Riisi ohraksi – ja kuinkas sitten kävikään?

Yhteistyössä: Hyvää Suomesta -merkki ja Blogirinki

Heti joulunpyhien jälkeen meillä päätettiin otettiin eräs blogin kautta tullut haaste vastaan. Mähän ratsasin marraskuussa meidän jääkaapin (täällä). ja katsoin, kuinka paljon ”Hyvää Suomesta” -merkittyä ruokaa sieltä löytyy normaalitilassa. Vähän niin kuin jatko-osana meidän perhe haastettiin vaihtamaan yksi (tai usempikin) usein keittiössä käytetty ruokatuote kotimaiseen versioon viikon ajaksi.

Hauska idea! Ja vaihdettavan ruoka-aineen valinta oli helppo.

Me todellakin ollaan riisinsyöjiä. Ja… …ja nyt yritän kertoa tän seuraavan mahdollisimman rauhallisella virtuaaliäänellä ja paniikkia lietsomatta.

Arseeni. Kuulostaa… …myrkyltä. Ja sitä se myös on. Maassa kasvavista lajeista erityisesti riisi jotenkin imee sitä itseensä – ja kyllä, riisistä on mitattu korkeita arseenipitoisuuksia. Aihetta on uutisoitu mm. täällä – ja kappas, mainittu just se riisi, mitä mä kaupan hyllyltä nappaisin… Eviran sivuilla (täällä) sanotaan rauhoitellen, että riisiä ja riisivalmisteita on silti turvallista syödä osana monipuolista, vaihtelevaa ruokavaliota. Arseenin vähentämisessä annoskokojen kohtuullisuus on turvallisuutta lisäävä periaate. (lähde: Evira)

Eli ei nyt tässä mitään paniikkia – vaikka samanaikaisesti kyllä tuo tieto vähän kylmää. ”Osana monipuolista, vaihtelevaa ruokavaliota”… Ja meillä sitä riisiä tosiaan syödään ainakin viisi kertaa viikossa; tai niin, jos lasketaan, että yhtenä päivänä syödään kaksi lämmintä ruokaa, niin ehkä noin kahdeksalla kerralla viikon 14 lämpimästä ruokailukerrasta. Onko se sitten vaihtelevaa ja monipuolista vai ei…?

Vaihtoehtoja on siis hyvä ihan oikeasti miettiä.

Nyt siis varmasti tuli selitettyä, miksi se vaihdettavan ruoka-aineen valinta oli helppo.

Riisi pois viikoksi, tilalle… …ohra.

Suomalaista ja luomua – lähtökohta tosi hyvä. Mutta mitenköhän menee läpi meidän riisinsyöjäperheessä…?

”Mitä vois tehdä ohrasta?”, pähkäilin ystäväperheen ollessa kylässä.

Kuulemma ainakin kaalilaatikkoa.

”No ainakaan ei ole sen suomalaisempaa kuin KAALI”, Joel nauroi. Ja siitäpä Joel sitten:

Tulinen ohra-soijarouhe-kaalilaatikko.

Mä myönnän: oon aina vähän skeptinen näille Joelin ”kokeellista ruoanlaittoa” -jutuille. Tällaisille ”eksoottisille” ruokalajeille kuin kaalilaatikko tai uunijuurekset – kerran tuo meidän kotikokki teki (kasvis)kalakukonkin. Mitä hemmettiä? Eikö vaan voitais syödä tuttua thaimaalaista tai nepalilaista? :D

Mutta tuo oli hyvää. Joel maustoi sen suht voimakkaasti, ja lihan sijaan (koska mä söin tota kans) Joel käytti soijarouhetta – vaikka se ei nyt sitten kovin suomalaista ollutkaan. Koko perhe söi hyvällä ruokahalulla ja vaikka Joel ennusti, että me syödään tätä vielä helmikuussakin (tuli kaksi vuoallista), niin se loppui seuraavan päivän lounasaikana jo. Myönnän, että mä santsasin aika monesti – iltapalaksikin :)

Seuraavaksi mä pyysin Joelia tekemään ohrasta kuitenkin vähän… …tavallisempaa. Siis meille tavallisempaa. Mun (omasta mielestä loisto)idea oli tehdä suomalaisista aineksista mun nepalilaisravintola-ikilempparia: Paneer Chiliä (tuorejuustoa tomaattipohjaisessa tulisessa chilillä ja inkiväärillä maustetussa kastikkeessa).

Nepalilaisissa ravintoloissahan paneer-nimellä kutsuttu tuorejuusto tehdään (käsittääkseni) itse. Meidän kotikeittiössä aiemmin se korvattiin Ingmanin perinteisellä tuorejuustolla (Hyvää Suomesta -merkitty tuote sekin). Nyt Joelin otettua puutalon keittiön täysin valtaansa tuosta Ingmanin tuorejuustosta on tullut enemmänkin harvinaisuus, ja nykyisin meillä fanitetaan tällaisissa ruoissa:

…kyllä: leipäjuustoa. Toimii ihan älyttömän hyvin.

”Paneer Chilissä” suomalaisittain on siis täten riisin tilalla ohraa ja paneerin tilalla perinteistä leipäjuustoa. Kas näin:

…ja nepalilaisessa ravintoissahan (ja intialaisissa) on ruoan ohella sitä iiiihanaa raitha-jugurttikastiketta, jolla annoksen tulisuutta voi lieventää. Sellaistakin olisi toki voinut tehdä suomalaisittain – mutta helppo ”suoraan purkista” -vaihtoehto samaan tarkoitukseen on…

…turkkilainen jugurtti. Sitäkin löytyi luomuna ja Hyvää Suomesta -merkittynä. En tiennytkään, että turkkilainen jugurtti voi olla myös suomalaista :)

Jos tuo edellinen ohraruoka oli hyvää, tämä puolestaan oli ihan järjettömän hyvää. Tulisuudesta huolimatta tätä söi hyvällä ruokahalulla myös teini-ikäinen sukulaistyttö sekä oma äitini.

Oma äitini muuten ylisti erityisesti tuota ohraa ja leipäjuuston ”outoa” käyttöä. Äiti ei nimittäin (perunasukupolven kasvattina) ole oikein koskaan päässyt riisin makuun, mutta ohra oli hänen mielestään niiii-iiiin paljon maukkaampi. Ja leipäjuustoa hän ei olisi kuulemma voinut kuvitellakaan laitettavan noin – mutta aikoi kokeilla itsekin. Molempia, sekä leipäjuustoa tällä tavalla ruoassa että ohraa.

Tosi hyvä palaute. Tässä täytyy sitten ottaa huomioon se, että mun äiti pohjoisen (ja 40-luvun) kasvattina tosiaan on joskus aika… …kriittinen ”uusille” ruokalajeille, kuten… …no, kuten tosiaan riisi tai pasta.

Silläkin uhalla, että tästä tulee nyt tooooo-oooosi pitkä postaus – mutta mehän todettiin jonkun aiemman postauksen kommenttikentässä, että täällä ei ole koskaan ollut reseptiä mun yyyber-yyber-lempparikasvispöperölle eli just tälle tällaiselle. Siihen tulee siis muutos… …NYT.

Joelin ”Paneer Chili” suomalaisittain

Ainesosat:
150 g kirsikkatomaatteja
50 g mietoja chilipippureita
1 pieni sipuli
200 g leipäjuustoa
1 dl tomaattimurskaa
iso loraus öljyä
1 tl kurkumaa
1 tl kuminaa tai juustokuminaa
2 tl garam masalaa

Tee näin:
Silppua kasvikset, lisää mausteet ja paista öljyssä pehmeiksi. Pilko juusto 1-2 cm kuutioiksi. Sammuta liesi, lisää juusto ja tomaattimurska pannulle, sekoita ja anna hautua kannen alla hetki.

Ohralisuke:
2 dl ohrasuurimoita
7 dl vettä
liraus kasvisfondia

Keitä n. 45 min.

*******

Kun ”Paneer Chili” oli puutalossa herkuteltu (meni kerralla), oli jäljellä vielä sekä haasteviikkoa että leipäjuustoa ja ohraa. Ja kaalia. Niinpä Joel pyöräytti vielä pikaisesti haasteviikon päätteeksi:

Thaimaalaistyyppinen ohra-leipäjuusto-kaaliwokki.

Joel purnasi, että eiiiii leipäjuustoa voi laittaa tähän – tofu sopisi tähän maultaan niiii-iiiin paljon paremmin. Mutta koska meillä ei sattunut tällä kertaa jääkaapissa olemaan suomalaista tofua, minä totesin, että anna mennä sillä leipäjuustolla nyt vaan.

Maistui sekin – ja ohra toimi myös paistettuna wokissa tosi hyvin! Ei se ehkä ihan thaimaalaista tosiaan enää leipäjuustoineen ollut, mutta mitäs pienistä :)

Ohra on tullut meidän kotikeittiöön nyt sataprosenttisen varmasti jäädäkseen. Oon itse asiassa vähän samaa mieltä kuin mun äiti: se on jopa parempaa (tai ainakin yhtä hyvää) kuin riisi. Kiehumisaika sillä on suht pitkä (ainakin tällä riisillä oli 45 minuuttia), joten arjen pikaruoaksi siitä ei harmi kyllä ole. Mutta tuo 45 minuuttia on kuitenkin meidän keittiössä vielä ihan siedettävyyden rajoissa, koska ruoka-ajat ovat meillä suht vakiot.

Suosittelen kokeilemaan ohraa! Ja leipäjuustoa!

…ja jos kokeilette tuota Joelin reseptiä, kertokaa mitä tykkäsitte!

*******

Hyvää Suomesta -merkistä kirjoitin siis aikaisemmin täällä – merkki kertoo, että tuote on valmistettu Suomessa ja suomalaisista raaka-aineista. Lisää merkistä täällä.

Tämä Hyvää Suomesta -merkin yhteistyökampanja ehdotettiin minulle Blogiringin kautta.