Rinnakkaiselämää raksamiesten kanssa

Jyrrrrrrsk pauk pauk! Rätä-tätä-tätä-tät!

Meidän seinänaapurina on rakennustyömaa. Sellainen tästä on poistettu koko talo ja rakennetaan uusi -tyyppinen pienenpieni pintaremontti, haha.

Kun jokin aika sitten kirjoitin, että nykyisin heräämme tavallisesti pienten jalkojen hiljaiseen töpsytykseen, se oli vain osatotuus. Suurimmaksi osaksi heräämme nimittän jyrrrrrrrsk pauk pauk. Se tapahtuu aika tarkkaan klo 8.10.

Hassua kyllä, rakennustyömaa ei meitä varsinaisesti häritse. Tiedostan kyllä, että tuossa joku piikkaa seinän takana, mutta jollain oudolla tavalla pystyn sulkemaan sen niin, että se ei minua juurikaan vaivaa. Rakennusmiesten huutelu – juuri nyt he tekevät viereisen talon kattoa siinä ihan meidän katon vieressä – välillä huvittaa. Joskus kuuluu ”NOOOOOOOOO!” ja rysähdys; silloin olen käynyt kurkistamassa, että tilaanko ambulanssin.

Toivotetaan sujuvasti hyvät huomenet, kun vien kotikalsareissani pyykkiä kuivumaan heistä metrin päähän.

Rakennustelineet alkavat heti tuosta meidän terassin kulmalta.

Laitoinpa sitten pyykkiä tässä eräänä aamupäivänä. Vuorossa oli mustat; kaivoin pyykkikorin uumenet, ja päälle vielä lasten ja aikuisten puolipuhtaiden läjät. Keittiössä sijaitsevan pyykkikoneen äärellä vielä tempaisin joukkoon oman paitani suoraan päältäni. Ja hei, rintsikatkin! Nekin koneeseen!

Otin käteeni kahvikupin ja lähdin rennonverkkaisesti kävelemään kohti olohuonetta.

Het-ki-nen. Yhtäkkiä iski akuutti ”mua tuijotetaan” -olo. KÄÄK, kyllä!

Ihan tasan meidän ikkunan ulkopuolella oli raksamies, joka katsoi täysin lamaantuneena suoraan minuun. Ja minä häneen.

”MITÄ IHMETTÄ, VIERAS NAINEN PUOLIALASTI MUN TYÖPAIKALLA!”, huusi raksamiehen ilme.
”MITÄ IHMETTÄ, VIERAS MIES MUN IKKUNAN TAKANA!”, huusi mun ilme.

Eikä se ollut mikään tirkistelytilanne, me olimme molemmat siitä ihan yhtä hämmästyneitä.

No. Sellaista sattuu.

Iltapäivällä menimme sitten Joelin kanssa taukokahville tuohon terassille.

Ja siinä se mies taas oli.

Ilman paitaa.

Haha, kosto. Nauratti.

36