Yhteistyössä: Mithu
Mä jatkan vielä tällaista blogiin spontaanisti syntynyttä ”ihania naisia ja heidän työtarinoitaan” -sarjaa. Ensin oli Katariina, sitten kuviensa myötä Sissi ja seuraavana päivänä vähän minäkin – ja nyt haluaisin kertoa vielä Heidistä.
Tapasin Heidin ja hänen maailman suloisimman tyttönsä Asmitan (oho, eiku maailman kolmanneksi suloisimman) jo muutama vuosi sitten, Puutalobaby-blogin ensimmäisessä lukijatapaamisessa SnadiStadissa. Ihania ihmisiä kerrassaan!
Heidin puoliso ja Asmitan isä Manoj on kotoisin Nepalista ja hän tuli Suomeen (tänään päivälleen tasan!) kuusi vuotta sitten – luku- ja kirjoitustaidottomana. Koulutusmahdollisuuksien puute on Nepalissa edelleen iso ongelma; ja Heidi ja Manoj ovat päässeet (tai siis joutuneet) kokemaan, millaista se ihan konkreettisesti on, kun on jäänyt lähes kokonaan paitsi kaikenlaisista koulutusmahdollisuuksista.
Ajatelkaapa, miten sujuisi aikuisen ihmisen elämä ilman lukutaitoa…? Jotenkin vaikea edes ymmärtää, mihin kaikkeen se vaikuttaa. Sehän jättää ihan ulkopuoliseksi… …kaikesta. Kaventaa mahdollisuuksia. Ja on jotenkin pysäyttävää aina muistaa, että tässä nykymaailmassakin se on arkitodellisuutta aivan liian monelle.
Heidin äitiysloman aikana (kuten aiemmin todettiin – se aika on tosi hyvä hetki ottaa etäisyyttä kaikkeen sekä uutta suuntaa elämälleen) Heidille ja Manojille kirkastui, että he haluavat tehdä sellaista työtä, jonka kautta omalta osaltaan voi tehdä jotain reilua ja hyvää. Auttaa siellä ”toisessa kotimaassa” Nepalissa.
Syntyi pariskunnan oma pienyritys ja nettikauppa nimeltään Mithu.
Tällä hetkellä Heidi ja Manoj siis maahantuovat ja myyvät nepalilaisten pienyrittäjien, järjestöjen ja reilunkaupantoimijoiden käsityönä valmistamia pieniä tuotteita: vaatteita ja asusteita, soittimia ja sisustus- ja lahjatavaroita. Materiaaleista suositaan luonnon- ja kierrätysmateriaaleja sekä perinteisiä käsityötekniikoita. Jokaisen pientuottajan ja järjestön he valitsevat itse henkilökohtaisilla käynneillä Nepalissa, ja joka ikisellä tuotteella on tarina, jonka Heidi osaa kertoa juurta jaksaen. Että tämän-ja-tämän esineen tekevät naiset kotonaan tässä-ja-tässä kylässä – ja niillä rahoilla tuetaan näiden-ja-näiden lasten koulunkäyntiä, terveydenhuoltoa, naisten työllistymistä ja niin edelleen.
Itse bongasin Heidin kaupasta heti ensiklikkauksella tällaisen rahin, jonka vaan halusin meille.
Ja tälläkin rahilla on siis tarina – itsestäni on niin mahtava tietää jonkun tuotteen taustat. Siitä tulee koko esinelle jotenkin lisää… ..syvyyttä. Terveisin tunnearvoihminen.
Rahia valmistaa Himalayan Healthcare -järjestön perustama sosiaalinen yritys nimetään JeevanKala (”Art for life”). Se työllistää Nepalin vuoristokylien asukkaita syrjäisellä ja maanjäristyksessä pahoin kärsineellä Dhalingin alueella. JeevanKala perustettiin rahoittamaan järjestön hankkeita terveydenhuollon ja koulutuksen parantamiseksi köyhissä kylissä. Tämä suurilta osin nepalilaisten vetämä järjestö ei halua olla ulkopuolisen rahoituksen varassa, vaan se haluaa lisätä perheiden kestävää elinkeinoa alueilla joilla työllistyminen on haastavaa koulutuksen puutteen ja pitkien välimatkojen vuoksi.
Rahi on valmistettu puhdistetuista käärepapapereista, kuten nuudeli- ja sipsipusseista – samalla kyläläiset oppivat kierrätystä. Roskat kerätään kaupungeista, tuodaan kyliin puhdistetaviksi ja kerättäviksi ja annetaan niille uusi elämä kestävinä sisustustarvikkeina.
Himalayan Healthcaren sivut täällä.
Tuo rahibongaus oli kyllä mahtava juttu – sellaiset kun ovat meillä nimittäin lähes huonekaluista käytetyimpiä. Meillä möyritään paljon lattioilla, joten kaikenlaisilla istumatyynyillä ja raheilla istuskellaan enemmän kuin vaikkapa sohvalla.
Raheja kai on tarkoitus käyttää jokseenkin näin:
…mutta meillä niitä käytetään jokseenkin näin:
Temppurata! Temppurata!
Siis totta kai tuo on tarkoitettu hyppimiseen! Ja yhdellä jalalla seisomiseen, sirkustemppuihin, keikkumiseen, ja…
…yleiseen puutalon perusmeininkiin.
Ihan parasta.
Samoin tuo Heidin ja Manojin oma pieni perheyritys – juuri tätä sarjaa ”seuraan omaa sisäistä ääntäni ja työllistän itseni tavalla, jota mieluiten teen”.
Niinpä – kuten olette huomanneet, tämä puheenaihe on vaan mulla just nyt pinnalla. Mutta nyt ihan viime aikoina nämä tarinat ovat vaan inspiroineet minua niin kovasti. Onkohan keväällä ja auringon valolla myös osuutta asiaan? Joillekin uusien alkujen pohtimisen paikka on syksy, itselleni se on aina ollut kevät. Kaikki valo ja tuore vihreys. Jostain tulee yhtä äkkiä virtaa ja voimaa.
Tulee olo, että hei kaikki on mahdollista, kun vain tekee. Viime keväänä muuten just tähän aikaan tein itse blogi-itsenäistymispäätöksen.
Okei takaisin asiaan. Sori, eksyin. Mutta siis:
Heidi lupasi myös tänne blogiin pienen arvonnan!
Ensin puhuttiin Heidin kanssa, että arvotaanpa lukijoillekin tällainen rahi. Sitten jatkettiin, että no hei laitetaan vähän isommaksi kuitenkin ja arvotaan kolme rahia. Ja siihen päälle vielä todettiin, että no jos kaikilla ei ole rahin tarvetta, niin muutetaan rahi vielä vapaavalintaiseksi tuotteeksi Mithun nettikaupasta.
Kiitos Heidi!
Omina palkintovinkkeinäni voisin antaa rahin lisäksi (niitä on myös punasävyisiä ja hopeisia) tällaisen ihanan oljesta punotun jakkaran (oi, sopisi puutaloon) sekä vaikkapa kierrätetystä riisisäkeistä valmistetun joogamattokassin. Vaatteista kietaisuhameen tai tunikan (tällä hetkellä saatavuus näköjään rajattu). Käsintaotut äänimaljat vaikuttavat upeilta (tahtoo). Joel puolestaan katseli jo tätä hampusta valmistettua reppua.
Kaikki tällä hetkellä myynnissä olevat tuotteet siis täällä.
Eli siis:
Täten laitetaan arvontaan lukijoiden kesken kolme vapaavalintaista tuotetta Mithun verkkokaupasta!
Arvontaan voi osallistua tässä kommenttikentässä (muista laittaa meiliosoite siihen kommentointikaavakkeen sähköpostiosoite-kohtaan) vaikkapa vaan kertomalla, että minkä tuotteen valitset, jos voitat.
Olisipa kiva myös kuulla kokemuksianne, että oletteko koskaan ostaneet mitään tällaisista ”eettisistä pientuottajien kaupoista” – tai aiotteko joskus ostaa? Näitähän voi bongata netin lisäksi erilaisissa tapahtumissa – Heidi ja Manoj myös kiertävät niitä. Heidän ”kiertuekalenterinsa” näkyy tuolla netissä, eli heidät voi bongata alkukesästä mm. Kangasalalta, Porvoosta, Tampereelta, Helsingistä, Lahdesta, Heinolasta, Mikkelistä… oho, ja niin edelleen – nuo vasta kesäkuun alkuun mennessä. Menkää ihmeessä omassa kaupungissanne bongaamaan heidät ja juttelemaan! Heidi on siis blogilukija ihan alkuajoista asti :)
Sellainen juttu muuten kannattaa huomata palkintoa valitessa, että koska kyse on oikeasti pientuottajien tuotteista (ja Mithu on tietysti pieni itsekin), voi olla, että jotain tuotetta on varastossa vaikkapa vain yksi. Ja jos joku ehtii just sen ostaa ennen arvonnan loppumista, niin sitten se on vaan… …loppu. Eli tällaisessa tapauksessa Heidi tarjoaa sitten jotain vastaavaa tuotetta tai sitten voittaja voi valita ihan jonkun muun. Tällainen disclaimer siis tähän, ymmärtänette :)
Arvontaan voi siis osallistua vaikkapa ensi tiistaihin 24.5. klo 12 mennessä – silloin arvon voittajan ja julkistan blogissa.
Arvonta on juuri päättynyt ja voittajat julkistetaan pian!
Seelan ensimielipide, kun rahi oli juuri tullut puutaloon.
Lisäksi olen ihan itse kiinnostunut kuulemaan, oletteko jatkossa kiinnostuneita tämäntyyppisten eettisten pientoimijoiden arvonnoista. Niitä on varmasti mahdollista (pienimuotoisesti) järjestää blogissa jatkossakin, jos tunnette, että tällaiset pienet arvonnat silloin tällöin (ja harkitusti) saattaisivat ilahduttaa :) Mitä mieltä olette?
Arpaonnea siis kaikille! …ja jos tuon rahin valitsette, niin seesteisiä jalanlepuutushetkiä riemukkaita temppuleikkimeininkejä! :)
Janina
19.5.2016 at 15:21No siis toi rahihan olis aivan ihana!! Ja meillä Turussa on sellainen uudehko putiikki kuin tyttö ja vuohi, ohi mennessä käyn usein hypistelemässä mutta opiskelijabudjetti ei ole vielä antanut myöten ostoksille, vaikka mielestäni melko kohtuu hintaisia ovatkin.
Napuna
19.5.2016 at 15:21Niin teidän näköinen rahi! Minä valitsisin soittimen, tai useamman, esimerkiksi bambuhuilu voisi olla lapseni mieleen. Itselleni valitsisin villahuivin.
Hanna-Marleena
19.5.2016 at 15:32Äänimalja ehdottomasti! Youtubesta olen kuunnellut äänimaljasoittoa, on rentouttavaa.
HannaK
19.5.2016 at 15:33Vaikea valita, joko punainen rahi tai äänimalja. Ehkä kuitenkin äänimalja koska todennäköisemmin sitä ei tulisi hankittua itse, rahin voisi vaikka heti laittaa tilaukseen =)
Ja ehdottomasti jatkossakin tällaisia tarinoita
krista
19.5.2016 at 22:45Hei noihan on muuten hyvät perusteet! :)
PSK
19.5.2016 at 15:33Ah, toi hopeinen rahi!
Mä olen ostanut Etelä-Afrikasta tyhjistä virvoitusjuomatölkeistä tehdyn semmosen ”härpäkkeen”. Se on tärkeä matkamuisto ja sitä katsoessa palaan samantein niihin tunteisiin, jotka juuri sillä hetkellä oli päällä. Tunnearvoa ei voi mitata, kun olet keskustellut, katsonut silmiin ja jakanut pienen naurunkin esineen tekijän kanssa.
Ihana arvonta! Eli saapi tulla tämmöisiä mun puolesta jatkossakin.
Marjut Kumpulainen
19.5.2016 at 15:34Ihania tuotteita! Ja pienyritykset kunniaan ja tekevät kyllä työtään sydämellä.
Itse ottasin tuon rahin, tosi kaunis ja käytännöllinen (varmasti kelpais 5v pojan leikkeihin myös). Itselleni toisi helpotusta tämän raskauden kanssa kun ei pysty kivuilta paljaalla lattialla istumaan. Tuo ei olisi liian matala eikä liian korkea niin saisi pojan kanssa pelailla ja leikkiä vähän kauemmin kuin nyt.
A
19.5.2016 at 15:35Villahame ois ihana http://kauppamithu.mithu.fi/fi/tuote/2135057-villahame
Harvemmin ostan, koska yleensä tarjolla on värikästä hippikamaa — vaatteissa tai sisustuksessa. Sisustusjuttuja ostan äärimmäisen harvoin (minimalistista unelmaa kohti) ja vaatteissa suosin askeettista mustaa tai raitaa. Mutta silti toi villahame on tosi suloinen :)
A
19.5.2016 at 15:36(Hups ja spostiosoite ei ole ylläolevassa oikea joten tässä osoite jolla tavoittaa jos onni sattuisi
Hannamaria Pienkellomäki
19.5.2016 at 15:50Ooh! Ihania tuotteita! Jos en voita, niin joudun varmaan tilaamaan nahkaisen pikkulaukun tai hamppurepun 😍
Hukkakukka
19.5.2016 at 15:57Todella vaikeaa päättää, mitä ottaisin…… Mutta yksi mihin iskin silmäni välittömästi, oli todella siro ja kaunis nahkareppu, aivan upea!
http://kauppamithu.mithu.fi/fi/tuote/2354492-rhitu-saugatin-iso-nahkareppu
Mii
19.5.2016 at 16:04Tunikat oli ihania, varmaan valitsisin niistä jonkun tai vaihtoehtoisesti rahin (joka meillä varmaan kans ois kiipeilykäytössä)
Lintunen
19.5.2016 at 16:07Jeevankalan peili, hopeisena <3
Ja kyllä semihipahtavaa maailmaanparantajaa kiinnostaa nämä eettiset tuotteet. Pyrin ostamaan reilua ja eettistä aina kun mahdollista, etenkin vaatteissa yritän suosia uutena ostettavissa Suomessa tehtyä tai eettisesti tuotettua, paljon pyrin ostamaan myös käytettynä ja omia kierrätän tietty. Ja siis kaikki ei todellakaan ole Suomessa tehtyä tai reilua / eettistä, etenkin huonekaluissa löytyy paljon perus-Ikeaa, koska raha ja kärsimättömyys (käytetyn, täydellisen huonekalun etsiminen mun hermoilla… juu, ei :p ) ja selkeiden linjojen sisustusmaku ja monia muita tekosyitä tähän. Mutta siis anna palaa jatkossakin, näistä teksteistä saa ihan tervetullutta herättelyä omien kulutustottumusten suhteen.
Remppu
19.5.2016 at 16:19Hieno tarina :) tuli hyvä mieli! Olen saanut lahjaksi ainakin pientuottajien valmistaman joogamaton ja nepalilaisen silkkisen makuupussin, joka on aivan loistava reissussa ja kesällä mökillä myös! Arvonnassa rakastuin tuohon olkijakkaraan!
krista
19.5.2016 at 22:48Ne silkkimakuupussit on muuten ihan parhaita, RAKASTAN omaani! :)
Mari
19.5.2016 at 16:20Kyllä niin mielelläni yhden rahin kelpuuttaisin tänne meille! Voitaisiin sitten muutaman kuukauden kanssa temppuratailla myös kun ’vauva’ oppii kunnolla kävelemään :)
krista
19.5.2016 at 22:50Meillä on muuten molemmat tytöt ensi kertoja nousseet konttaus/kiipeilyasentoihin just raheille <3 Just TÄTÄ rahia meillä ei tietty silloin ollut, mutta muille raheille siis - oikein hyviä siis kaikenlaisiin konttaajien möyrimisharjoituksiin :)
Salla R
19.5.2016 at 16:25Kiitos kivasta postauksesta, naita lisaa! Mielenkiintoinen verkkokauppa, itselleni mieluisin tuote olisi nahkareppu.
kukka
19.5.2016 at 16:27Tuollaisen äänimaljan ottaisin, voitais musisoida kotona kun shamaanirumpu jo löytyykin :) Ihan uus kauppa itselleni, ihania juttuja myynnissä. Itse oon aika huono ostamaan tällaisista ellei joku just suoraan vinkkaa, että tämä ja tämä on hyvä kauppa. Oon aika ummikko näissä.
Heidi
19.5.2016 at 16:35Voih, mä niin tykkään tällaisista kirjoituksista: tavallisista ihmisistä jotka päättävät lähteä tekemään jotain rohkeaa ja vieläpä sen laatikon ulkopuolella! Tällaiset tarinat nostattavat itsessäni sellaisen tunteen ”ehkä minäkin voisin joskus tehdä jotain”. Unelmia kun on, mutta en uskalla lähteä niitä toteuttamaan, koska tällä hetkellä ei ole paljon vakuuttavia lähtökohtia (esm *köhöm* raha), mutta ehkä sitten joskus… ;)
—
Oioi, tuo Jeevankalan peili näyttää niin namila! :P Pakko sitä nyt on osallistua!
Kati R
19.5.2016 at 16:40En osaa päättää niin pakko sanoa että joko rahi tai villahuivi :3 Ihana hyvänmielen verkkokauppa heillä <3
vauhko
19.5.2016 at 16:42Ihania tavaroita ja ihana tarina. Näitä on ilo lukea. Haluaisin varmaan jonkun noista laukuista. Kauniita ja käyttöön tulevia.
iituliina
19.5.2016 at 16:48SIIS TAIVAS! Miten paljon kaikkea ihanaa, en melkein kestä. Haluaisin mm. kaikki mahdolliset haaremihousut, mutta siis tämä reppu/laukku: http://kauppamithu.mithu.fi/fi/tuote/2355305-nahkareppu-pieni nousi silti ylivoimaiseksi suosikiksi! NIIIIIIIIN HIENO!
Elämisen jälki erityisesti nahkatuotteissa viehättää silmää ja myös eettisyys kiinnostavaa vahvasti. Netistä en taida juurikaan olla ostellut mitään, mutta juuri tällaiset pienyrittäjät kiinnostavat ja esimerkiksi Turussa sijaitsevasta Tyttö ja vuohi -liikkeestä olen tehnyt mahtavia löytöjä!
coxia94
19.5.2016 at 17:02Tara tai Mandala haaremihousut olisi oma valinta, housuvalikoimani kun on todella pieni tällä hetkellä.