Auringonlaskun leikit kauppakeskuksen katolla

Kuulin vasta tuossa jonkin aika sitten, että Kauppakeskus Redin katolla on leikkipaikka – no vau, sehän pitää testata! Eräänä aurinkoisena iltana auringonlaskun aikaan lähdettiin Rediin eksymään seikkailemaan.

Aiemmista Redi-kokemuksista oppineina selvitimme ihan ensimmäiseksi jo ennen lähtöä, että miten sinne pääsee. Eksymisturvallisimmalta vaihtoehdolta kuulostivat portaat Englantilaisaukiolta – ja se aukio puolestaan löytyy Kalasataman puoleiselta kyljeltä. Heh jos joku tietää Pikku Nepal -ravintolan, niin ikään kuin sieltä päin kauppakeskusta lähestyen. Me kun ilmeisesti hahmotetaan tämä maailma nepalilaisten ravintoloiden perusteella, heh.

Mutta siis löytyi, ihan ykkösyrityksellä!!

Koska hämmennyksen määrä on ilmeisesti vakio, aukioloajoissa oli hieman erikoisuuksia: netin mukaan katto (Bryga) olisi auki klo 22 myös lauantaina eli silloin, kun muu kauppakeskus sulkee aikaisemmin. Mutta siellä portaiden tuntumassa olleiden lappujen mukaan katto olisi sulkenut jo kahdeksalta.

No, me oltiin siellä yli puoli yhdeksään eikä kukaan ainakaan heittänyt pois. Eikä sulkenut portteja, että oltaisiin jääty sinne yöksi. Se olisikin ollut mielenkiintoista. Ja kylmää.

Lauantai-iltana tuolla katolla oli tosi hiljaista. Alkuun oli pari muuta leikkijää, sitten pelkästään me ja muutamia aikuisia. Ja pari työntekijää, jotka kiipeilivät vaarallisen näköisesti jotain kaidetta virittämässä. Lopussa oli ainoastaan men.

Mutta auringonlaskun aika oli kaunis!

Niin kröhöm jos siis tällaisesta industriaalishenkisestä rakennustyömaaestetiikasta tykkää.

Me tykättiin alueen vihermatoista ja monipuolisista ”maan” pinnoista, ja istutuksista tulee varmasti myös kauniit etenkin niiden kasvaessa. Toisaalta sitten meidän silmään tila näytti aika kylmältä. Ikään kuin suunnittelijana olisi ollut joku, jonka päätehtävä olisi ollut varmistaa, että kukaan ei vahingossakaan käytä mitään väriä. Pelkästään terästä, mustaa ja harmaata.

Paitsi heh noissa rakennusaidoissa.

Eikä tuo paikka mun mielestä missään nimessä ole sellainen ”lue itse kirjaa ja lapset leikkivät rauhassa turvallisella aidatulla alueella” -henkinen. Koska se tosiaan on korkealla.

Aidat katon reunoilla toki olivat olemassa, mutta ne olivat erittäin ”kiipeiltävät”. Viuh vaan siitä menisi kyllä vauhdikkaampi tyyppi yli, jos oikeasti haluaisi. Me ollaan ehkä vähän turvallisuusneurootikkojaorientoituneita, mutta silmä osui heti moniin kohtiin, jossa lapsi voisi saada ihan kunnon jalansijat ja kiivetä marakattina kaiteiden yli ja katuun.

Toki jokainen fiksu vanhempi  lapsiaan siellä valvoo. Mutta joskus voi vaikka toinen lapsi juosta toiseen suuntaan ja toinen toiseen – ja myöskään isompien lasten kanssa ei välttämättä ole ihan siinä metrin päässä koko ajan paikalla. Joten vanhempien vastuusta (totta kai) huolimatta silti: yllättävän heppoiset aidat meidän mielestä ja sellaiset, joista pääsisi yli ennen kuin aikuinen juostenkaan ehtisi paikalle.

(ja meidän omat lapset eivät ole kiipeily/hurjapäätaipuvaisia, mutta joku persoonaltaan toisenlainen lapsi saattaisi hyvinkin lähteä kiipeilemään etenkin verkkoaitoja)

Mutta siis ihanaa, että kauppakeskuksistakin löytyy tilaa tällaiseen kaupunkilaisen vapaaseen oleiluun – ainakin tällä hetkellä koko kattoalue oli ”kaupallisesti vapaa” eli siellä ei ollut mitään ostohoukutuksia, vaan se oli pelkästään oleskeluun kutsuvaa tilaa. Eikä sinne mennäkseen tarvinnut mennä edes kauppakeskukseen sisään.

Jo pelkästään tästä ajatuksesta kymmenen pistettä!

Tuonne voisi hyvin tulla esimerkiksi fillarilenkiltä, levittää piknikviltin (teko)nurmikolle ja ihastella laskevaa aurinkoa.

Tai kuten lapsi sen tiivisti: ”Täällä on tosi hyvä leikkiä batman-tyttöä.”

Ja sitten se kysymys, joka varmasti oli heti kaikkien huulilla, kun näitte tuon mustan (meidän oravanpyöräksi ristimän) verkkokatiskasysteemin.

Sen vastaus on tietysti…

…kyllä.

(Paitsi mä en. Mulla oli pissahätä enkä siksi uskaltanut, heh.)

9