Oh! Suunnitelmissa lauantai-iltana oli pitkästä aikaa vähän valvomista ja puolikas (koska enempää ei kuitenkaan jaksa) leffa lasten nukahtamisen jälkeen.
Joel meni yläkertaan nukuttamaan lapsia (usein nukahtavat nopeimmin niin), ja minä puolestaan jäin hoitamaan tärkeitä asioita koneelle roikkumaan someen.
Nukahtivat nopeasti, Joel tuli alakertaan ja laittoi leffan valmiiksi.
”Odota hetk…”
”Mä vielä tän, kun mul on…”
”Mä vastaan vielä tohon, pieni hetk…”
”Okei joo mä tuun ihan koht…”
Joel siellä odotteli, leffa valmiina aloituskuvassa.
Alkutekstit käynnistyvät. Öö joku tiibetiläinen fantasia-western…? Mä tota vaan kännykällä vielä näpyttelen tän yhden viestin tässä, ehdin kyllä alkutekstien aikana. Hidasta kuvaa jostain ylängöltä. Ihan hyvin ehdin laittaa tän whatsapp-viestin, ei tässä mitään tapahdu.
Oho, joku tyttö makaa maassa! Mitenköhän se siihen joutui, mitä tuossa tapahtui? No nyt mä seuraan oikeasti tätä. Tai no hei mä vastaan vielä tähän. Aaa kato joo se kohtaus meni jo ja nyt tuossa on noita tiibetiläisiä, mä alan seurata tätä ihan kohta. Kunhan tuon Insta-tarinan katson vaan.
Hassu pörrötukkainen poika, tuo on varmaan joku keskushenkilö. NYT mä keskityn tähän leffaan. Plim, viestiketjuun tuli vastaus, jos mä vaan nopeasti vilkaisen sen tosta. OHO, onko tuossa seksikohtaus? Näyttää olevan, tuon panon aikana mä voin hyvin vastata tähän vielä. Ai mitä ne nyt tekee?
”Hei kulta sori, mä en ole nyt osannut asennoitua tähän, voitko selostaa ihan tosi-tosi nopeasti, että mistä tässä on tähän asti kyse?”
”No tuo nainen ei ole ollut tässä aikaisemmin. Noi miehet on…”
(en kuuntele vastausta vaan näperrän taas kännykkää)
Noin 20 minuuttia leffan alun jälkeen mun on pakko sanoa se ääneen: mulla ei ole mitään käsitystä, mitä tässä leffassa tapahtuu. Mikä tää leffa edes on?
”Kulta?”
”Juu?”
”Öööö tota mä oon tainnut vähän tipahtaa tästä.”
”No sepä yllättävää.”
”Pahastutko, jos mä alankin vaan lukea kirjaa?”
Mä luen kirjaa. Joel katsoo leffaa. Samalla sohvalla sentään ollaan. Ihan hyvä.
23
