Reppureissulla kahden kanssa

”Ensi vuonna kahden kanssa”, vitsailimme kaksi vuotta sitten (täällä) ensimmäisen ”avec-napero”-reppureissumme jälkeen.

No, ei tapahtunut ”ensi vuonna” – näin jälkikäteen on huomattu, että molempien lasten vauvavuodet olivat meille sellaisia, jolloin pidempi Aasian-reppumatka jäi meiltä väliin. Mutta kaksi vuotta myöhemmin se sitten tapahtui; tässäpä toivejuttuna reppureissukokemuksia joulukuiselta Thaimaan-matkaltamme kahden pienen lapsen (tuolloin 1 v 8 kk ja 3 v 8 kk) kanssa.

Okei, nipin napin tätä ehkä pystyy kutsumaan enää reppureissuksi. Yövyttiin vain neljässä paikassa (eikä neljässätoista), ja suuri osa majoitusvarauksistakin oltiin tehty jo ennakkoon. Mutta rinkat meillä oli selässä ja reppureissufiiliksellä mentiin – eli otan silti oikeuden kutsua matkaa reppureissuksi :)

Mutta budjettimatkaksi en tätä kyllä kutsu millään. Kahden pienen lapsen kanssa reissatessa monen päätöksen saneli helppous.

Tässä meidän helpon lapsiperhereppureissaamisen TOP 3.

1. Suorat Finnairin lennot Krabille

Aivan mahtavaa – reilussa 9 tunnissa suoraan Krabille! Ero siihen, että ennen ollaan lennetty yhden tai kahden välilaskun kanssa oli matkanjälkeisrasituksessa merkittävä. Okei okei rasittuneita oltiin nytkin, mutta oltiinpahan ainakin perillä eikä vielä vaikkapa Bangkokissa yhden lennon päässä lopullisesta kohteesta.

Takaisin Suomeen lennettiin Bangkokin kautta (siitä täällä); jostain syystä siihen suuntaan suoria lentoja ei ollut tarjolla.

2. Henkilökohtaiset varaustiedustelut suoraan majoituskohteeseen

Tämä ei ollut tietoinen päätös, mutta osoittautui hyväksi. Emme siis käyttäneet hotellinvaraussivustoja vaan naputtelin meilit suoraan majoituspaikkojen sähköposteihin. Kerroin, millainen perhe me olemme – ja kysyin, millaista huonetta he meille suosittelisivat. Käytin sanoja ”family bungalow” sillä ajatuksella, että antakaa nyt sit meille isoin mahdollinen maja :)

Ainakin tuollaisilla bungalow-keskittymillä varaukset saatetaan tehdä käsin kynällä raapustaen varauskirjalle. Tällöin henkilökohtaisella kivalla viestinvaihdolla (”see you soon!” ”looking forward to meeting you!”) saattaa hyvinkin saada sen kaikkein kivoimman majan parhaimmalla sijainnilla. Samoin pari päivää ennen tuloamme heitin lyhyen viestin, että ”tulossa ollaan, nähdään pian!” ja sain kivat tervetulotoivotukset aina vastaukseksi.

3. Järjestetyt siirtymät

Okei nyt tulee luksus. Tällä kerralla (eka kertaa reppureissulla) me ei kertaakaan lähdetty seikkailemaan paikallisbusseilla eikä edes jaetuilla mini-vaneilla vaan varattiin kaikki kuljetukset suoraan seuraavalta bungalowipaikailta. Ja se kävi niin helposti, että yllämainitussa sähköpostinvaihdossa kirjoitin varauksen vahvistamisen jälkeiseen viestiin tyyliin ”Thank you for the confirmation! We are coming from Xxxx. Can you organize a transfer for us?” Ja joka kerran se onnistui! Joskus bungaloweilla oli oma auto käytössä; silloin vaan joku henkilökuntaan kuuluva kävi hakemassa meidät, jopa ilmaiseksi. Ja joskus taas he olivat selvästi soittaneet jollekin taksifirmalle ja sopineet kaiken puolestamme.

En voi mitenkään tähän tarpeeksi käyttää sanoja kuvailemaan sitä helpotusta, minkä tämä reissuun toi! Ehkä kerron esimerkin. Koh Siboyalle (sille meidän seikkailusaarelle; siitä täällä) mennään normaalisti Koh Lantalta niin, että ensin jaetulla mini-vanilla tai tuk-tukilla satamaan. Siitä jollain-ja-jollain lautalla yhdelle saarelle pyytämällä jotain-ja-jotain reittilauttaa tekemään pysähdyksen jossain-ja-jossain. Siitä pitäisi bongata pitkähäntävene ja sillä mennä toiselle saarelle. Ja siitä vielä jollain-ja-jollain kuljetuksella saaren läpi toiselle puolelle bungaloweille.

Just joo. Ja ne laiturit ovat usein hektisiä paikkoja: täynnä tavaraa, ryysiviä ihmisiä, autoja, laatikoita, kuljetettavaa tavaraa, kaaosta ja niin edelleen. Ja itsellä kaksi mahdollisesti säntäilevää lasta ja omat rinkat. Siinäpä sitten jonottamaan pätsinkuumassa paahteessa sekavalle lippuluukulle ja jännittämään, mahdutaanko mukaan ollenkaan.  Joo ei. Ois jäänyt meillä tekemättä. Viime kerralla ei menty Koh Siboyalle juuri siksi, että se oli sen verran hankalaa – ja siksi saari ehkä on pysynytkin niin turistivapaana.

Mutta noin 70 eurolla meidät haettiin ilmastoidulla pikkupakettiautolla sovittuun kellonaikaan (lasten päikkärirytmien mukaan suunniteltuna) suoraan omalta bungalowilta (laukkujakaan ei ”saanut” kantaa itse), vietiin tiesminne ja suoraan omalle veneelle, joka vei oikealle saarelle ja oikeaan paikkaan. Itse vaan käveltiin pelkästään lapset sylissä ja käsilaukut olalla, hymyiltiin ja hoettiin hölmöinä ”thank you thank you thank you”.

Oli kuulkaas todellakin 70 euron arvoista.

Kerran onnistuttiin saamaan taksiimme myös turvaistuimet – muilla kerroilla valitettavasti ei.

Mutta joo – enää ei siis voi puhua budjettimatkasta. Majoituksestakin maksoimme (meille normaalin) n. 3-15 euron/yö sijaan n. 40-100 euroa, koska varasimme tosiaan aina ”family bungalowin”, jossa useimmiten oli ilmastointi ja jääkaappi – heh ja hulppeimmillaan (täällä) sai jo sen oman poreammeenkin. Mutta silti Thaimaa on edelleen edullinen matkakohde (esimerkiksi ravintolaruoat muutamia euroja/annos), ja koko matka tuli kuitenkin kokonaisuutena varmasti edullisemmaksi kuin vaikka viikko Teneriffalla hinnastohintaisella pakettimatkalla.

Millaista sitten oli olla reppureissulla kahden pienen lapsen kanssa?

Ihanaa. Aivan älyttömän ihanaa.

Päivärytmit meillä menivät (alun asettautumishaasteiden – niistä täällä – jälkeen) vähän niin kuin Suomessakin. Heräiltiin kahdeksan aikoihin ja mentiin aamupalalle – sen jälkeen pari tuntia hyvää touhuaikaa (esimerkiksi rannalle) ennen kuin klo 11 aikoihin alkoi tulla liian kuuma. Päivän polttavin aika pyrittiin olemaan aina varjossa tai sisätiloissa. Rannalta siis suihkun kautta lounaalle puolen päivän pintaan.

Tytöt nukkuivat päiväunia omalla bungalowilla noin 13-16 välillä parin tunnin ajan; vähän päivästä riippuen. Tämä osuus arvelutti minua alkuun eniten; voisiko käydä niin hyvä tsägä, että molemmat vaunupäikkäreihin tottuneet lapset mukisematta hyväksyisivät sisäpäikkärit sängyssä. Oikeastaan en uskaltanut edes toivoa niin hyvä tuuria.

Ensimmäisenä iltapäivänä Silva protestoikin päikkäreitä vastaan – mutta me oltiin etukäteen päätetty kertoa asia niin, että joka päivä levätään sisällä rauhassa päiväuniaika. Saa nukkua tai olla nukkumatta, mutta hiljaa pitää maata ja levätä. Ensimmäisenä päivänä Silva nukahti vasta, kun Seela oli jo heräilemässä. Mutta nukahti silti. Ja kun se kerran oli tapahtunut (”hei tosi hienosti nukahdit eilenkin! kyllä sä nukahdat!”), tapahtui homma seuraavina päivinä jo melkein kuin itsestään. Välillä tuli vähän nukahtamiskitinöitä kuumuudesta johtuen (jos ei ollut ilmastointia), mutta joka päivä useamman tunnin päiväunet kuitenkin nukuttiin.

Päikkäreiden jälkeen välipala ja sitten taas leikkeihin – ja tämä klo 16-18 -välinen aika olikin parasta ulkoiluaikaa, kun aurinko ei ollut enää niin polttava. Siinä auringon laskiessa (kuuden ja seitsemän välillä) oli kuitenkin pahin hyttysaika; sen voi välttää olemalla rannalla tai ilmastoinnin/tuulettimen lähellä. Se on kuitenkin vain se noin puolen tunnin aika, jolloin hyttyset ovat ärhäkimmillään (yhdellä juosten tehdyllä matkalla rannalta omalle bungalowille sain 28 pistoa) ja sitten ne selvästi rauhoittuvat. Mutta varalta illalla tietysti hyttysmyrkyt (paikallista ”myrkytöntä” hyttyskarkoitetta voi laittaa myös lapsille – meillä oli sitä edelliseltä reissulta vielä jäljellä ja nyt ostettiin lisää) ja keveät vaatteet, joissa pitkät hihat ja lahkeet.

Iltaruoalle (päivällinen ja samalla iltapala) mentiin noin kahdeksan aikaan illalla – ja usein hengailtiin ravintola-alueella nukkumaanmenoaikaan asti. Sitten omalle bungalowille nukkumaan zzz zzzz zzzzzz.

Molemmat tytöt olivat aivan uskomattoman hyviä reissunaperoita. Siis vau. Hyväntuulisia ja sopeutuvaisia – itse asiassa näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin hei; missä kaikki itkuhuutokohtaukset olivat? Onko jo aika kullannut muistot…? Mutta ei, ei niitä kyllä oikeastikaan ollut. Oli varmaan niin kivaa, että ei muistanut edes kiukutella :)

Tytöt tykkäsivät erityisesti uimisesta ja hiekkaleikeistä, tuk-tukilla ajelemisesta ja siitä, että sai vapaasti juoksennella ympäriinsä paljain jaloin hihattomissa pikkumekkosissa. Pienet hipit <3

Sisäleikkeihin omalla bungalowilla tytöillä oli mukana muovailuvahaa, uudet värit ja pino erilaisia väritys- ja puuhakirjoja; pihtailin niitä laukussani ja aina sopivan tilaisuuden tullen (esimerkiksi automatkalla) kaivoin uuden esiin. Lisäksi tytöt olivat itse pakanneet mukaan pikkulaukullisen ”ukkeleita” (muumeja ja eläimiä), ja Koh Lantan markkinoilta muutamalla eurolla ostetut feikki-Anna ja -Elsa olivat hitti.

Reissulta ostettiin kellukkeet, muutamat hiekkalelut ja pallo – ja lapsethan nyt tietysti keksivät leikkejä kaikkialta. Esimerkiksi Koh Siboyalla paras leikki oli keittiöstä lainaan saaduilla muovikipoilla ja hammastikuilla: hammastikut olivat vauvoja, joita tytöt hyssyttelivät niissä kipoissa nukkumaan :) Ihan meinasi suru tulla, kun ”vauvojen vaunut” sitten lähtiessä jätettiinkin keittiölle eikä saatu mukaan. <3

Pieni sydäntäsärkevä tarina muuten: Koh Siboyan jälkeen seuraavaan paikkaan (se massaresortti) mentyämme Silva moneen kertaan yritti pyytää, että eikö me voitaisi taas mennä keittiön tätien kanssa leikkimään ja pyytää sieltä muovikuppeja leikkiin – ja hitsi että oli vaikea selittää, että tämä ei harmi kyllä ole sellainen paikka, jossa se onnistuu. Tirppa jopa kerran (suomeksi toki) oma-aloitteisesti itse kysyi sitä tarjoilijalta, joka elämäänsäkyllästyneen näköisenä keräsi meiltä ruokailun jälkeen astioita. Tarjoilija oli niin kuin lapsi ei olisi mitään sanonutkaan. ”Ei se varmaan kuullut”, tirppa harmitteli jälkeen päin. Niisk. <3 <3 <3

Ja me aikuiset? Me tykkäsimme erityisesti jääkahvin juomisesta kaikessa rauhassa, kun tytöt pelasivat jalkapalloa. Aikuisten kahdenkeskeisistä hetkistä lasten päiväunien aikaan. Riippumatossa makaamisesta ja ”tää on vaan niin ihanaa” -huokailuista. Rennosta yhdessäolosta ja päivistä, jolloin ei ollut mitään muuta tekemistä kuin yhdessä oleilua. Lasten tarttuvasta riemusta. Varpaista hiekalla. Tuoreista hedelmistä. Yhdessä nauramisesta. Täydellisistä auringonlaskuista.

Kyllä. Meillä oli onnellista ja ihanaa.

Ensi vuonna kolm… eiiiiih! Ensi vuonna uudestaan kahden kanssa.

 

 

PS.  Edellisiä reppureissuaiheisia juttuja:

– Meidän tämän matkan matkakohteet täällä. Ja muut reissun aikaiset bloggaukset löytyvät joulukuun 2015 kohdalta sivupalkin juttuarkistosta.

– Edellisen Thaimaan-matkan matkakertomusta mm.: Koh Lanta täällä, Koh Bulon Leh täällä ja Koh Kradan täällä.

– Lapsen kanssa (ja samalla myös raskaana) reppureissaamisesta aiemmin täällä ja raskaana Vietnamissa reppureissaamisesta jopa kolmiosaisena sarjana täällä, täällä ja täällä.

19