta, Säteilyturvakeskuksen asiantuntijat vastaavat mielellään kysymyksiin tämän postauksen kommenteissa!

Tämä on Säteilyturvakeskuksen kanssa yhteistyössä tehty tiedottava kampanja, jonka tarkoitus on lisätä suomalaisten perheiden tietoisuutta sisäilman radonista. STUK:in erityisesti lapsiperheelle suunnattua radon-tietoa löytyy täältä.