Siitä on nyt noin 4,5 vuotta, kun mä oon viimeksi ollut raskaana. Ja viimeisestä raskauspahoinvointiajasta on siis 4 vuotta 10 kuukautta.
Tuolloin alkuraskauteni aikaan meidän Silva-taapero oli vähän alle 1,5-vuotias ja meillä raikasi Ipanapa Räp. Kas näin.
Tirppa räppäsi mukana antaumuksella Sini Sabotagen mukana näin:
”Gäääälä-gälä-gälä gälä-gälä-gälä gälä-gälä-gälä, gäääälä-gälä-gälä gälä-gälä-gälä gälä-gälä-gälä!”
No. Se oli siis alkuraskaus. Ja pahoinvointi.
Myöhemmin Seela-vauvan jo synnyttyä mä totesin, että en voi enää yhtään kuunnella tuota levyä. Heti tulee takaumat siihen kamalaan olotilaan. Nostin levyn ”talteen” jonnekin kirjahyllyn ylähyllylle.
Vähän aikaa sitten se sitten sieltä taas löytyi.
Ja heti, kun levy alkoi pyöriä… UHHUH. Mitä ihmettä?
”Tää on robottien siivouspäivä,
eli tosi tosi tylsä päivä.
Joskus on vaan pakko siivota
Multi-Mikon pakko siivota
Vähänkö tylsää.
(yöks)
”Mul on unissani luurankomarssi
jokaöinen kaikuva puutalon valssi.”
(yök-yök-yökkkk)
”Merirosvot laulaa laulaa laulaa laulaa laulaa,
Ne tahtoo laulaa laulaa laulaa laulaa.”
(YÖKKKKK!!!!)
Tämä on ihan kummallista. Miten VOI tulla näin karsea raskaspahoinvointiolo pelkästään noista biiseistä, joita silloin täällä kuunneltiin…? Onko kenelläkään muilla ollut tällaisia takaumia? Niin kummallista :D
Tämä sen sijaan on loistava edelleen:
(vaikka sekin yökkäyttää)
Ahhhahahah, tää on niin hyvä.
14
Jenni
20.7.2018 at 15:47Mulle tulee raskauspahoinvointiolo Jukka Pojan Silkkii-laulusta :) Lapsi on jo kuusi vuotta, ja silti edelleen sama vaikutus!
krista
20.7.2018 at 16:14Hihi, meillä siis sama vaiva :D Jotenkin ymmärtäisin paremmin takaumat hajuista tai mausta, mutta ihan hassua että musiikkikin voi tehdä tätä :) Ja hei meillä molemmilla vielä suomalainen musiikki!
Miitu
20.7.2018 at 16:01Anopille tulee tietystä farkusta yhä näin 40 vuotta myöhemmin. Vaatefilosofia uskoakseni samantapainen kuin sulla, mutta oli joutunut laittamaan jonkun vaatteen / joitain vaatteita pois, kun ei vaan pystynyt enää käyttämään. Mulla mielleyhtymät selkeämmin tiettyihin ruokiin, joita ei vain enää kykene. Tarkemmin ehkä tiettyjä mausteita, kun esimerkiksi useimmin ulos samaa reittiä tullutta puuroa pystyy kyllä syömään.
krista
20.7.2018 at 20:26Jännä, että vaatteetkin voi sen vaikuttaa – ja tosiaan noin pitkään myöhemmin, vau! Varmaan se muistojälki on ikuinen. Eli mä en varmaan sit 40 vuoden päästäkään pysty kuuntelemaan Ipanapa Räppiä :D
–
Mulla oli joskus ällötys omenoiden hajuun; sellaisten maahan tipahdelleiden syksyn omenoiden. Tämä tuli siitä, kun eka kertaa olin raskaana just siihen aikaan, kun omenat oli kypsiä. Mutta se meni kyllä parissa vuodessa ohi! Onneksi :) Muuten ois aika hankalaa tässä omena-alueella :) Ehkä siksi siitä ehdollistuikin pois, kun se oli kuitenkin sitten jokavuotinen haju.
L
20.7.2018 at 17:00Mulla tulee raskauspahoinvointiolo mekosta, jonka ostin samana päivänä kun raskauspahoinvointi alkoi. Ja näköjään pelkästä mekon ajattelusta, mekko oli pakko laittaa pois jo aikoja sitten. Tuosta nyt siis jo yli 3 vuotta :D
krista
20.7.2018 at 20:38Auts! Ja hihitys tuolle, että tuli vielä mekon ajatuksestakin :D Mullakin muuten tulee yökkö olo tässä postauksessa, kun ajattelen noita biisejä, vaikka ne ei tällä hetkellä soikaan meillä :D
Satu
20.7.2018 at 17:09Voi ei 😬🙈 Mun oli aikoinaan lopulta pakko laittaa pois vaatteita, mitä käytin alkuraskauden pahoinvoinnin aikaan. En pystynyt edes katsomaan niitä, kun tuli paha olo!
krista
20.7.2018 at 21:46Hei useampia vaatteista pahoinvoivia jo täällä! Tää on tosi hassua, voi ihmiset aivot, miten mahtavat olettekaan! Mikäköhän tehtävä evoluutiossa tälläkin on ollut :D
Maitoviiksi
20.7.2018 at 18:08Mulle tulee oksennusolo, jos hiukseni tai edes yksi hius kulkeutuu lähelle suutani. Tämä on näppärä ominaisuus tuulisena päivänä ja pitkähiuksisena. Raskauspahoinvointi oli pahimmillaan tuulisena syksynä ja työmatkat olivat aika tuskallisia.
krista
20.7.2018 at 21:48Oho, tämä(kin) on erikoinen! Siis se alkoi sulla raskaana? Joo pitkähiuksisena vaikka merellä ois aika mielenkiintoista, auts!
Maitoviiksi
21.7.2018 at 16:19Tämä tosiaan ilmaantui raskausaikana. Ennen sitä on hiukset voineet leijailla vaikka kuinka ja vaikka niitä olisi tuntunut suussakin, niin ei hätää. Mutta edelleen se tunne hiuksen hipaisustakin suuni alueella saa kuvotuksen aikaan (ja ilmeisesti myös ajatuskin tästä järkyttävästä asiasta).
Taija E
20.7.2018 at 20:53Mulla tulee yhdestä telkkariohjelmasta. Katsoin sitä tokan raskauden aikana aina alkuillasta, kun mies lähti esikoisen kanssa milloin mihinkin, jotta saan levätä työpäivän jälkeen oksettavaa oloa pois. En ole koskaan edes sanonut tästä kenellekään, kun olen ajatellut tämän olevan niin hullua :)
krista
20.7.2018 at 21:52Hahaa meitä on muitakin takautumansaajia täällä :D Mutta sä oot täällä nyt eka telkkariohjelmapahoinvoiva! Mutta se on varmaan ihan samantyyppinen takauma kuin mulla ja ylhäällä Jennillä tämä musiikkipahoinvointi. Hauskaa! Mikä telkkariohjelma se muuten on?
Eepu
21.7.2018 at 08:09Minä jouduin olemaan sairaslomalla esikoisen odottaessa jatkuvasta pahoinvoinnista. Makasin koomassa sohvalla ja tuijotin sitä espanjankielistä Serranon perhettä, josta en edes pitänyt. Vieläkin tulee huono olo ohjelman tunnusmusiikista ja jopa espanjan kielen kuulemisesta.
krista
21.7.2018 at 21:29Apua :D En voi sille mitään, että nää naurattaa – hitsi että ihmisen aivot voi toimia kummallisella tavalla :) Jopa espanjan kielestä, hih! Mutta joo mulla kans oli just sellaista, että makasin sohvalla koomaten ja Silva-napero kuunteli tuota levyä uudestaan ja uudestaan. Siitä se jotenkin jäi aivoihin asumaan :D
Sofia
21.7.2018 at 09:40AC/DC yrjöttää. Ei siksi että olisin kuunnellut sitä pahoinvoivana vaan siksi että se laukaisi mulla pahoinvoinnin kun kuulin sitä radiosta tms. En myöskään pystynyt katsomaan itämaisia mattoja kun oksetus paheni, mutta se meni ohi. AC/DC:llä ei niin väliä 😀
Enkä pysty syömään Härkistä, söin sitä pahoinvoivana. Pelkkä ajatus kuvottaa voimakkaasti.
krista
21.7.2018 at 21:30Voi ei :D Tuo Härkis on oikea tragedia (se on niin hyvää), mutta AC/DC ei ehkä niinkään :D
Tiina
21.7.2018 at 14:14Voi kyllä! Muumiperheen lauluretki -levystä. Parina jouluna myös kuusen ja pipareiden tuoksusta mutta niiden osalta viime joulu oli jo parempi.
krista
21.7.2018 at 21:33Hahaa, lastenlevy sullakin! :D Hitsi näitä on jotenkin mahtava (samastuttava) lukea, tosi monella näitä samanlaisia kummallisuuksia!
Nina
21.7.2018 at 20:36Mulla tulee myös pahoinvointia eräiden lastenohjelmien tunnareiden soidessa, näitä siis vanhemmat lapset katselivat kun odotin kuopusta kaksi vuotta sitten.
Takautuvaa raskauspahoinvointia toi myös eräs pehmopanda jonka sain kun odotin esikoista ja olin pahoinvoinnin kourissa. Tämä jouduttiin antamaan pois, kun en pystynyt enää elää sen kanssa samassa talossa.
krista
21.7.2018 at 21:36Voi niisk pehmopanda sai lähteä <3 :) (ja samanaikaisesti mä hihitän näitä lukiessa, tosi kiinnostava ja hauska ilmiö!)