Rennosti rakenneultraan

Uskomatonta, miten erilainen fiilis meillä olikaan tänään rakenneultraan kävellessä – verrattuna siis aikasempiin ultriin tässä raskaudessa, kun koko ultrauspöytä on vapissut minun jännitystärinääni ja helpotusitkunikotteluani.

Nyt lyllerrettiin (henkisesti) kevein askelin läpi Koffin puiston ja pitkin aurinkoista Bulevardia. Suurin harmi oli se, että oli hullun liukasta ja äidiltä lainaamani nastat unohtuivat autoon. Ai niin se rakenneultra? Nääh, ei tunnu missään!

Vielä vuodenvaihteessa en olisi oikeasti uskonut, että voisin olla rakenneultraan astellessa näin… huoleton.

(heh edes yhdessä osa-alueessa elämässä)

Rento mielenmaisema oli varmasti usean tekijän kokonaissumma. Ainakin kolmen.

Ensinnäkin tammikuun alussa yksityisellä teetetty laaja NIPT-kromosomitutkimus, jossa ei löytynyt mitään poikkeavuuksia. Se ei tietenkään takaa sitä, etteikö rakenneultrassa olisi voinut löytyä jotain. Mutta jotenkin se jo rauhoitti mieltä, kun tiesi, että tosi tosi moni asia vauvalla kuitenkin on kunnossa.

Toiseksi vauvan liikkeet. Ne ovat edelleen vaimeita ja sivuilla. Aivan yksittäisiä potkaisujakin, mutta enimmäkseen kuitenkin sellaista muljuamista ja kuplintaa. Mutta ne liikkeet ovat ihan päivittäisiä. Ja kuitenkin sen verran selviä, että uskallan sanoa, että se ei ole pelkää ruoansulatusta, ha.

Ja kolmanneksi sitten se hätäriostettu kotidoppleri. Ai hitsi että olen kyllä tyytyväinen, että me ostettiin se! Käyttökertoja on toki ollut varmaan alle kymmenen, että heh eipäs lasketa yhden käyttökerran hintaa… Mutta kun on saanut sellaisella heikolla epäilyksen hetkellä niin helpon vahvistuksen pumputtavasta sydämestä, niin onhan se ollut ihan valtava helpotus.

Tuoreimman kerran muuten kuuntelin sydänäänet tänään, juuri ennen kuin lähdimme sinne rakenneultraan. Ja siellähän se pumputti!

Totta kai samanaikaisesti myös tiedostin, että sieltä rakenneultrasta voi tulla myös ikäviä yllätyksiä.

Mutta hei – ei tullut! Kaikki oli ihan erinomaisen hyvin!

Meillä kasvaa siellä oikein keskimittojen beibi, kaikki mitat juuri niissä lukemissa kuin kuuluukin olla. Painoa on pian jo puoli kiloa, kohta siis voi kai käyttää jo sitä klassista ”voipaketin painoinen” -sanaparia. Heh, mulla ei ole mitään käsitystä, mitä voipaketit oikeasti painavat. Miksiköhän muuten vauvat mitataan just voipaketeissa…?

Ja se istukka! Sehän oli just niin kuin mä (ja te) arvasin: siinä edessä. Siitä siis se liikkeiden vaimeus tosiaan johtui – myös siitä, että ainakin nyt vauva viihtyi ikään kuin selkä ulos päin ja liikkeet kohdistuivat enemmän minun sisuskaluihini päin.

Istukka ei kuitenkaan ollut siellä kohdunkaulan suun lähellä (eli ei ollut etinen istukka), vaan ihan hyvällä paikalla kohdun etuseinässä.

Hyviä uutisia oli vauvan kasvun ja rakenteiden lisäksi myös siellä kohdunkaulan osastolla. Ainakin tämän ultran mukaan (se ei kuulemma ole yhtä tarkka kuin sisätutkimus) mun supistukset eivät olleet vielä tehneet tuhojaan kohdunkaulaan. Eli ei mitään akuuttia huolta vielä makuullejoutumisen kanssa, tässä sitä vielä (varovasti) porskutellaan.

21+4 siis tänään.

Ja vauvalla kaikki kunnossa!

98