Vastoin kaikkia keväisiä kuvitelmiamme mehän päästiin tänä kesänä ihan täysipainoiselle biitsilomalle!
Mittari on parissakymmenessä jo herätessä (okei mä nukun pitkään), uikkarit voi puhea heti yöpaidan jälkeen. Biitsikassi seisoo jo edellisistä päivistä valmiiksi pakattuna, siihen lisätään tuoreet vedet vesipulloihin ja äidille kylmä kahvi.
Aurinkorasvaa tarvitaan. UV-puvut unohtuivat kotiin, onneksi sentään hatut on mukana!
Meidän ”rantahotelli” sijaitsee aivan rannalla, merinäköala! (järvi) Lähimmälle uimapaikalle on pieni kävely rauhallista pikkukatua pitkin. Näin voisi lukea jossain aurinkomatkojen lomaoppaassa.
Rannalla kirmaillaan lounaaseen asti. Kaivetaan linnoja, vallihautoja, taloja, vankilakin on. Lapset pulikoivat norppina vedessä, minäkin pulautan ulos talviturkin. En kilju, mutta hiljaa inisen korkeita ääniä niin kuin pieni eläin.
Virkistää.
Tuntikausien polskinnan jälkeen tulee lounas ja siesta. Usein aikuisetkin sujahtavat viileisiin lakanoihin, tai sitten jäävät ulos varjoon lukemaan kirjaa.
Mitäs illalla tehtäisiin? Mentäisiinkös uimaan?
Ja sitten taas kirmataan ja polskitaan. Ulkona voi juosta pikkumekkosissa myöhään yöhön.
Meidän rantaloma löytyi ihan yllättäen Sotkamosta! Ei ehkä saatu Kreikkaa tai Espanjaa (no ei me niissä muutenkaan kesällä käytäisi) eikä sitä hartaasti unelmoitua Pärnua tälle kesälle. Mutta Sotkamo saatiin! Ja se on juuri sitä, mitä me just nyt halutaan. Ei mitään muuta.
Huomenna uusiksi. Ja ylihuomenna.
36
A
23.6.2020 at 13:57Ihanaa kesää! Kainuusta löytyy mun lempibiitsi (se on yksi pieni lampi, jossa pohjassa lähteet tuovat viileää raikasta vettä, ihanan virkistävä juuri niinä hetkinä, kun sinne ajettiin lapsena ilmastoimattomalla autolla hiekkaharjujen välistä pölisevää metsätietä ohi törmäpääskyjen ja männynkävyt tuoksuivat auringonpaahteessa, ah, se pölisevä hiukka ja männynkävyt on mun kesätuoksu). Siellä olen viimeksi käynyt joskus 15 vuotta sitten (eikä sinne tosiaankaan helposti pääse, kotikotoakin oli sitten 15km matka), mutta se on se ”mun ranta”, aina ja ikuisesti. Mutta sitten näistä virallisista rannoista Hiukan ranta on kiva!
—
Täällä etelässä on niin harvinaista, että meri on about +20 astetta (tai yli) ja ei ole vielä sinilevää. Niinpä mun lähinnä uima-altaissa pulikoinut (stadika-love foreva!) lapsonen on päässyt uimaan mereen jo kahteen otteeseen viikon sisään (huomenna taas, jos vaan pysyy levät pois). Biitsielämä ei oo mun juttu, mutta varjossa menettelee ja lapsen riemu on niin mahtavaa (melkein, melkein tekisi mieli itsekin kokeilla uimista, mutta ihan oikeasti en tykkää merivedestä). Ja kyllähän me sinne stadikallekin mennään, kunhan vaan lasten allas nyt avautuisi remontistaan.